Yhdysvallat on perustellut Itä-Euroopan ohjustorjuntahankkeesta luopumista sillä, että Iranin uhka ei nyt vaadikaan Puolaan ja Tshekkiin aiottua puolustusjärjestelmää. Venäjällä Yhdysvaltain vetäytyminen ohjuskilpihankkeesta kuitenkin tulkitaan ennen kaikkea myönnytykseksi Venäjälle.

- Ehdottomasti Venäjä pitää tätä menestyksenään. Se mitä konkreettisia seurauksia Yhdysvaltain päätöksellä on, riippuu siitä, pyytääkö presidentti Barack Obama jotain vastineeksi ja jos pyytää, niin mitä tarkalleen, sanoo tutkija Aleksandr Hramtshihin Poliittisen ja sotilaallisen analyysin instituutista Moskovasta.

Suomalaistutkija arvioi, että Yhdysvaltain päätös jättää ohjuskilpihanke sikseen avaa mahdollisuuksia Venäjän ja länsimaiden suhteiden laajempaankin lämmittämiseen.

- Ohjuspuolustusjärjestelmähän on ollut iso kysymysmerkki Venäjän ja Yhdysvaltain ja myös Venäjän ja EU:n välillä. Nyt on mahdollisuus aidosti ja oikeasti uudenlaisten suhteiden luomiseen, tutkija Hanna Smith Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista sanoo.

Venäjä epäili Iran-selitystä

Venäjä on pelännyt Puolaan ja Tshekkiin kaavaillun ohjuspuolustusjärjestelmän horjuttavan Euroopan sotilaallista voimatasapainoa.

- Venäläiset ovat kuuluttaneet lähestulkoon kaikilla kansainvälisillä foorumeilla, että Venäjää pitää kuunnella ja Venäjän näkökohdat ottaa huomioon. Selitykset siitä, miksi ohjuspuolustusjärjestelmää tarvitaan, ovat olleet venäläisten mielestä hyvin heikot. Venäläiset ovat kokeneet, että järjestelmä on suunnattu suoranaisesti Venäjää vastaan, Hanna Smith sanoo.

Venäläistutkija Aleksandr Hramtshihin kertoo uumoilleensa ohjuskilpihankkeesta luopumista jo siinä vaiheessa, kun Barack Obama vasta pyrki Yhdysvaltain presidentiksi. Hän uskoi Obaman valituksi tullessaan hylkäävän George Bushin aloittaman hankkeen.

- Järjestelmä olisi ollut sotilaallisesti hyödytön, taloudellisesti tuhlaileva ja poliittisesti haitallinen, koska se herätti niin suurta ärtymystä Venäjässä, Hramtshihin sanoo.

Presidentti Bushin hallinto perusteli järjestelmää tarpeella suojella Eurooppaa mahdollisten Iranin ohjusten muodostamalta uhalta.

- Iranin ohjusuhkaa on vahvasti liioiteltu. Jos sellaista uhkaa ylipäätään on, se kohdistuu Israeliin. Israelille Yhdysvaltain olisi tarkoituksenmukaista järjestää apua tässä kysymyksessä, ei muille, Hramtshihin sanoo.

Venäjän reaktioita on vaikea arvata

Aleksandr Hramtshihin mukaan on vielä vaikea ennakoida, miten Yhdysvaltain päätös vaikuttaa Venäjän ulkopolitiikkaan.

- Venäjän johdossa kamppailee kaksi suuntausta: joko pitäisi käyttäytyä nykyistä rauhallisemmin tai sitten toimia entistä aggressiivisemmin, jotta saataisiin uusia myönnytyksiä, Hramtshihin sanoo.

Hramtshihin mukaan Venäjä voi alkaa toimia entistä jyrkemmin ennen kaikkea suhteissaan muihin entisen Neuvostoliiton maihin, joiden Venäjä katsoo kuuluvan vaikutuspiiriinsä.

