Jormaskylän Korholanmäen osakaskunta on erittäin huolestunut suunnitteilla tai jopa rakenteilla olevan uraanin talteenottolaitoksen rakentamisesta Talvivaaran kaivosalueelle. Jo tähänastinen kaivostoiminta Talvivaarassa on aiheuttanut jatkuvia haittavaikutuksia ilmalaadussa ja pintavesissä. Lisäksi meluolosuhteet ovat heikentyneet räjäytysten ja kasvaneen liikenteen seurauksena. Osakaskunta on myös huolissaan vesialueiden arvon laskusta, joka on seurausta Talvivaaran kaivoksen ympäristölle aiheuttaneista haitallisista vaikutuksista.

Kokemustemme mukaan merkittävimmät haittavaikutukset ovat aiheutuneet hajurikkiyhdisteiden toistuvista, jopa etelä-länsituulteen aikaan jatkuvista haittavaikutuksista Jormasjärven ympäristössä. Myös pölyn leviäminen ympäristöön on ollut nähtävissä varsinkin räjäytysten yhteydessä. Selvimmin pölyvaikutukset ovat erottuneet talviaikaan jään päälle kerääntyneen pölylaskeuman muodossa. Talvivaaran kaivos on lyhyen toimintansa aikana pilannut sekä ilma- että vesiympäristöä tavalla, jota ei osattu alkuperäisen luvan perusteella odottaa. Tämä on aiheuttanut voimakkaan epäluottamuksen Talvivaara Oy:n kaivostoimintaan ja asiantuntemukseen niin kaivostoiminnoissa kuin sen ympäristövaikutusten arvioinnissa. Tähänastinen toiminta on vastannut enemmänkin poikkeuksellista, ei toivottua toimintaa kuin ympäristövaikutuksiltaan hyväksyttävää toimintaa. Mielestämme Talvivaaran kaivostoiminta on aiheuttanut merkittävää ympäristön pilaantumista sinä aikana kun se on ollut toiminnassa.

Luottamuspula syveni entisestään viime kesänä järjestetyssä yleisötilaisuudessa, jonka yhtiö järjesti Tuhkakylän koululla. Asukkaan näkökulmasta arvioituna tehtaan edustajat olivat varovaisestikin arvioiden hyvin vähän tietoisia kaivostoimintojen vaikutuksista ympäristöön. Tehtaan edustajat eivät tienneet kaivostoiminnon keskeisiä päästöjä ilmaan ja veteen vuositasolla eikä ympäristötarkkailun toteuttamisestakaan annetut vastaukset olleet vakuuttavia. Tilaisuuden henki kuvasi aikalailla sitä mitä on saatu lukea tai nähdä julkisen sanan välityksellä eli vaikutukset ovat Talvivaaran edustajien mielestä olleet vähäisiä.

Aikaisemman kaltainen, ympäristövaikutuksia vähättelevä henki on aistittavissa vireiillä olevasta uraanin talteenottolaitoksen ympäristölupahakemuksesta. On todellakin harvinaista että laitos, joka rikkoo jatkuvasti voimassa olevaa ympäristölupaa, hakee olemassa olevien toimintojen lisäksi lupaa uusille luvanvaraisille toiminnoille eli uraanin talteenotolle ja tähän prosessiin kuuluvalle liuottimen käytölle. Tämä ei voi olla sovellettavan lainsäädännön eli tässä tapauksessa ympäristönsuojelulain tavoitteen ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen alkuperäinen tarkoitus eikä sitä voi puolustella uraanin talteenotossa saatavilla hyödyillä. Katsommekin että luparikkomukset, ympäristökuormitus poikkeuksellisine päästöineen, kemikaalien ja veden lisääntyvä käyttö, lisääntyvät ympäristöriskit sekä vaikeaselkoinen, osittain ylimalkainen ja puutteellinen lupahakemus huomioon ottaen uraanin talteenotolle ei tule myöntää ympäristölupaa. Toiminnan aloittamiselle muutoksenhausta huolimatta ei ole minkäänlaista perustetta, ei edes se että rakentaminen on vireillä tai se että ympäristöolosuhteiden kustannuksella saavutetaan taloudellista hyötyä. Valitettavasti taloudellisesta tarkastelusta on jostain syystä unohtunut kaivosympäristön vaikutusalueella sijaitsevien kiinteistöjen arvon alentuminen Talvivaaran kaivostoimintojen vaikutuksesta.

