TAUSTA: Ilmastopäästöjen laskutavat sotkevat

Yleensä päästöjen vertailuvuotena käytetään vuoden 1990 päästöjä. Tämä ajattelu juontaa juurensa niinsanotusta Kioton ilmastopöytäkirjasta, jossa teollisuusmaille asetettiin vähennystavoitteet vuoteen 2008-2012 mennessä, ja vertailuvuotena käytettiin vuoden 1990 päästöjä.

Suurin osa tollisuusmaista laskee samalla tavoin vähennystarjouksensa nyt neuvottelujen kohteena olevaa, uutta ilmastosopimusta varten. EU on sitoutunut vähentämään päästöjään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, ja nostamaan tarjoustaan 30 prosenttiin, jos Kööpenhaminassa päästään laajaan yhteisymmärrykseen ilmastonsuojelusta.

EU vertaa päästöjään vuoteen 1990.

Samaa vertailuvuotta käyttävät Norja, joka tarjoaa 40 prosentin vähennyksiä, Venäjä ja Japani 25 prosentin tarjouksillaan, sekä Australia leveän haarukan tarjouksellaan, joka on 2 ja 22 prosentin välissä.

Yhdysvallat saa lukunsa näyttämään paremmilta

Yhdysvallat laskee omat päästönsä aivan eri tavalla. Se käyttää vertailukohtana vuoden 2005 päästöjä, mikä saa lukemat näyttämään huomattavasti paremmilta. Yhdysvaltojen päästöt kasvoivat 15 prosenttia vuosien 1990 ja 2005 välillä.

Yhdysvallat julkisti Kööpenhaminan kokouksen alla vähennystavoitteensa: 17 % vuoteen 2020 mennessä, 30 % vuoteen 2025 mennessä, 42 % vuoteen 2030 mennessä ja 83 % vuosisadan puoliväliin mennessä.

Tavoitteet on esitetty oheisessa tietolaatikossa muutettuna vertailukelpoisiksi EU:n käyttämän laskutavan kanssa.

Siitä huomataan, että Yhdysvaltain tarjous on hyvin vaatimaton vuonna 2020, mutta paranee sen jälkeen nopeasti. Vuonna 2050 Yhdysvallat ja EU ovat jo kutakuinkin tasoissa.

Yhdysvaltojen käyrän nopeaan nousemiseen vuoden 2020 jälkeen on ainakin kaksi selitystä. Senaatissa oleva ilmastolaki rajoittaa Yhdysvaltojen liikkumavaraa vuoden 2020 osalta. Tarjottu 17 prosenttia on ilmastolain mukainen.

Yhdysvalloissa kehitetään myös nopeaan tahtiin uusia energiantuotannon teknologioita, jotka eivät ole vielä käytettävissä, mutta lähivuosikymmeninä auttavat vähentämään päästöjä.

Kiinan tarjous vielä vaikeammin hahmotettavissa

Myös Kiina esitti Kööpenhaminan kokouksen alla omat vähennyssuunnitelmansa. Sen mukaan talouden hiili-intensiteetti laskee 40 - 45 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, kun vertailuvuotena pidetään vuotta 2005. Hiili-intensiteetti kuvaa hiilidioksidipäästöjä suhteutettuna bruttokansantuotteeseen.

EU on esittänyt, että Kiinan kaltaiset kehittyvät maat vähentäisivät päästöjään nykyiseltä kasvu-uralta noin 15-30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

Kiinan ja EU:n laskutapojen muuttaminen yhteismitallisiksi vaatii jo melkomoisia matemaattisia taitoja. Tehtävän tekee erityisen vaikeaksi se, että Kiinan päästöjen nykyiselle kasvu-uralle on useita arvioita.

Ympäristöjärjestö Greenpeacen laskelmien mukaan Kiinan ilmoitus tulee "hyvin lähelle EU:n esittämää vaatimusta", ja on siten vakuuttava.

Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n pääekonomisti Fatih Birol laskee, että lupauksellaan Kiina sitoutuisi vähentämään päästöjään noin yhden gigatonnin. Tämä puolestaan on peräti neljännes siitä määrästä, mikä koko maailman päästöistä pitäisi vähentää, jotta ilmasto ei lämpene enempää kuin kaksi Celcius-astetta. Tämä on yleisesti hyväksytty turvaraja.

Pääekonomistin mielestä Kiinan lupaus sijoittaa maan ehdottomasti ilmastonsuojelun "eturintamaan". Energiajärjestön laskujen mukaan turvaraja ei ylity, jos koko maailman päästöt pienenevät 3,8 gigatonnia vuoteen 2020 mennessä.

Vasta joulukuussa kuitenkin nähdään, vakuuttavatko Yhdysvaltojen ja Kiinan tarjoukset koko kansainvälisen yhteisön niin, että uusi laaja ilmastosopimus syntyy Kööpenhaminassa.