Myös tutkija Hanna Smith Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista arvioi Venäjän mahdollisia reaktioita varovaisesti.

- Se, miten Venäjä tämän nyt tulkitsee, on aavistuksen verran eri asia. Se pitää nähdä. Oletusarvo kuitenkin on, että Venäjä reagoi tähän jollain positiivisella tavalla, kun kyseessä on presidentti Medvedev, tutkija Hanna Smith sanoo.

Smith ei usko, että Venäjä tulkitsisi ohjuskilpimyönnytyksen merkiksi Yhdysvaltain heikkoudesta.

- Sitä en välttämättä näkisi. Edelleenkin Venäjällä tiedetään ja tunnustetaan, että Yhdysvallat olisi pystynyt viemään tämän hankkeen läpi. Tämä on selvästi myönnytys Yhdysvalloilta ja konkreettinen osoitus siitä, että nyt Venäjää on kuunneltu, Smith sanoo.

Venäjältä odotetaan vastalahjaa

Venäjä on kiistänyt tehneensä ohjuskilpiasiassa mitään sopimusta Yhdysvaltain kanssa, mutta nyt Venäjältä odotetaan jotain vastaavaa hyvän tahdon elettä.

- Mitä luultavimmin kaikki ainakin toivovat, että näin olisi asia. Kun nyt ajatellaan venäläistä politiikan tekoa, se perustuu siihen ajatteluun, että politiikka on vaihtokauppojen summa, Hanna Smith sanoo.

- Siksi venäläisille onkin ollut suuri pettymys niin 1990-luvulla kuin nyt 2000-luvun alkupuolellakin, että he ovat omasta mielestään tehneet myönnytyksiä, mutta lännen puolelta niihin ei ole vastattu ainakaan niissä asioissa, joissa venäläiset olisivat toivoneet.

- Yhdysvallat voi pyytää Venäjältä vastavuoroisesti myönnytyksiä esimerkiksi strategisten aseiden supistamisessa tai suhteissa Iraniin, Aleksandr Hramtshihin arvioi.

Yhdysvallat toivoisi, että Venäjä lopettaisi yhteistyön Iranin kanssa ydinvoimalasektorilla ja lopettaisi Iranin-vastaisten päätöslauselmien torjumisen YK:n turvallisuusneuvostossa.

Aleksanteri-instituutin tutkija Hanna Smith mainitsee myös Afganistanin sodan ja Pohjois-Korean ydinhankkeiden pysäyttämisen sellaisina alueina, joissa Venäjä voisi tulla Yhdysvaltoja vastaan.

Poikkeama Itä-Euroopan politiikassa

Joka tapauksessa ohjuskilvestä luopuminen on merkittävä poikkeama Yhdysvaltain Itä-Euroopassa harjoittamassa politiikassa kylmän sodan jälkeen.

- Tässä on ensimmäinen kohta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, kun Yhdysvallat peruu jonkin päätöksen, Hanna Smith muistuttaa ja listaa muun muassa sotilasliitto Naton laajenemisen ja Kosovon itsenäisyyspyrkimykset, joita Venäjä vastusti.

Puolan ja Tshekin johtajien käteen jäi tapauksesta Musta Pekka. Yhdysvaltain osoittaman poliittisen tuen lisäksi ohjuskilpihanke olisi tuonut Tshekille ja Puolalle rahallista hyötyä järjestelmän vaatiman infrastruktuurin rakentamisesta ja siihen liittyvistä työpaikoista. Toisaalta Tshekissä kansalaiset suhtautuivat Venäjän-suhteita hiertäneeseen hankkeeseen epäillen.

- Luonnollisesti ainakin näiden maiden johtajat reagoivat jyrkän kielteisesti, mutta itse he asettivat itsensä täysin riippuvaiseen asemaan, koska loppujen lopuksi heillä ole tähän kysymykseen sananvaltaa, sanoo tutkija Aleksandr Hramtshihin Poliittisen ja sotilaallisen analyysin instituutista Moskovasta.