Suomen tavoite on, että vuonna 2016 jätteestä käytettäisiin hyödyksi 80 prosenttia. Edellinen tavoite oli nostaa hyötykäyttöaste 70 prosenttiin vuoteen 2005 mennessä, mutta se epäonnistui täysin.

Vaikka Suomi on yhä kaukana tavoitteestaan, joillakin yksittäisillä alueilla päästään jo kirkkaasti tavoitetason ohi. Esimerkiksi Päijät-Hämeen monessa kunnassa jätteestä päätyy kaatopaikalle alle kymmenesosa.

- Se vaati hurjasti neuvontaa ja edelleenkin joudumme antamaan sitä. Mutta nyt kun sitä on yli kymmenen vuotta jo tehty, siitä on alkanut tulla ihmisille arkipäivää, kertoo Päijät-Hämeen jätehuollon toimitusjohtaja Tuula Honkanen.

Päijät-Hämeen jätehuollon omistajakunnissa kaikilla kotitalouksilla on viisi eri astiaa, joihin jätteensä lajitella. Vuodesta 2009 kaatopaikalle ei ole mennyt enää yhtään pussia kotitalouksilta, koska kierrätykseen sopimaton jäte poltetaan. Vain poltosta syntyvä jäte päätyy enää kaatopaikalle.

Pienetkin kunnat pystyvät

Kunnan ei tarvitse olla suuri, jotta sen jätehuolto toimisi. Pohjanmaalla muun muassa Kaustisen, Evijärven, Uusikaarlepyyn ja Kokkolan omistama jätelaitos Ekorosk käyttää 90 prosenttia jätteestä hyödyksi. Kuten Päijät-Hämeessä täälläkin salaisuutena on jätteenpoltto. Ekoroskin toimitusjohtaja Olli Ahllund uskoo kuitenkin, ettei se ole ainoa syy.

- Alueen asukkaat haluavat lajitella. Lisäksi meidän ekopiste ja hyötykäyttöasemaverkosto on riittävän tiheä. Meillä on yksi ekopiste keskimäärin 600–700 asukasta kohden, Ahllund selventää.

Ekoroskin 11 omistajakunnassa kerätään niin metallia, lasia, kartonkia kuin muoviakin. Jätteen keräystä helpottaa se, että jätettä hyödyksi käyttävät laitokset ovat lähellä, joten kuljetuksesta ei tule suuria kustannuksia.

Jätehuolto ei innosta Tervolassa

Kaikkialla asiat eivät ole näin hyvin. Muovia kerätään vain harvassa kunnassa ja monen kunnan alueelta on vaikea löytää muidenkaan jakeiden kierrätyspistettä.

Etelä-Lapissa sijaitsevassa Tervolassa on turha edes katsoa jätteen hyötykäyttöastetta, koska lähes puolet kunnan talouksista ei kuulu jätehuollon piiriin. Tämä on aiheuttanut ihmetystä myös alueen kuntien yhteisessä Perämeren jätehuollossa.

- Olemme miettineet, mistä se johtuu. Vaikka säännöllinen jätekuljetus on lakisääteinen velvollisuus, asukkaat eivät todennäköisesti ole nähneet sitä niin tärkeäksi, että olisivat liittyneet siihen, kertoo Perämeren jätehuollon toimitusjohtaja Tuija Ahrikkala teoriansa.

Tervolassa jätehuolto on sopimusperäistä eli jokainen talous tekee itse oman jätehuoltosopimuksensa. Pienessä kunnassa on vaikea pysyä mukana, kuka on tehnyt sopimuksen minkäkin yrityksen kanssa.

- On erittäin todennäköistä, että puu- ja kartonkipohjainen jäte hävitetään Tervolassa polttamalla, vaikka se on kiellettyä. Sitä ei ehkä pidetä täällä pohjoisessa niin suuren syntinä, Ahrikkala toteaa.

Pitkät välimatkat ongelmana

Huonoiten jätettä saadaan hyötykäyttöön harvaan asutuilla alueilla, kuten Lapissa ja Itä-Suomessa. Kierrätysjätteen keräys on siellä välimatkojen vuoksi kallista ja aiheuttaa monien mielestä hyötyyn nähden liian suuria päästöjä. Lisäksi jätteen hyödyntämiseen erikoistuneet laitokset ovat kaukana.

Tuija Ahrikkala pistääkin toivonsa jätteenpolttolaitoksiin, joita pitäisi lähivuosina nousta Ouluun ja rajan taakse.

- Kyllä me täällä pohjoisessa nähdään, että energian hyödyntäminen on paras vaihtoehto. Jo pelkästään sen takia, että silloin jätteen keräilyn sekä kuljetuksen kustannukset ja ympäristövaikutukset ovat kohtuullisia.