Alan miehet soittivat vapaapäivinään jameissa tuttuja sävelmiä, jotka saivat ilta illan jälkeen yhä uusia muotoja. Swing hallitsi, mutta myös bebop-tyyli taittui.

Rumpali Esko Vuorinen ja kosketinsoittaja Raimo Rantanen kasvoivat jamikulttuuriin jo poikavuosista lähtien.

- Muistan jo ihan kölvinä uimahallin alakerrassa kuulleeni ihmeellistä musiikkia. Mietin että mitenkähän tähän pääsisi sisälle. Varhaisimmat jamit lienevät olleen kuitenkin Voiman kabinetissa Acren nuoruuden aikoihin, Raimo Rantanen kertoo.

- Yo-talo, Laterna ja Ankkuri tulevat päällimmäisinä mieleen 60-luvulta, kertoo puolestaan Esko Vuorinen.

Raimo Rantanen muistaa, että kerran Ankkuriin roudattiin Hammondit keskellä yötä.

Jazz Happeningin alkujuuri

Jamit pohjustivat tavallaan myös nykyistä Tampere Jazz Happeningiä. Sen aloitti jazzkerho Break , joka kehittyi Yo-talon jamien ympärille.

- Sitä ennen soiteltiin Hämeenpyörässä ja Kultaisessa Ilveksessa, mutta paikaksi vakiintui Yo-talo. Siellä jammattiin 70-luvun puoleen väliin, kertoo saksofonisti ja musiikin teorian opettaja Risto Tanner.

Jameissa kävi vakioporukkaa, josta voi bongata vielä nytkin tunnettuja nimiä, muistelee Esko Vuorinen.

- Puhaltajista muistuu Seppo Rannikko, rumpaleista Ahosen Rate, Lahtisen Jomppa, Pentti Telenius, Ippe Kätkä...

Pianisteja oli tuohon aikaan vähemmän: Paavo Raninen, Goony Strömmer ja hänen veljensä Vallu, Jouko Huttunen Kari Komppa ja Lehtosen Timpa. Monet soittavat vieläkin.

Vahvistuksia Puolasta

- Oman vahvistuksensa siihen toivat Puolasta tänne muuttaneet Lucjan Czpalicki ja ”Jenttu” Nowak, kertoo Tanner.

Legendaariseksi hahmoksi nousi vetopasuunan soittaja ja armoton huuliveikko Acre Kari.

- Hän palasi kuvioihin 70-luvun taitteessa ja oli kovassa soittokunnossa, muistaa Tanner.

Kun tultiin 1970-luvulle, nousi keskeisimmäksi jamipaikaksi Salhojankadun Pubi. Siellä kävi muusikoita kauempaakin, muun muassa Helsingistä.

- He kadehtivat paikkaa ja kysyivät, miksei heillä ole vastaavaa. Paikka oli joskus niin täynnä, että alkoholitarkastaja sulki hanat.

Rumpalin palli innosti

Suosituin instrumentti taisi olla rumpusetti.

- Joskus rumpali ei tahtonut lähteä vaihtoon edes harmaasalvalla, nauraa Esko Vuorinen.

- Kerran eräs rumpali tipahti Yo-talolla lavan takaosan heiluriovien läpi eteisen lattialle. Meno jatkui kun soittoniekka nousi kapulat käsissä pystyyn ja kipusi takaisin lavalle, muistaa Risto Tanner.

Kerran jamien jälkeen hän uppoutui erään basistin kanssa niin syvälliseen keskusteluun Kustaa III:ssa, että molemmat jäivät lukkojen taakse .

- Eipä siitä paljon hyötyä ollut kun baarikaapitkin oli lukittu. Kauhea homma vaan oli etsiä ulospääsyreitti.