Tuo lainauksesi on kuitenkin peräisin ajalta jolloin sen kirjoittaja tiesi, että Helsingin Sanomat asiasta tulee kirjoittamaan ja keskustelua todennäköisesti tulee syntymään.

Itse en tätä tapausta sen enempää tunne mutta lukemastani jää väistämättä kuva, että kirja on "myyty" ihmisille tosipohjaisena.

Jos kirjailija kertoo kirjan syntyneen yhteistyössä tytön vanhempien kanssa, niin keitä he ovat, jos itse tyttöä ei ole ollut olemassa?

Nyt virinneessä keskustelussa ihmiset jotka vähättelevät totuuspohjaisuuden merkitystä, tuntuvat kääntävän koko keskustelun siten, että kirjailijan toimia kyseenalaistaneet kyseenalaistaisivat myös kirjailijan motiivit. Ei kai kukaan kuitenkaan ole puolustamassa koulukiusaamista, vaan kyseenalaistamassa sitä mitä meille "myydään/voidaan myydä" totuutena.

Minäkin olen seurannut Vettenterän blogia jo viime vuonna, ja mielestäni kirjoituksissa on selvästi ilmaistu, että vaikka osa tekstistä on fiktiivistä (kirja, Elisan päiväkirjat), Elisan tarina on tosi ja Elisa on elänyt ja kuollut henkilö.

En osannut epäillä suoranaista huijausta, mutta minusta koko jutun eettisyys tuntui jo silloin jotenkin kyseenalaiselta. Aiheen tunteisiin vetoavuuden takia siitä oli kuitenkin paha mitään mennä sanomaan...

"Kirjasta ja blogissani olevista Elisan päiväkirjoista on koko ajan painotettu, että kyseessä on fiktiivinen tarina tosielämän ihmisistä."

Entäs ne medialle annetut haastattelut Elisan vanhempien nimissä? Onko toimittajille muistettu kertoa, että lausuntoja antavat nyt fiktiiviset tosielämän ihmiset vai onko vedätetty?

Kysymys teille, jotka uskotte Elisan tarinan olevan täyttä totta, niin kertokaapas miten on mahdollista että Elisan kuolinpäivänä ei kuollut ketään 14-16 vuotiasta tyttöä? Eikä edes sitä edeltävänä tai sen jälkeisenä päivänä? Milloin Elisa muka sitten kuoli?

Onko tarkalla kuolinpäivä oleellinen? Minttu kirjoittaa (http://taruolento.com/blog/3255968/onko-elisaa-olemassa):

"Olemme projektin alusta asti painottaneet, että kyse on fiktiivisestä tarinasta tosielämän ihmisistä. Elisa on ollut olemassa. Tämän vanhemmat ovat olemassa. Elisaa kiusattiin koulussa ja Elisa tappoi itsensä. Elisan isä on ollut koulukiusaaja ja hän on pyytänyt anteeksi vanhoilta kiusatuiltaan. Tässä minun nähdäkseni tarinamme pääasiat. Ne voin vannoa ja vakuuttaa kaikki todeksi."

Jos tämä pitää paikkansa, niin mielestäni koko kohu on paitsi turha niin myös vastenmielinen.

En ole kirjaa enkä Hesarin juttua lukenut.

Jos kirjoitetaan tositapahtumiin perustuvaa fiktiota, on ensimmäinen asia muuttaa faktat (nimi, syntymäpäivä, kuolinpäivä, kaupunki jossa kaikki on tapahtunut, jne.) toisiksi. Miksi? Koska kyse ei ole toimituksellisesta dokumentista, vaan fiktiosta. Tämä opetetaan jokaisella alkeellisellakin kirjoituskurssilla. Ja jos yhtään ajattelee itse, niin ymmärtää miksi näin tehdään.

Vettenterä on alusta alkaen tehnyt selväksi, että kirja, jota hän kirjoittaa, ja josta nyt käsittämättömästi väitellään, on tositapahtumiin perustuvaa fiktiota.

Eihän tässä kukaan ole vaatinutkaan, että vanhempien pitäisi tulla julkisuuteen! Hyvänen aika, mistä olet tuollaista saanut päähäsi? Vanhemmat saavat tottakai pysyä anonyymeina ja poissa julkisuudesta. Henkilöllisyyden voi varmistaa aivan julkisuuteen astumattakin. Kuvitteletko, ettei lehdistö jatkuvasti käsittelisi paljon tätä arkaluontoisempiakin asioita? Oletko koskaan kuullut lähdesuojasta?

