Äkkiseltään jugurttipurkkia avatessa ei tule mieleen, että purkin kannesta suurin osa on alumiinia. Yksittäisten kansien kerääminen alumiinin lähteenä ei tunnu järkevältä, mutta kun kansi poltetaan muun yhdyskuntajätteen joukossa, polttamisessa saadaan energiaa ja jätteeksi jää kuonaa.

Polttaminen ei tuhoa metalleja

Jo parin vuoden ajan Ekokemillä on kehitelty menetelmää, jolla kuonasta saadaan siihen jääneet metallit talteen, kertoo tutkimus- ja kehityspäällikkö Jan Österbacka Ekokem-Palvelu Oy:stä.

- Kuonasta alkuperäisestä painosta noin 10 prosenttia on metalleja, pääosin rautaa, mutta myös alumiinia, jonkun verran kuparia, messinkiä ja jopa ruostumatonta terästä ja lyijyä.

Yhdyskuntajätteen polttaminen ei siis tuhoa kierrätysmahdollisuutta, vaan sen avulla voidaan säästää luonnossa olevia raaka-aineita.

- Näin on. Aika suuri säästö esimerkiksi hiilidioksidipäästöissä saadaan sillä, että alumiini ja rauta erotellaan. EU-tasolla on laskettu, että miljooneja tonneja säästyy siihen verrattuna, jos nämä valmistettaisiin ihan neitseellisestä raaka-aineesta.

Tahto ei riitä

Kuonankäsittelyssä on toistaiseksi panostettu siirrettävään laitokseen, jota on Riihimäen lisäksi käytetty Kouvolassa, Oulussa ja Turussa. Nyt Riihimäellä rakennetaan hallia, jotta käsittelyä ei tarvitse tehdä taivasalla. Hallin pohjarakenteissakin käytetään kuonaa. Kuonasta eroteltu alumiini puolestaan voi päätyä uudelleen jugurttipurkin kanteen. Pelkkä tahto metallien erotteluun ei riitä. Toiminnan on oltava myös kannattavaa, muistuttaa tutkimus- ja kehityspäällikkö Jan Österbacka.

- Nykyisillä metallien maailmanmarkkinahinnoilla ei välttämättä kannata kauheasti enempää ottaa, mutta jos hinnat nousevat, niin silloin voidaan lähteä metsästämään myös kriittisiä alkuaineita ja jalometalleja.

- Toinen vaihtoehto tietenkin on, että lainsäätäjä päättää, että nämä on pakko erottaa, mutta luulisin, että siihen on aika pitkä matka.