Heti kyllä ei tule mieleen tilannetta, jossa edes kaupan kassa tai laitosmies olisi halunnut ryhtyä nauhaa vaihtaessaan tai karhupumppua etsiessään avautumaan asiakkaalleen henkilökohtaisista tuntemuksistaan. Kauhistuttaisi jos lentokapteeni lentokorkeuden ja Münchenissä vallitsevan sään sijaan kuuluttaisi matkustamoon äskeisestä avioerostaan ja kaiken tarkoituksettomuudesta.

Silti me odotamme tunteita ja niitten näyttämistä poliitikolta, kun hän etsii valoa velkakriisiksi kutsuttuun tunneliin. Miksi? Ihan vain siksi, että he kaiken vallan ja voiman takaa paljastuisivat samanlaisiksi ihmisiksi kuin me.

Suo on suomalainen vertauskuva elämästä

Pääministeri, kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen pitää tunnekylläisiä puheita. Paperille purettuna esimerkiksi Rovaniemen puoluekokouksen puheet eivät vaikuta tihkuvan emootiota, mutta kun niistä näkee katkelmia televisiouutisissa, puhujan tunnetilan korkeudesta ei jää epäilystä.

Suomalaiset eivät ole tottuneet tunteikkaisiin puheisiin, vaikka kyllä salaa tuntuvat kaipaavan ja arvostavan niitä. Tunteitten näyttäminen julkisesti hämmentää suomalaisia.

Tämäkin asia kaipaa tarkennusta. Negatiivisten tunteitten osoittaminen ei vaivaa suomalaisia. Myös puhujan voimakas itsesääli herätti takavuosina luottamusta suomalaisissa, koska silloin suomalainen kuuli poliitikon puheessa suomalaisen iskelmän näkemyksen elämästä pohjoisessa, jossa tunne-elämää mehustaa melankolia samalla lailla kun maaperää suo.

Suo on suomalainen vertauskuva elämästä. Ankaran uurastuksen, hikoilun ja pistävien siivekkäitten pienten paskiaisten vaivaaman työn jälkeen selviää, että matkaa on taitettu neljä metriä, ja kumisaapas on hörpännyt vettä.

Antiikin mytologian Sisyfos teki turhaa työtä. Hän työnsi raskasta kivenlohkaretta vuorenrinnetta ylös ja kun hän pääsi vuoren laelle, kivi rymisteli alas rotkoon ja työ alkoi uudestaan. Vuorettomana maana Suomi ei tarvitse tähän myyttiin vuorta. Suo riittää.

Jos Jyrki Kataisen puhetyyliä anlysoisi valmentaja Juhani Tammisen sanoin, niin Katainen on tyypillisessä high risk, high reward –tilanteessa

Tällaisessa maassa on poliitikon uskaliasta mennä kehottamaan kuten puheenjohtaja Katainen yllytti puoleväkeään: älkää hävetkö innotustanne. Sillä sitä täällä on kuulunut aina hävetä.

Jos Jyrki Kataisen puhetyyliä anlysoisi valmentaja Juhani Tammisen sanoin, niin Katainen on tyypillisessä high risk, high reward –tilanteessa. Hän saattaa tehdä itsensä naurunalaiseksi, mutta hänet saatetaan myös palkita ylenpalttisesti. Kataisen tapauksessa se tarkoittaisi suurta luottamusta.

Nykyaikaiseen mediaan on kasvanut armeijallinen selittäjiä kertomaan miten mitäkin poliittista tilannetta pitäisi tulkita. Kaikki tämä perustuu siihen hyvää tarkoittavaa ajatukseen, että ihmiset tekisivät poliittisia valintojaan ja äänestyspäätöksiään nojaten tietoon ja viileään analyysiin.

Silti poliittisia tehtäviä samaan hengenvetoon kutsutaan edelleen luottamustehtäviksi. Se tarkoittaa kansalaisen luottamusta politiikkoon. Se on tunne.

Jari Tervo
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija