Monen suomalaisen keskikesän juhlan kruunaa juhannussauna. Olennaisena osana perinteeseen kuuluu myös vihta tai vasta – miten kukin nyt tätä luonnonantimista syntyvää kapinetta haluaakin kutsua. Siitä, että jo nimestä kiistellään, voi päätellä että tähän perisuomalaiseen saunaperinteeseen liittyy monia uskomuksia.

Satoja vihtoja elämänsä aika tehnyt teuvalainen Aarno Tekoniemi suhtautuu asiaan avoimesti. Hänen mielestään hyvä vihta tarjoaa nautinnollisen saunaelämyksen, kun se on pehmeä ja hyvin sidottu. Aarno Tekoniemen mielestä makuasia on esimerkiksi se, vääntääkö vihtansa hies- vai rauduskoivusta. Eikä koivun iälläkään ole väliä.  

- Hieskoivusta tulee vähän jäykempi, mutta enemmän se on kyllä makuasia. Itse tekisin mieluiten vihdan vanhasta riippakoivusta, siitä tulee notkea vihta jonka kanssa on mukava kylpeä.

Sitominen vaatii taitoa

Osa on myös sitä mieltä, että ainoa oikea ajankohta vihtavärkkien keräämiseen on kasvavan kuun aika. Väitetään, että tällöin lehdet pysyvät kiinni paremmin. Tätäkään uskomusta Aarno Tekoniemi ei allekirjoita. Hän on tehnyt vihtoja kaikkina aikoina, kun materiaalia vain on ollut saatavilla.

- Olen tehnyt ja kuivannut satoja vihtoja kaikenlaisiin aikoihin. Lehti pysyy kyllä kiinni kun se vaan on valmis. Liian tuoreessa oksassa se ei pysy, toteaa Aarno Tekoniemi.

Vihdan tekijän näppäryys mitataankin lähinnä sen sitomisen taidossa. Tässäkin tyylejä on monia. Aarno Tekoniemi suosii sidonnassa nuoria hieskoivun oksia, ohuita ja pitkiä, joilla vihdan saa kauniisti kasaan. Vaikka tyyli on vapaa, ihan kaikkia konsteja Tekoniemi ei suosittele.

- Olen nähnyt että joku sitoo vihdan jopa nippusiteellä, mutta silloin ei kyllä enää puhuta vihdasta.

Hyvä vihta on pehmeä

Sitomisen jälkeen on viimeistelyn aika. Siihen saa aikaa kulumaan niin paljon kuin haluaa. Toisille ulkomuoto on tärkeä, Tekoniemi satsaa mukavuuteen.

- Se ei saa pistää käteen eikä oksantyngät tuntua. Muuten käy saunassa kipeää, toteaa Aarno Tekoniemi.

Parhaimmillaan vihta on silloin, kun se on mahdollisimman tuore. Ennen kuin lähtee nyhtämään vihta-aineksia koivikosta, on kuitenkin syytä muistaa, että tuoreiden oksien katkomiseen tarvitaan maanomistajan lupa.

- Tämä ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Kun on isännältä lupa vihdan tekoon, voi rohkeasti kylpeä, naurahtaa Aarno Tekoniemi.