Lupahakemuksen arviointia

Uuden ympäristölupahakemuksen perustana tulee olla nykyisen ympäristöluvan mukainen prosessi, joka toimii vähintäänkin voimassa olevan ympäristölupapäätöksen mukaisesti. Kaikki voimavarat olisi suunnattava tässä vaiheessa olemassa olevaan toimintaan ja sen kuntoon saattamiseen ja sitä kautta ympäristön ylikuormituksen ehkäisemiseen. Uraanin talteenottoa koskevassa hakemuksessa ei kuitenkaan ole käsitelty radioaktiivisia vaikutuksia lukuun ottamatta riittävästi kaivoksen nykytilaa , päästöjä, sattuneita poikkeustilanteita ja päästöjen ympäristövaikutuksia. Muita puutteita ovat mm. osittain ristiriitaiset tiedot otsikkojen ja sisällön välillä, riskinarvioinnin keskeneräisyys tai ylimalkaisuus, parhaan tekniikan puutteellinen arviointi, yleisimpien häiriö- ja poikkeustilanteiden vähäinen arviointi, ympäristökuormitukseen ja prosesseihin liittyvän laadunvalvonnan toteutuksen puuttuminen, vakuuksien määräytyminen , puutteet jätteiden ominaisuuksien ja vaikutusten tarkastelussa ja luokituksessa sekä vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetussa laissa (390/2005) tarkoitettu suuronnettomuuden vaaran arvioimiseksi laadittu selvitys tai ympäristönsuojelulain 103 b §:ssä tarkoitettu sisäinen pelastussuunnitelma (5.6.2008/380) . Edellisen lupakierroksen jälkeen tapahtuneet lainsäädäntömuutokset, joista esimerkkinä mainittakoon vesiympäristölle haitallisia aineita koskevat uudet vaatimukset vesipäästöissä tai pintavesissä, on myös otettava huomioon tässä lupamenettelyssä varsinkin kun nämä seikat tulee sisällyttää jo nyt vireillä oleviin lupahakemuksiin.

Talteenottoprosessi ja kemikaalit ja riskit

Uraanin talteenottoprosessin kuvaus perustuu pääasiassa prosessikaavioihin, joista välittyy useiden täydennysten vuoksi epäyhtenäinen kuva. Päästöjen ja materiaalien käyttäytymisen hallintaa voisi edesauttaa materiaalivirtojen ja keskeisimpien aineiden kuten rikin yksityiskohtaisemmilla ainetasekuvauksilla ja -selvityksillä.

Prosessia koskevia lukuisia, osittain epäselviä prosessikaavioita tulisi yhdistää ja tarkistaa siten, että samaan kaavioon yhdistettäisiin kaikki päästöpisteet ja päästöt ja niiden muutokset voimassa olevaan lupaan verrattuna. Päästöihin voidaan sisällyttää sekä päästöjen pitoisuusarvot että vuosipäästöt kilogrammoina tai tonneina. Hyvään lupahakemukseen sisältyvät myös tuntipäästöt.

Uraanin talteenottoprosessi tulisi lisäämään kemikaalien käyttöä merkittävästi. Myrkyllisten kemikaalien käyttömäärä lisääntyisi 350-500 tonnia ja muiden kemikaalien (haitalliset, ärsyttävät, syövyttävät, ympäristövaaraa aiheuttavat) yhteenlaskettu määrä yli 60 000 tonnia vuodessa. Ristiriitaa aiheuttaa ainakin rikkihappo, jota tullaan käyttämään ko. prosessissa mutta siitä huolimatta sen käytön ei arvioida lisääntyvän. Kemikaalien lisääntyvä käyttö tulee vaikuttamaan prosessien lisäksi kemikaalien kuljetuksiin, säiliösiirtoihin ja varastointiin sekä kaikkia niitä koskeviin riskeihin.

