Alaa ahdistavat edelleen markkinoiden alamäki, puun hinta ja saatavuus, energian hinta, kuljetusten kalleus, valuuttojen arvot. Pieleen on mennyt kaikki mikä vain voi mennä pieleen.

Ankeat olosuhteet ovat yhteisiä kaikille firmoille. Silti jokainen metsäjätti on omanlaisensa. Myös yhtiön nokkamiehet ovat kuin eri puusta veistettyjä. Päällisin puolin.

Storan Ensoa vetää Jouko Karvinen, UPM:n ykkösmies on Jussi Pesonen ja Metsäliiton pomo on Kari Jordan.

Jussin UPM

Jussi Pesonen on paperi-insinööri. Oikeastaan se kertoo jo kaiken. Siis teknokraatti.

Johtajaksi tähtäävät paperi-insinöörit ostavat yleensä numeroa tai paria isomman pikkutakin ja alkavat määrätietoisesti täyttää sitä. Jussi on onnistunut tähän mennessä hyvin.

Pesonen on UPM:n ylipaperikoneenhoitaja. Hän on rakentanut uraansa määrätietoisesti. Tehtaan lattiat tulivat tutuiksi niin Kajaanissa kuin Shottonissa Englannissa.

Hän on tarkka mies. Jopa erittäin tarkka, pieniä yksityiskohtia myöten. Hän on tarkka jopa pilkun paikoista, sanovat miehen tuntevat.

Pesonen on tottunut saneeraamaan, saneeraamaan ja saneeraamaan.

UPM aloittikin suuren saneerauspelin ensimmäisenä. Voikkaa näytti esimerkkiä eikä loppunäytelmää ole vielä nähty.

UPM on metsäjäteistä tehokkain. Sillä on parhaat koneet. Sillä on omasta takaa energiaa ja metsää.

UPM on ennen kaikkea puupitoisten painopapereiden valmistaja. Sen lisäksi se muun muassa kaappasi kokonaan itselleen Uruguayn sellutehtaan.

Tulevaisuudessa UPM:n visio on olla ei vain metsäyhtiö, vaan bio- ja metsäyhtiö.

Joukon Stora Enso

Jouko Karvinen on metsäteollisuuden Raaka-Rolle. Hän on mies, joka kutsuttiin ulkomailta siivoamaan edellisten johtajien sotkut. Pesänselvittäjäksi.

Sitä työtä hän nyt tekee rystyset valkoisina. Karvisen otteet ovatkin olleet erityisesti ulkomaisten sijoittajien mieleen.

Ulkomailla oleskelu heijastuu Karvisesta monella tapaa. Hän oli alussa selvästikin vieraantunut suomalaisesta yhteiskunnasta: hän ei tiennyt, mitä ei ole tapana sanoa ääneen.

Karvinen ei anna ulkopuolisten häiritä ajattelutyötään. Hän on ammattisaneeraaja. Hänellä ei ole tiettävästi tunteita.

Karvisen tylyn linjan ovat saaneet kokea monet johtajat siinä missä Kemijärven sellutehtaan työntekijätkin. Hän runnoo ruotsalaissuomalaista sekatavarataloa kuntoon, koska se on hänen ainoa tehtävänsä.

Stora Enso onkin saamassa rakenteitaan kuntoon. Se on hoikistunut ja keskittyy entistä selvemmin nestepakkauskartonkeihin ja hienopapereihin. Toki tuotelistalta löytyy muutakin, kuten kaikilta muilta metsäfirmoilta.

Yksi Karvisen saavutuksista on velkataakan pienentyminen. Yhtiöllä on kassa joltisenkin hyvässä kunnossa vaikkapa yritysjärjestelyihin. Tähtäin on Kiinassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Storan ongelmana pidetään yhä sekavuutta. Sijoittajat eivät näe selkeää tarinaa, jollainen jokaisella pörssiyhtiöllä pitäisi olla.

Oma ongelmansa on omistus. Ruotsalaisten raharikkaiden lisäksi Suomen valtio on yhä Storan suuromistaja. Siitä ei ole koskaan seurannut mitään hyvää.

Metsäliitto ja Jordan

Kari Jordan on entinen pankkimies, ja savolainen. Toisin sanoen vastuu on kuulijalla kaikissa tapauksissa. Metsäliitto-leiriin kuuluu myös sen pörssiyhtiö M-real.

Kuten puunomistajien leirissä pitääkin, Jordanin tyyli on toteuttaa asiat halki, poikki ja pinoon. Mies vaikuttaa lupsakkaalta. Sitä hän onkin essu päällä kokatessaan pihvejä hirviporukalle.

Bisnesasioissa Jordan ei ole lepsu. Jos tarvis tulee, päätöksiä syntyy - toki omistajan eli metsänomistajien ääntä tarkasti kuunnellen. Jordan tietää, ketkä hänen palkkansa maksavat.

Jordanin sosiaaliset taidot lienevät metsäpatruunoista parhaat. Ainakin jos ottaa huomioon suomalaiset sidosryhmät.

Metsäliitto on siis metsänomistajien konserni. Kaikkein tärkeintä on saada puu liikkeelle ja puulle kunnon hinta. Sahat ja puunhankinta ovat Metsäliitolle muita konserneja oleellisempia.

Metsäliiton ikuinen murheenkryyni on M-real. Sitä on yritetty saada kuntoon iät ajat. Ei tunnu tulevan valmista.

Metsäliitto on joutunut turvautumaan jopa kruununjalokiviensä myyntiin. Se myi Uruguayn sellutehtaan puolikkaan ja Kirkniemen paperitehtaan. Silti M-real ei ole kunnossa.

Toisaalta Metsäliiton roolia metsäteollisuudessa on pohdittu ennenkin. Entä jos se luopuisi kaikesta teollisesta toiminnastaan? Sen rooli kuihtuisi kapeaksi, eivätkä omistajat hevin tähän suostu.