Järvenpäässä viikonloppuna huipentunut Puistoblues sai sekä järjestäjät että asiakkaat tyytyväisiksi.

John Fogerty, joka hädin tuskin ennätti Järvenpäähän lentoliikenteen sotkujen vuoksi, ylitti kaikki odotukset.

On uskomatonta, että Fogertyn ääni kestää vuosikymmenet poikkeuksellisen kuluttavaa fyysistä laulamista. 67-vuotiaan Fogertyn laulu soi edelleen aivan kuin CCR:n alkuperäislevytyksissä: kirkkaana ja voimakkaan metallisena.

Kuka lopettaisi sateen?

Yksi Puistoblues-tapahtuman pitkän historian ällistyttävimmistä kokemuksista sattui lauantain pääesiintyjän aloitettua yhden CCR:n tunnetuimman biisin Who'll Stop The Rain. Juuri silloin säänhaltija katsoi tilanteen otolliseksi viilentävälle tihkukuurolle. Tämä jäi varmasti jokaisen yli 11 500 kävijän mieleen vuosikausiksi.

Järvenpään lauantaikattauksen alkupalana tarjottiin kotimaista kovaa osaamista. Honey B and The T-Bones esiintyi erikoisessa kokoonpanossa. Aija Puurtisen ja Esa Kuloniemen kanssa soitti tällä kerralla kaksi rumpalia. Soundi oli mehevää ja rytmivaihdokset yllättäviä. Esa Kuloniemen slidekitarointi oli mestarillista ja Aija Puurtinen lauloi sävykkään persoonallisesti. Hänen tulkintansa Johnny Cashin I walk the line -biisistä olisi tapaus millä festivaaleilla tahansa. Erityisesti bändin ska-rytmiset vedot vakuuttavat omaleimaisuudellaan.

Blues-kansa popsii herkkuja

Teksasilainen, meksikolaissävytteinen Los Lonely Boys tykitti mehukasta juurimusiikkia, johon yleisö ei kenties keskittynyt riittävällä intensiteetillä, sillä juuri esiintymisen hetkellä rapina piknik-koreilla kävi kiivaimpana.

Järvenpään tapahtumasta onkin muodostunut eräänlainen blueskansan ruokailujuhla, jossa laatuviinejä nautitaan jalallisista laseista eikä pullonsuusta. Vanhankylänniemeen raijataan kotikeittiöissä rakenneltuja parhaita mahdollisia herkkuja sadoin kiloin ja yksi koko tapahtuman merkittävimmästä sisällöstä on rennon yhdessäolon ohella syöminen ja juominen.

Järvenpään Puistoblues on merkittävä pääkaupunkiseutulainen ilmiö, joka kokoaa perheitä ja nykyään jopa sukukuntia Vanhankylänniemeen vuosikymmenestä toiseen. Luonnonkaunis paikka on loistava musiikkifestivaalin pitämiseksi, sillä sileä nurmimatto laskee luontevasti kohti esiintymislavaa. Hämmästyttävää ja kunnioitettavaa on järvenpääläisten vuodesta toiseen jatkuva into toimia talkoolaisina blues-ideologian edistämiseksi.

Lauantain kokonaisen päivän kestävään pääkonserttiin olisi helppo kehittää huomattavasti lisää intensiteettiä juttelemalla mukavia blues-henkisiä tarinoita roudaustauoilla ja esittämällä bändien vaihtojen vaatimalla ajalla esimerkiksi vanhaa kunnon puukenkäbluesia kotimaisin voimin Sonny Boy Williamsonin ja John Lee Hookerin staililla.