Lupahakemuksessa esitetty riskinarviointi on laitoskokonaisuuden prosessien ominaisuudet huomioon ottaen ylimalkainen ja muodollinen. Hakemus ei sisällä kokonaisvaltaista, päivitettyä ympäristöriskinarviointia, joka kattaa arvioinnissa tarvittavat analyysivälineet kuten sattuneet häiriötilanteet. Sovellettavia tai vaihtoehtoisia tunnistamistekniikoita (esim. Hazop, Sara jne.) on useita, joiden avulla tulisikin laatia riskimatriisi. Riskinarvioinnin ylimalkaisuutta kuvaa pisteytykseen tai vaaraluokitukseen perustuvan arvioinnin puuttuminen. Yleensä merkittävimmät riskit syntyvät äkillisten ja räjähdysmäisten tulipalojen yhteydessä, jolloin vapautuu paitsi huomattava energiapanos myös poikkeuksellisia päästöjä maahan ja ilmaan. Energian ja päästöjen purkautumisreittien yksilöidympi kuvaaminen on jäänyt hyvin suppeaksi ja toteavaksi varsinkin kun kyseessä on suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavasta toiminnasta. Esimerkiksi sadevesijärjestelmän kautta luontoon purkautuvien päästöjen ja päästöreittien tunnistaminen onnettomuustilanteessa kuuluu riskien arviointiin.

Riskit eivät valitettavasti aina liity yhteen prosessiin vaan ne vaativat kokonaisvaltaisen tarkastelun kuten myös päästöjen arviointi.

Ilmapäästöt ja vaikutukset ilmanlaatuun

Merkittävimmät ilmaan kulkeutuvat päästöt ovat edelleenkin haisevat rikkiyhdistepäästöt. Voimassa olevassa ympäristölupapäätöksessä rikkivedyn enimmäisvuosipäästöksi on ilmoitettu vajaat 15 tonnia vuodessa ja päästön rikkivetypitoisuusrajaksi 50 mg/Nm3. Luvassa todetaan myös että teollisuuskaasut eivät aiheuta pysyviä haitallisia ympäristövaikutuksia kaivoksen vaikutusalueella.

Vireillä olevassa hakemuksessa rikkiyhdisteiden käyttäytymistä ja päästöjen syntyä on käsitelty puutteellisesti tai jopa epäselvästi. Hakemuksen mukaan rikkivetypäästöjä aiheuttaviin prosesseihin ei olisi tulossa merkittäviä muutoksia verrattuna nykyisiin prosesseihin. Tilanteen arviointia vaikeuttaa sekä tavanomaisia että poikkeustilanteita koskevien mittaustulosten puuttuminen. Luottamus syntyy ainoastaan siitä että avoimesti kerottaan kaikkien mittausten, myös häiriötilannemittausten tulokset ja liitetään hakemukseen. Vuosipäästöjä ei ole arvioitu mutta tarkoitus lienee viitata voimassa olevan lupapäätöksen mukaisiin päästöihin. Ilmoitettujen ilmamäärien ja rikkipitoisuuden perusteella voidaan suuntaa antavasti arvioida rikkivetypäästöt mutta arviointi vaatii tarkempia käyttötuntitietoja prosesseista ja puhdistuslaitteista. Oman ongelmansa muodostaa häiriöpäästöjen puutteellinen arviointi.

