Muller haki tutkimuksissaan vahvistusta ilmastonmuutoksen kiistäjien kahdelle tärkeimmälle väitteelle. Niiden mukaan ilmaston lämpenemistä kuvaavien säähavaintoasemien tulokset ovat epäluotettavia ja että kaupungeissa olevien havaintoasemien lukemia häiritsee rakennuksiin kertyvä lämpö.

Mullerin johtama tutkijaryhmä tuli kahden vuoden tutkimusten jälkeen tulokseen, että havaintoasemat ovat luotettavia. Kaupunkien lämpösaarekkeista hän totesi, että ne kyllä keräävät lämpöä, mutta lämpötilat nousevat muihin alueisiin nähden vastaavalla tavalla.

Kaiken kaikkiaan Muller totesi maapallon mantereiden lämpötilojen nousseen yhden celsiusasteen 1950-luvulta lähtien.

Valtaosalle ilmastotutkijoista Mullerin tuloksissa ei ole mitään uutta.

Muller sai julkisuutta käsityksilleen, koska republikaanipuolueen oikeistosiipi, ns. teekutsuliike tuki hänen tutkimuksiaan. Tukijoihin kuului myös Charles Koch Foundation, rahasto, jonka taustalla on mm. öljy-yhtiön omistavat Kochin veljekset.

Muller sai innoituksensa tutkimuksiinsa parisen vuotta sitten tapahtuneesta ns. climategatesta, jossa brittiläisten ilmastostutkijoiden väitettiin vääristelleen tutkimustuloksiaan. Hän myös uskoi, etteivät ns. valtavirtaa edustavat ilmastotutkijat kohdistaneet työhönsä tieteelle olennaista kriittisyyttä.

Koch Foundation kommentoi Mullerin mielenmuutosta tiedotteessaan, jossa se huomauttaa, ettei Muller tutkinut merien lämpötilan muutosta tai lämpenemisen syytä.

Muller itse on nyt sitä mieltä, että ihmisen aiheuttamia kasvihuonekaasujen päästöjä on syytä vähentää, koska ne voivat johtaa katastrofaaliseen ilmaston lämpenemiseen.