Ja koskas lehtien lähdesuojaan on voinut luottaa 100% ja varsinkin tällaisessa jutussa, jossa lehti olisi ensimäinen, joka saa haastattelun? Sehän julkaisisi kaiken, minkä saa käsiinsä. Johan se tässä jutussa nähtiin. "Tehdä juttu hyvällä tai pahalla. Saat valita."

Esimerkiksi Maijan tarinassa. Henkilöllisyyden salaamisesta voi tarvittaessa tehdä lehden kanssa vaikka kirjallisen sopimuksen.

Niin...

Onko nyt kommenttisi perusteella ok että meillä on kuvitteellinen Miksu-isä, jonka blogeja on luettu liikuttuneina ympäri suomen? Näitähän on ollut tämän "fiktiivinen, mutta ihmiset ja tapahtumat totta" -kirjan jälkeen. Tämä on oikein hyvä osoitus siitä, miten petollinen nettimaailma on.

Toivottavasti OIKEASTI ei ole tullut yhtään oikeaa nuoren kiusatun itsemurhaa Minttu Vettenterän ja tuon Miksu-isän blogien tuloksena. Kuka korvaa menetykset tällaisissa tapauksissa?

Jos Miksu olet oikea henkilö, pyydän: ota yhteys Helsingin Sanomiin (Itse, ei Mintun kautta). Toimita heille asiakirjat Elisasta, niitä on varmasti olemassa, ei yksikään itsemurha jää ilman. Helsingin Sanomat taatusti pitävät yksityisyytesi piilossa. Tämä keskustelu loppuisi siihen. Näyttää siltä etta Minnttu ei tätä pysty lopettamaan. Tämähän on alkanut paljon ennen HS juttua, ja jatkuu niin kauan kunnes totuus saadaan.

Fiktiivisyydestä ei ainakaan Poliisi-TV:ssä muistaakseni sanottu mitään. Ja tavallisesti kiusaamisesta kertovista fiktiivisistä romaaneista ei nouse tällaisiä hässäköitä.

Ja jos vain henkilöt ovat todellisia, niin miksi ihmeessä edes maan suurimman päivälehden toimittajalle ei voi todistaa heidän olevan olemassa? Anonyymisti? Länsimaissa lähdesuojaan voi luottaa jopa suuren kalibeerin valtiollis-poliittisissa paljastuksissa. On harhaista kuvitella että se HS sen tarkoituksella murtaisi vain jotta itsemurhan tehneen tytön omaisista voitaisiin repiä lööppejä.

Milloin tuo kirja meni painoon?

Ette ilmeisesti ole lukeneet Hesarin juttua? Enkeli-Elisan tarinassahan on väitetty olevan surevat vanhemmat, Miksu ja Riikka, sekä itsemurhan tehnyt Elisa. He ovat kirjoittaneet tekstejä, Elisa päiväkirjaa ja vanhemmat blogia. Hesarin jutussa selviää kuitenkin, että kaikkien kirjoitusten takana on yksi henkilö, eli tarinasta kirjoittamaan pyydetty Minttu. Näyttää siis siltä, ettei mitään surevia vanhempia ole, eikä Elisaakaan. Se selitäisi sen, miksei vanhempia nyt yhtäkkiä saadakaan enää puhumaan heille tärkeästä asiasta, ei saada heitä jatkamaan kampanjaa, jolla heidän on sanottu halunneen ehkäistä uudet "elisat". Se selittäisi sen, miksei mitään muitakaan todisteita, esim. Elisan kuolintodistusta ole saatu nähtäville. Muut toimittajat eivät olleet aikoinaan tarkistaneet edes, onko vanhempia olemassa, vaan olivat asioineet Mintun kautta.

Eikö se, että tarina on fiktiivinen, mutta kertoo oikeista ihmisistä ole ihan riittävän tyhjentävä vastaus tälle kaikelle. MIKSI pitää alata repimään ja tonkimaan pahemmin? Jos Elisa tosiaan oli olemassa, niin siihen on sitten syynsä miksi tiedot on sekoitettu niin pahanpäiväisesti ettei kukaan niitä osaa yhdistää. Itseäni ei haittaa lainkaan, vaikka koko Elisa olisi keksitty. Tarinassa on kyllä omaan korvaani oudon kuuloisia juttuja, mutta mikäs minä olen sanomaan

Koska tää fiktiivinen tarina esitettiin täytenä totena, paitti kunnes kirjailijalle alkoi selvitä että se on paljastumassa fiktiiviseksi (HS:n toimittaja otti yhteyttä) - tää "tarina fiktiivinen, henkilöt tosia" -aspekti tuli mukaan vasta sitte.