Rikkivetypäästöille esitetty pitoisuusraja 50 mg/Nm3 ei vastaa parhaan tekniikan mukaista päästön pitoisuusrajaa eikä pesutekniikkaan perustuva rikkivetypäästöjen puhdistaminen ole yksistään parasta käyttökelpoista tekniikkaa, sillä tunnetusti vain osa rikkivedystä liukenee pesuprosessissa siitä huolimatta että pesua tehostetaan kemikaaleilla. Teollisuudessa on jo pitemmän aikaa sovellettu tekniikkaa jolla päässään alle 10 mg/Nm3 pitoisuuteen. Ko. pitoisuustason alittaminen ei kuitenkaan takaa hyvää ilmanlaatua sillä siihen vaikuttavat myös oleellisesti päästökorkeus, maastonmuodot, sääolosuhteet jne. Merkittävät päästövähennykset saadaan useimmiten aikaan häiriö- ja poikkeustilanteita koskevilla aikarajoituksilla, joita tulee tässäkin tapauksessa soveltaa muiden, edellä mainittujen päästörajoitusten lisäksi. Rikkivedyn lisäksi prosesseista arvioidaan vapautuvan rikkihiiltä, joka lukeutuu myös hajuhaittaa aiheuttaviin rikkiyhdisteisiin. Lupahakemuksen perusteella on kuitenkin hyvin vaikea arvioida rikkihiilen vaikutuksia sillä tiedot ovat erittäin vähäisiä ja vaativat näin ollen lisäselvityksiä sekä rikkihiilen että rikkivedyn ja rikkihiilen yhteisvaikutuksen suhteen. Samalla voikin kysyä onko rikkihiiltä lisätty prosessiin rikkivedyn sitomiseksi?

Haisevien rikkiyhdisteiden haitallisia vaikutuksia on havaittu Jormasjärven ympäristössä toistuvasti silloin kun tuuli on käynyt etelästä tai lännestä tai siltä väliltä. Viimeaikoina hajuhaitat ovat olleet päivittäisiä ja jatkuvia. Yleisöilmoituksista huolimatta valvontaviranomainen on todennut voimattomuutensa tilanteen korjaamiseksi, mikä on entisestään lisännyt asukkaiden epäluottamusta ja epäuskoa Talvivaaran kaivosta kohtaan. Voimassa olevassa ympäristölupapäätöksessä kuitenkin todetaan, että räjäytyskaasujen, teollisuuslaitosten kaasupäästöjen, polttoaineiden polton ja kalkinpolton päästöt eivät aiheuta pysyviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Myös nyt käsittelyssä olevassa hakemuksessa todetaan että päästöistä ilmaan ei aiheudu haitallisia vaikutuksia. Olisiko Talvivaara Oy:n vihdoinkin syytä tunnustaa tosiasiat ja ryhtyä käytännön toimenpiteisiin ilmanlaadun saattamiseksi sille tasolle, jota se on sitoutunut lupapäätöksen kautta noudattamaan.

Ilmakuormaa tulisi lisäämään myös haihtuvat orgaaniset hiilivetypäästöt eli nk. liuotinhiilivetypäästöt. Päästöt ovat peräisin uuttoliuottimesta, jonka vuotuinen käyttömäärä ylittää yksistään ympäristölupavelvollisuusrajan 200 t/a. Lupahakemuksessa ei ole esitetty yksityiskohtaisemmin liuotinuuton parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Päästöjen määrän ja pitoisuusarvon perusteella voidaan päätellä että VOC -päästöjen vähentämiseen ei ole tarkoitus käyttää erillistä päästöjenvähennystekniikkaa. Hiilivetypäästöjen leviäminen ja siihen liittyvät hajuvaikutukset sekä parhaan vähennystekniikan kuten polttotekniikan tarkastelu on jäänyt käsittelemättä tai hyvin vähälle huomiolle lupahakemuksessa. Kuten edellä todettiin hajurikkipäästöjen yhteydessä myös liuotinpäästöjen leviämiseen vaikuttavat päästökorkeus sekä sää- ja ympäristöolosuhteet.

Voimassa olevan ympäristöluvan mukaan Talvivaaran kaivoksen synnyttämästä pölystä voi aiheutua terveys- tai viihtyisyyshaittaa, mikäli häiriintyvä kohde sijaitsee alle 500 metrin päässä merkittävästä pölylähteestä. Päätöksestä on myös luettavissa että toiminta ei tule aiheutumaan suoraa pölyvaikutusta Tuhkajokeen tai Jormasjärveen. Jormasjärven ympäristössä asuvat ovat kuitenkin tehneet havaintoja pölyn leviämisestä Jormasjärven ympäristöön etenkin räjäytysten yhteydessä.

