Altavastaajat menestyvät erittäin harvoin montaa ottelua peräkkäin.

Catenacciolla ei tehdä kahta Maalia Camp Noulla.

Se Pelityyli tuottaa vain Tasapelejä tai tappioita.

Kivuliasta se oli välillä katsoa kannattajanakin mutta tunnustakaa jo että

tällaista Voittoa ! on vaikea toistaa.

Olipa asiantuntematon analyysi. Jokainen fiksu valmentaja peluuttaa joukkuetta sen omilla vahvuuksilla. Chelsea pelasi Münchenissä viisaasti hyökäten silloin, kun siihen sauma tuli. Hetkittäin joukkue dominoi peliä. Chelsean välieräpelit Barcelonaa vastaan kieltämättä muistuttivat catenacciota, mutta ei sekään mikään synti ole. Päinvastoin, esim. Suomen maajoukkueen kannattaa ehdottomasti rakentaa pelitaktiikkansa puolustuksen kautta. Puolustuksen laiminlyöminen ei ole kaunista jalkapalloa. Se on tyhmää jalkapalloa, taktisen osaamisen ja peliälyn puutetta.

Tervo - mitä vähemmän jostain asiasta tietoa sitä enemmän lähtee äijästä ääntä.

Asiahan oli juuri näin. Kentällä oli tasan yksi jalkapalloa pelaava joukkue. Tuolla tyylillä ei pitäisi voittaa yhtään ottelua.

Jari Tervo on selvästi seurannut lajia ja ymmärtää siitä enemmän kuin 99 % tätä foorumia lukevista ja tänne kommentoivista ihmisistä. Chelsean pelihän oli juuri tuota antijalkapalloa koko kevään, koko sen ajan, kun pystymetsästä repäisty Roberto Di Matteo joukkuetta valmensi. Di Matteohan oli peliurallaankin todellinen esimerkkitapaus italialaisesta keskikenttäpelaajasta, taito riitti lähinnä vastustajan rikkomiseen, eikä rakentavasta hyökkäyspelistä ollut tietoakaan.

Tervo voi toki nukkua yönsä rauhassa, koska paluu siihen oikean jalkapallon ihannointiin tapahtuu jo kuukauden päästä EM kisoissa, kun Englanti ja muuta sumputtajat putoavat pois kisoista aikaisessa vaiheessa. Ensi kaudella Barcelona, Man City ja muut hyökkäykseen ja taitopelaamiseen perustavat joukkueet palaavat valtaistuimelle ja Chelsean mestaruutta ei muista enää kukaan.

Chelsean mestaruutta kuvaa hyvin vanha suomalainen sananlasku: kerrankos se sokeakin kana voi jyvän löytää.

harvinaisen fiksu blogi herralta, osuu tosiaan asian ytimeen! vaikka en tervoa juuri arvosta niin silti tästä kirjoituksesta pisteet...ymmärtää selvästi keskivertovalioliigafanittajaa enemmän jalkapallosta!

Peli oli antijalkapallon juhlaa ja karmeaa katsottavaa. Chelsea ei edes yrittänyt rakentaa peliä, hyi hitto. Tuli mieleen ihan EM 2004, Kreikka oli ehkä huonoin mestarijoukkue ikinä.

Uskon, että rehellisyys ja oikeus kuitenkin lopulta voittavat.

Olen haistavinani hienoista happamuutta Tervon pakinassa. Voittiko kenties väärä joukkue? ;-)

Jalkapallo ei ole mäkihyppyä tai taitoluistelua - futiksessa ei tyylipisteitä jaella. Chelsea voitti puhtaasti, ilman vilppiä ja jopa niin, että tuomarit olivat selkeästi Barcan ja Bayernin puolella. Chelsea pelasi omilla vahvuuksillaan, ja se riitti voittoon. Se ei ehkä ollut maailman kauneinta jalkapalloa mutta varmasti tehokasta, ehkä maailman tehokkainta - jos laskee Chelsean maalipaikat ja niiden hyödyntämisprosentin.

Jalkapallossa pitäisi antaa kaikkien kukkien kukkia, ja jokaisen pelata omalla tyylillään. Vai pitäisikö palata alkuperäisiin 2-4-4- ja 3-2-5-muodostelmiin (ts. parin kaverin alakerta ja rutosti hyökkääjiä) ja tehdä niistä pakollisia?

Loppupelissä Chelsean voiton ratkaisi tahto, ei taktiikka. Länsi-Lontoon kaverit halusivat voittoa enemmän kuin Baijerin ylpeys.

Jalkapallojoukkueen tavoitteena ei ole tuottaa esteettistä nautintoa vaan voittaa jalkapallopelejä. Pelin voittamiseksi täytyy omeine kykyjen liäsksi ottaa huomioon vastustaja ja sen heikkoudet ja vahvuudet. Syntyy taktiikka. Jälkeenpäin on helppo arvioida, että kun Chelsea voitti riittävän monta jalkapallopeliä koko liigan voittamiseksi, sen taktiikka oli oikea. Voittaminen on kaunista.