Eli, ihmiset ei ymmärrettävästi tykkää että he ovat surreet todellista kuollutta ihmistä mutta sitte saavatki tietää ettei kaikki mennytkää nii kuten sanottiin. mie ainakin oon vihanen. Eihän se sitte olekaan sama henkilö jos se ei ollut yhtä ihanteellinen-mutta-väärinymmärretty, kuollut-traagisest-nukkuen, jne. Vaaan ihan eri henkilö, joka vaan inspiroi romaanin.

Samoin, jos teksti on kovin väritettyä, on aika epäilyttävässä valossa nää kaikki Vettenterän kiusaamiskamppanjat jne. jotka on ratsastaneet kuolleella tytöllä joka olisi osoitus "kuinka vakavaa kiusaaminen on"

Ööööh paitsi, jos itse KIRJASSA lukee ekalla sivulla että tarina on fiiktiivinen, eli kirjailija on sanonut aiheesta jo kauan sitten ennen Hesarin juttuakin. Sisälukutaito olisi kallisarvoinen asia, ystävä hyvä.

Niille, joiden mielestä Vettenterä ei ole hyötynyt valehtelusta taloudellisesta: Enkeli-Elisan facebook-sivulla on sanottu kirjasta jääneen hänelle käteen "nelinumeroinen summa vuoden työstä", eli vähintään 1000 euroa. Pieniähän kirjan kirjoittamisesta saatavat rahat muihin töihin verrattuna ovat, mutta myös monen "oikealla" kustantamolla julkaisevan kirjailijat tekijänoikeuspalkkiot jäävät hyvin usein alle kahteen tonniin/kirja. Eli Enkeli-Elisa on ollut omakustanteeksi jymymenestys.

Jossain on ollut esillä tieto että Vettenterä olisi tähän mennessä saanut 7000 euroa kirjastaan. (Perustuu väitteeseen että kirjaa on myyty 2000 kpl ja jokaisesta kirjasta hän olisi saanut käteen 3,5 euroa). Se on paljon enemmän kuin keskiverto suomalainen kirjailija saa kirjastaan -- ja monet kirjailijat ovat kirjoittaneet kirjojaan paljon pidempään kuin vuoden.

Tuolta voi lukea suomalaisten kirjailijoiden surkeista keskituloista: http://kirjailijaliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/c2e081674917089bb7cd5afdf071ff65/1341874627/application/pdf/35172/Kirjailijat_tulotutkimusraportti-2010.pdf

Keskitulo on tosiaankin 2000 euron luokkaa.

Tämän päälle Vettenterä on perustanut kiusaamista vastustavan järjestön, jonka pääasiallinen toiminta näyttää olevan t-paitojen myynti ja jäsenmaksujen keräys.

ootteks te miettinyt miten tää oikeassa elämässä kiusattuihin ihmisiin vaikuttaa. Pitääkl olla jotain ihanteellisia sepitettyjä Enkeli-Elisoita, eikö oikeat ihmiset kelpaa?

Tälläisen romanttisen väärinymmärretyn sankaritteren, hänen kohtalollaan onkin sitten enemmän painoarvoa kun päätetään miten kiusaamiseen puututaan jne., kuin oikeasti kiusatulla.

Vaikka se oikee kiusaaminen oliskin ihan toisenlaista. Ja kiusatut ja kiusaajatkin toisenlaisia.

Kaikki kiusatut ei oo mitään enkeleitä, miten sellaisia kohdellaan kun ne ei vastaa Enkeli-Elisa-ihannetta?

Hyvä kommentti, joka tekisi mieli kopioida myös alkuperäiseen Facebook-profiiliin. Näin minäkin ajattelen eli todellinen kiusaaminen voi olla erilaista kuin mitä tämän tarun avulla on annettu ymmärtää. Sen takia moni kiusaamisesta kärsivä voi jäädä valitettavasti ilman apua. Ei koulukiusaamiseen puuttumista ja ehkäisyä voi rakentaa fiktiolle.

Minusta taas vaikuttaa siltä, että HS haluaa sensaatiokirjoituksella kasvattaa myyntitulojaan. On heinäkuu, mitään ei tapahdu, ihmisillä on aikaa... päivitellä. Tänä vuonna meillä ei ole leijonaa metsissä, on vain tosiasioihin perustuva omakustanneromaani.

Ja onhan se niinkin, että koulukiusaaminen ja itsemurhat eivät sovi Pisa-koululaitoksestaan tunnetun maan ulkokuvaan. Mitä ne muutkin siellä ulkomailla ajattelisivat.