Talvivaaran kaivoksen aiheuttama, pysyvästi haittaa aiheuttava huono ilmanlaatu on selkeimmin havaittava ympäristöongelma Jormasjärven ympäristössä. Koska vireillä olevassa lupahakemuksessa ei ole minkäänlaisia toimenpide-ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi esitämme seuraavia velvoitteita tilanteen korjaamiseksi:

- Uraanin talteenottoa koskeva ympäristölupahakemus on hylättävä ja saatettava olemassa oleva kaivostoiminta voimassa olevan ympäristöluvan mukaiseksi. Mikäli ympäristölupa kuitenkin myönnetään vaadimme luvan myöntämistä kolmen vuoden määräajaksi jonka jälkeen uraanin talteenotto on arvioitava uudelleen.

- Hajuhaittaa aiheuttavat päästöt ja päästöjen pitoisuudet on saatettava parhaan tekniikan edellyttämälle tasolle (kts. edellä) ja päästöt on johdettava ulos korkeudelta, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän haittavaikutuksia ympäristössä

- Häiriö- ja poikkeustilanteet on poistettava viipymättä ja poikkeuksellisille rikkivetypäästöille on asetettava parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja parhaan käytännön edellyttämät aikarajavaatimukset, joita on saatavilla mm. muiden teollisuusalojen BAT-raporteista

- Rikkihiilen esiintyminen on selvitettävä ja sen kulkeutuminen on ilmaan ja ympäristöön on estettävä parasta käyttökelpoista tekniikkaa soveltaen (pesutekniikka ei sovellu rikkihiilen poistoon)

- Pölyvaikutuksia tulee edelleen vähentää sekä prosessi- ja läjityspölyä että räjäytyspölyä vähentämällä ja ehkäisemällä

- Prosessien jatkuvatoimista käytön ja päästöjen tarkkailua on lisättävä ja tehostettava tarkkailemalla rikkivedyn päästöjä jatkuvasti ja asettamalla vaatimukset jatkuvatoimisen tarkkailun toimintakunnolle ja käytölle

- Ilmanlaadun valvontaa on tehostettava lumilaskeumaselvityksillä, hajupaneelien käytöllä sekä hyödyntämällä leviämismalleja esim. hajukynnyksen ylittymisen arviointiin

- Tarkkailutuloksista on ilmoitettava säännöllisesti, esim. kuukausittain viranomaisille ja kansalaisille ja lisäksi aina kun luparajat ylittyvät .

- Uraanin erottamisen seurauksena aiheutuvat vesistö,- kalatalous- ym. haitat tulee korvata alueiden omistajille YSL 11 luvun mukaisesti. Kalastolle ja ammatti- sekä vapaa-ajankalastukselle aiheutuvista haitoista tulee lisäksi määrätä yhtiön maksettavaksi kalatalousmaksu. Näiden korvausten ja haittakompensaatioiden euromääräinen määrittely voitaneen kuitenkin tehdä vasta koko kaivoksen luvan uusimisen yhteydessä, kun koko toiminnalle esitetyt päästörajat ovat tiedossa ja aiheutuvista haitoista voidaan muodostaa kokonaisarvio.

- Uraanin talteenoton aloittamislupaa tule myöntää ennen lupapäätöksen lainvoimaisuutta.

Uraanin talteenottoon liittyvät yksityiskohtaisemmat vaatimukset ovat mielestämme ajankohtaisia vasta sen jälkeen kun nykyinen kaivostoiminta on saatettu lain edellyttämälle tasolle, joten niihin ei ole tarvetta puuttua tässä yhteydessä.

Pinta-, pohja- ja sadevedet

Suoritetut vesistöjen ja pohjavesien tilaa ja vesistökuormitusta koskevat selvitykset käsittelevät ainoastaan radioaktiivisia aineita, mikä ei vastaa ympäristönsuojelulain ja –asetuksen vaatimuksia lupahakemuksen sisällöstä . Nykytilaselvityksestä tulisikin käydä selville kokonaiskuva vesien tilasta ja vesistöön johdettavasta kuormituksesta (keskeisimmät raskasmetallit, kiintoaineet, ,sulfaattiyhdisteet jne), joiden avulla voidaan päätellä tähänastisen kaivostoiminnan vaikutuksia. Kuten aikaisemminkin on mainittu Talvivaaran kaivosyhtiön tulisi tässä yhteydessä pyrkiä avoimempaan tiedottamiseen epäluulojen vähentämiseksi ja kertoa julkisiksi tarkoitettuja tietoja vesiympäristön tilan ja kuormituksen kehityksestä sekä sattuneista poikkeustilanteista kaivostoiminnan käynnistymisen jälkeen.

