Ei näistä olympiakisoista mitään tule. Ei ole enää Hannes Kolehmaista ja Paavo Nurmea. Kukaan ei pane Ritolaksi. Edellisissä Lontoon kisoissakin sentään Tapio Rautavaara. Virenkin ajelee jotain rekkaa Myrskylässä.

Jalkapallossa Suomi tuulettaa vieläkin sitä, että sata vuotta sitten Tukholman kisoissa kaatui Venäjä. Sitä onkin aihetta tuuletella, 1912 kisojen neljäs sija on edelleen Suomen jalkapallomaajoukkueen ylivoimaisesti paras saavutus kautta aikojen. Joukkueen laitahyökkääjänä viiletti iskelmälaulaja Dannyn isoisä, legendaarinen Algot Niska, joka myöhemmin salakuljetti pirtua Virosta ja pelasti juutalaisia Saksan kaasukammioista.

Ei tainnut olla verottomia urheilija-apurahoja. Nyt puuttuu Niskan attitude.

On aika tunnustaa tosiasiat, kuten Paasikivi sanoi. Ei siellä näin pienellä porukalla pärjätä, ainakaan ilman mömmöjä ja rahaa. Paitsi Ville Lång, mutta eihän sekään sentään voittanut.

Nyt kuulkaas lusikka kauniiseen käteen niin kauan kuin kisat jatkuu ja sitä eurovinkunaa pienemmäksi!

Mutta pois ruikutus! Luin mitalitaulukon, ja mehän ollaan kärjessä! Media ylistää milloin Kiinaa, milloin Yhdysvaltoja. Tarkkaavainen penkkiurheilija laskee heti, että jo GBR+FRA+GER+ITA on kerännyt enemmän kultamitaleita kuin kumpikaan ”suurvalta”. Yhteinen Eurooppammehan on täysin ylivoimainen! Vai onko jossain laskettu Alabaman mitalit? Tai Hunanin? Alkaa peli vähän tasoittua.

Nyt kuulkaas lusikka kauniiseen käteen niin kauan kuin kisat jatkuu ja sitä eurovinkunaa pienemmäksi! Eespäin lapset synnyinmaanosamme! Marseljeesi kajahtaa ylväästi meidän poikaimme ja tyttäriemme voitoille. Vaikka hölmöt engelsmannit eivät älyä sen kunniaksi nostaa salkoon vahvan liittovaltiomme tähtilippua. Vielä.

Ja onhan tässä se keihäskin. Siis eteenpäin Jan Železnýn ja Barbara Špotákován viitoittamalla tiellä ja luu kurkkuun unionia ilkkuville turskanpurijoille.

Ellei tuuli käänny.

Jari Korkki

Kirjoittaja on Yle Uutisten politiikan toimittaja ja TV1:n Ykkösaamun juontaja.