• 

• 

• 

• 

Oranssia, pikkuisen punaista, ja enemmän violettia! Nuoret taiteilijat ovat varmoja värivalinnoistaan, kun asfaltti saa sadoin pensselinvedoin uutta väriä pintaan. Lasten katumaalaustapahtumassa tyyli on vapaa, mutta suosikkeja ovat töpöttely ja pitkät roiskaukset.

Nuorimmat taiteilijanalut istuvat vielä vaunuissa, kun isosiskot ja-veljet hakevat lisää väriä taideteokseen taideyhdistys Mikkelangeloiden jäseniltä. Yksi idean puuhanaisista on Irja Vilkko, joka on enemmän kuin tyytyväinen näkemäänsä.

- Satamaan on varattu iso keltaisella värillä rajattu alue, johon jokainen lapsi saa tehdä omia taideteoksiaan kaupungin uuden logon ympärille. Kun täältä kaukaa katsoo, niin tulossa on upeita aurinkoja ja vaikka mitä. Lapsilla on valtava mielikuvitus.

Tää on nalle ja toi on nalle, ja tää olen minä

- Tuuli Salonen

Lasten katutaideteos maalataan myrkyttömillä ja vesiliukoisilla maaleilla, ja se koristaa satamaa vuoden ajan. Vilkko on hyvillään siitä, että julkista tilaa varataan lasten ja nuorten käyttöön.

- Itsensä toteuttaminen ja ympäristön estetiikka lisäävät hyvinvointia, ja sillä luodaan henkistä tasapainoa. Kun lasten annetaan maalata julkiseen tilaan, se on myös osoitus arvostuksesta.

Lisää katutaidetta leikkipaikoille

Eevi Koivuniitty maalaa vauhdilla asfaltille sinistä ja valkoista. Tarvitseehan yhteinen taideteos Suomen lipun. Vieressä 5-vuotias kaveri Aino Nyyssönen kastaa pensseliä vaaleanpunaisessa ja violetissa maaliastiassa. Iloisenvärinen kello on melkein valmis, ja viereen syntyy vielä jotakin muuta lempivärillä violetilla.

Isä Joonas Koivuniitty seuraa tyttöjen työskentelyä mielellään. Eevi ja Aino ovat tottuneita katutaiteilijoita, sillä he ovat kevään aikana koristelleet omaa pihakäytävää useasti katuliiduilla.

- Tyttöjen auringot ja eläimet ovat saaneet kiitosta, vaikka aluksi mietitytti, mitä naapurit tuumaavat katutaiteesta. Muutenkin lapsille pitäisi varata enemmän tilaa luoda omia juttujaan. Esimerkiksi leikkipaikkojen ympäristöstä löytyy varmasti sellaisia kadunpätkiä, johon voisi tehdä kuvia, ideoi isä. 

Keltaiset kädenjäljet asfaltissa

Suomen lipun ja kellon viereen syntyy pyörein vedoin Tuuli ja Titta Salosen katutaidetta. Tuuli maalaa nallen ja oman kuvansa lempivärillään oranssilla ja vaaleanvihreällä. Salosen sisarusten apuna on Reetta Purra, joka halusi ikuistaa satamaan ison koiran. Ja lisää eläimiä on luvassa.

- Maalataan tähän vielä kissa, mutta kissan väriä ei tiedetä, ehkä punainen. Mä rakastan eläimiä ja piirrän kotona koiria, hevosia, possuja, pahkasikoja, karhuja, tiikereitä ja semmoisia, luettelee eläinten ystävä hengästyneenä.

Kun tytöt saavat kuulla, että katumaalaukset säilyvät satamassa vuoden ajan, se innostaa pieniä taiteilijoita entisestään. Nyt on vielä kastettava kädet maaliin, ja yhdessä painetaan useampi kädenjälki suurta taideteosta koristamaan.