Lupahakemuksen mukaan vesistökuormitusta aiheuttavat päästöt eivät lisäänny nykytilanteeseen verrattuna, minkä toteen näyttäminen jää arvattavaksi nykytilannetta koskevien tietojen puuttuessa. Sen sijaan voidaan päätellä että esimerkiksi sulfaattipäästöt ja päästöjen pitoisuustasot tulevat kasvamaan oleellisesti jos muutosta verrataan voimassa olevan lupapäätöksen mukaisiin sulfaattikuormitusarvoihin. Tämä on se tapa jota tulisi mielestämme käyttää muutoksen arvioimiseksi sillä nykytilanne ei valitettavasti ole tiedotusvälineiden kautta saatujen tietojen mukaan kaikilta osin edes voimassa olevan ympäristölupapäätöksen mukainen.

Hakemuksessa tulisi esittää myös vesiympäristölle haitallisia aineita käsittelevän asetuksen mukaiset kuormitustiedot sekä vesistön pintaveden laatutietoja asetuksessa esitettyjen velvoitteiden arvioimiseksi.

Puutelistalle voidaan lisätä myös sadevesijärjestelmien kattavuutta, rakenteita ja toimintaa koskevien tietojen vähäisyys, mikä näkyy viimeistään vahinkotilanteiden yhteydessä tai asianmukaisesti laaditussa riskinarvioinnissa.

Vesipäästöjä koskevasta tarkkailusta todetaan että se toteutetaan päivitetyn tarkkailuohjelman mukaan. Lisäksi todetaan että vesistöjen tilaa koskeva tarkkailu toteutetaan Säteilyturvakeskuksen ohjeistuksen mukaisesti. Mielestämme edellä esitetty ei ole ympäristönsuojelulainsäädännön periaatteiden ja sisältövaatimusten mukaista. Sen sijaan päivitetty ohjelma olisi pitänyt esittää jo tässä hakemuksessa samoin kuin Säteilyturvakeskuksen laatima ehdotus säteilyvaikutusten tarkkailusta.

Julkisuudessa esitettyjen sekä myös valvontaviranomaisen vahvistamien tietojen mukaan jätevesipäästöt ovat olleet tiettyjen parametrien osalta ajoittain huomattavastikin suurempia kuin voimassa oleva lupa sallii. Näin ollen vaadimmekin, että tässä vaiheessa on lisärakentamista tärkeämpää saattaa jätevesikuormitus lakisääteiselle, ympäristöluvan edellyttämälle tasolle. Talvivaara Oy näyttää unohtaneen kustannusperusteluissaan sen, että toiminta on jo nyt aiheuttanut haitallisten ympäristövaikutusten seurauksena merkittäviä taloudellisia menetyksiä Talvivaaran vaikutusalueen kiinteistöjen omistajille.

Melu ja tärinä

Kaivostoiminnot ovat lisänneet Jormasjärven ympäristössä meluhäiriöitä, jotka ovat useimmiten peräisin räjäytyksistä ja liikenteestä. Meluvaikutuksia voidaan ehkäistä hyvän suunnittelun lisäksi oikein toteutetuilla teknisillä ratkaisuilla. Esitämmekin, että vastaisuudessa suositaan entistä enemmän junaliikennettä ja muu liikenne ohjataan vähemmän haittaa aiheuttaville reiteille ja alueille.

Räjäytysmelu on muusta kaivostoiminnan aiheuttamasta melusta häiritsevyysominaisuuksiltaan poikkeavaa, mikä tulisi ottaa huomioon meluvaikutusten arvioinnissa. Räjähteiden ääni on suurienergistä, impulssimaista, pienitaajuista ja myös tärinää tai räminää tuottavaa.

Tältä osin tulisikin soveltaa yleisestä melunormista poiketen räjäytysmelun arviointiin paremmin soveltuvia arviointitapoja, joita edustavat nykyistä normia suuremman impulssimaisuuslisän käyttö keskiäänitason arvioinnissa ja sitä täydentävän huippupitoisuusrajan LCpeak käyttö.

