Tanskalaisista tuli tuulimyllyjen omistajia

Ilman kosteus tunkeutuu tanskalaisen viiman kuljettamana villapaidan lävitse ikävästi. Vaikka lämpömittari näyttää monta astetta nollan yläpuolella, kylmyys tunkeutuu luihin ja ytimiin.

Hans Christian Sørensen katselee omistajan silmin merellä muutaman kilometrin päässä rannasta pyöriviä tuulimyllyjä. Niitä on kauniissa rivissä kaksikymmentä. Niiden siivet pyörivät tasaista vauhtia ja jauhavat sähköä Tanskan sähköverkkoon.

Sørensenillä on neljä tuulimyllyosuuskunnan osuutta. Se on enimmäismäärä, mistä ei tarvitse maksaa veroa.

- Omistan siis sähköä 4 - 5 tuhatta kilowattituntia vuodessa eli suunnilleen sen verran, mitä taloni kuluttaa, hän kertoo.

Vuoden kuluttua hän saa hieman osinkoa sen mukaan, millainen tuulivuosi on ollut. Korko riippuu osuuskunnasta, ja Sørensenillä on ollut hyvää tuuria.

- Korko on ollut 13 - 14 prosenttia, selvästi enemmän kuin mitä pankki maksaa.

Oma riskinsä tuulimyllyn omistamiseen liittyy.

- Joskus ei vain tuule, toisinaan taas tuuli rikkoo jonkun myllyn osasen. Mutta meillä vaikeudet ovat olleet vähäisiä, sanoo Sørensen.

Tuulivoiman edelläkävijä

Kööpenhaminan suuren ilmastokokouksen isäntämaa Tanska on tuulivoiman edelläkävijä. Tanska alkoi kehittää tuulivoimaa 1970-luvun alkupuolella, kun öljykriisi ravisteli maailmaa.

Nyt noin viidennes Tanskan sähköstä tuotetaan tuulella, ja tavoitteena on kasvattaa osuus 50 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

- Vuosisadan puoliväliin mennessä Tanska aikoo päästä kokonaan eroon fossiilisista polttoaineista, sanoo johtaja Jan Serup Hylleberg Tanskan tuulimyllyteollisuutta edustavasta yhdistyksestä.

- Tuulimyllyt ovat meille myös tärkeä vientituote, sillä viime vuonna jo yli seitsemän prosenttia viennistä liittyi tuulivoimaan.

Osuuskunnilla tuulta päin

Erityistä tanskalaisessa tuulimyllyinnossa on se, että suuri osa myllyistä kuuluu kansalaisille. Lainsäädäntö edellyttää, että uusien tuulimyllypuistojen omistuksesta osa tarjotaan paikallisille asukkaille.

- Sääntönä on, että ne, jotka asuvat alle viiden kilometrin säteellä myllystä, voivat tulla omistajiksi, kertoo Hylleberg. Tämä on uutta lainsäädäntöä, ja sen tarkoitus on edistää tuulimyllyjen rakentamista.

Seuraus on se, että vain harvoin uudet myllyhankkeet kohtaavat vastustusta. Nykyaikaiset myllyt ovat myös hyvin hiljaisia, ja kumoavat tuulimyllyjen huonon maineen meluisina ympäristön pilaajina.

- Jostakin syystä silloin, kun tuuli on kahdeksan metriä sekunnissa, voi kuulla sellaisen äänen, joka sanoo shhhh shhhh, suhauttelee hampaittensa välistä Sørensen.

Ja todella, Middelgrundenin parinkymmenen tuulimyllyn ääni hukkuu merellä jylläävän tuulen omaan ulinaan.