Jätteet ja laadunvalvonta

Edellä todetun mukaisesti myös jätteitä, jätteiden luokittelua ja läjitystä koskevassa tarkastelussa tulisi vertailupohja ottaa voimassa olevasta luvasta ja sen toteutumisesta. Lupahakemuksesta poiketen vaadimmekin että nykyistä läjitystoimintaa, erityisesti läjitysalueille kerääntyneen radioaktiivisen materiaalin määrää ja säteilyvaikutuksia kuten myös muun kuin radioaktiivisen jäte- tai läjitysmateriaalin ominaisuuksia ja luokittelua tulee tarkastella yksityiskohtaisemmin ja verrata tuloksia voimassa olevaan ympäristölupaan.

Toinen, kenties merkittävin puute on bioliuotuskasaa koskevan tarkastelun jättäminen kokonaan lupahakemuksen ulkopuolelle. Bioliuotuskasa on koko kaivosprosessin merkittävimpiä tekijöitä sekä prosessiteknisesti että ympäristöpäästöjen kannalta. Katsommekin, että bioliuotuskasan radioaktiivista kertymää ja ominaisuuksia sekä muutoksia tulee tarkkailla säännöllisesti. Myös asiantuntijalaitokset ovat tähän kiinnittäneet huomiota YVA -menettelyyn liittyvissä lausunnoissa.

Bioliuotuskasa on laadunvalvonnallisesti tärkeä prosessi, jonka muutoksia on kyettävä arvioimaan myös taaksepäin. Jääkin arvattavaksi se kuinka hyvin bioliuotuksen rakenteet ovat toimineet ja pysyneet kunnossa ja mitä mahdollisia muutoksia on rakenteissa ja rakenteiden toimivuudessa tapahtunut tähän mennessä. Kuten jo aikaisemmin todettiin hyvällä ja aukottomalla laadunvalvonnalta kyetään arviomaan prosessissa tapahtuneet negatiiviset muutokset, jotka ovat bioliuotuskasan kyseessä ollen korvaamattomia paitsi toiminnan aikaisten päästöjen ja rakenteiden arvioimiseksi myös toiminnan jälkeisen tilanteen arvioimiseksi. Vaadimme että bioliuotuskasan toiminta ja rakenteet sekä päästövaikutukset selvitetään ulkopuolisen laadunvalvojan toimesta.

Johtopäätökset

Edellä olevaan viitaten katsomme että Talvivaara Oy:n lupahakemuksen mukaiselle uraanin talteenottolaitokselle ei ole lainsäädännöllisiä eikä ympäristönsuojelullisia edellytyksiä. Sen sijaan vaadimme, että nykyinen toiminta saatetaan voimassa olevan ympäristöluvan edellyttämälle tasolle sekä ilmanlaadun että vesistökuormituksen suhteen. Myös muita ympäristöä kuormittavia päästöjä ja vaikutuksia tulee vähentää parhaan tekniikan vaatimusten mukaisesti. Erityisesti ilmapäästöjen ja vesipäästöjen tarkkailua tulee kehittää siten, että keskeisimmät päästöt ovat jatkuvan valvonnan alaisia.

Lisäksi haluamme korostaa laadunvalvonnan puolueetonta ja tavoitteellista toimintaa. Laadunvalvonnan uskottavuuden kannalta olisi aiheellista että Talvivaara Oy ottaa käyttöön nk. julkisen laadunvalvontajärjestelmän, joka noudattaa EMAS -lainsäädäntöä.

Muun ohessa pidämme tärkeänä, että Talvivaara Oy toimii vastuullisesti ja ottaa toiminnassaan huomioon sekä alueen asukkaiden elinolosuhteet että kiinteistöt.

Osakaskunta vaatii kaivostoiminnan keskeyttämistä siihen asti, kunnes toiminta kaivoksella on saatettu ympäristölakien ja voimassaolevan ympäristöluvan ehtojen mukaiseksi.

Puheenjohtaja Leo Schroderus Sihteeri Anssi Härkönen