Jyrki Kasvi: Alueellisten vaikutusten arviointi
Suomi valuu etelään. Väki muuttaa maalikyliin työn perässä; Opiskelijat eivät palaa valmistuttuaan takaisin; Joku kaipaa elämäänsä kaupungin sykettä; Toista pienen paikkakunnan ilmapiiri ahdistaa.
Jokaisen maaltamuuttajan tarina on erilainen, mutta lopputulos on sama: Maaseutu hiljenee ja kasvukeskukset vilkastuvat.
Maaltapakoa vastaan on taisteltu jo vuosikymmeniä, kun koko Suomi on haluttu pitää asuttuna. Vaikka alueellisten vaikutusten arvioinnista ei ole säädetty laissa kuten sukupuolivaikutusten arvioinnista käytännössä ’avaus’ on monen poliittisen päätöksen taustalla.
Selkeimmin avaus-politiikka on näkynyt vuosikymmeniä jatkuneessa valtion laitosten hajasijoittamisessa ja alueellistamisessa. Valtion virkoja on siirretty maakuntiin vaikka väkisin. Samalla on tuettu VR:ää ja Finnairia, kun virkaväki on matkustanut kokouksiin toiselle puolelle Suomea. Ei pidä ihmetellä, mikseivät hallinnonalat keskustele keskenään, jos yksi virasto on Kuopiossa, toinen Rovaniemellä ja kolmas ties missä.
Siltarumpupolitiikka eli liikenneinvestoinnit ovat kaikkein perinteisintä aluepolitiikkaa. Jokainen teihin ja ratoihin investoitava euro punnitaan paitsi hyötylaskelmin myös aluepoliittisin perustein. Jokaiseen vaalipiiriin pitää saada työllistävä tietyömaa ja oma pätkä moottoritietä vaikka sitten luonnontilaiselle Saimaan rannalle!
Harvempi tuntee valtionosuudet, jotka pumppaavat satoja miljoonia veroeuroja joka vuosi kunnasta toiseen. Järjestelmä passivoi kuntia, sillä mitä parempaan kuntoon kunta taloutensa saa, sitä tylymmin valtionosuuksia leikataan. Esimerkiksi Espoolta leikattiin vuonna 2011 valtionosuuksien tasauksella 181,7 miljoonaa euroa. Ilman tasausta Espoo olisi voinut laskea kunnallisveroaan kolmella prosenttiyksiköllä! Vastaavasti jokaista ranualaista kohti valtionosuuksia korotettiin 1079 eurolla.
Mutta mitä pitäisi ajatella väkiluvultaan Suomen pienimmästä kaupungista Kaskisesta, jonka kaikki 1396 asukasta osallistuivat vuonna 2011 valtionosuuksien tasaukseen 929 eurolla. Nelihenkinen kaskislainen perhe siis tuki muuta Suomea liki 3716 eurolla. Kaskinen on hyvä esimerkki siitä, että pienenkin kunnan talous voi olla vahvalla pohjalla, vaikka naapurissa ei olisi kasvukeskusta.
Alueellisten vaikutusten arviointi ulottuu jopa maanpuolustukseen. Suomen puolustusvoimien ensisijaisena tarkoituksena voi olla maan puolustaminen sotilaalliselta uhalta, mutta hyvänä kakkosena on aluepolitiikka. Miksi muuten tuhlattaisiin puolustusvoimien vähiä varoja syrjäisiin varuskuntiin, joihin ei pienenevien ikäluokkien Suomessa riitä edes varusmiehiä koulutettavaksi.
Kaikkein vaikuttavimmaksi aluepolitiikaksi on kuitenkin osoittautunut yliopistopolitiikka. Ne kaupungit, joihin 1960- ja 70-lukujen yliopistohuumassa perustettiin yliopisto, ovat menestyneet. Ne kaupungit, jotka jäivät ilman, ovat hiipuneet. Hyvää aluepolitiikkaa, mutta ei välttämättä yhtä hyvää tiedepolitiikkaa. Suomalaiset yliopistot ovat pieniä ja hajallaan, eivätkä muodosta monialaisia tieteellisen osaamisen keskittymiä.
Aktiivinen aluepolitiikka on varmasti hidastanut maaltapakoa, mutta vain hidastanut. Kun muuttoliike yhdistetään väestön ikääntymiseen, edessä on jo vuonna 2025 tilanne, jossa noin 30 kunnassa väestön mediaani-ikä on yli 60 vuotta. Vaihtelut ovat suuria myös maakuntien sisällä. Siinä missä Kuopiolaisten keski-ikä on 40,7 vuotta, Rautavaaralla väestön keski-ikä on jo nyt 51,4 vuotta.
Tätä menoa suurimmasta osasta Suomea tulee vuosisadan puoliväliin mennessä hoitokotien saaristo, jonka kirkonkylien tärkein elinkeino on vanhusten hoivapalvelut. Siinä ei muutama tuhat talviasuttaville kesämökeille paluumuuttava etätyöläinen paljon auta.
Riittääkö silloin enää rahaa pitää koko Suomea asuttuna, vai annetaanko kirkonkylien suosiolla autioitua? Jätetäänkö tiet auraamatta ja valokaapeliverkot rakentamatta?
Mutta missä se hoitokotien henkilökunta sitten asuu? Kuka tuottaa kaupunkilaisille pittoreskejä luontomatkailuelämyksiä? Kuka viljelee pelloilla ja metsissä biodieselin raaka-aineita? Kuka vie ulkomaalaiset marjan- ja sienenpoimijat töihin?
Jyrki J.J. Kasvi
Kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen tutkimus- ja kehittämisjohtaja
Tuoreimmat aiheesta: Blogi
Pekka Ervasti: Ketjukirje Jemenistä
Terveisiä täältä Jemenistä! Kautta kahleitteni, minua on kohdeltu hyvin.
Kari Haakana: Uutispaaston jälkeen
Kuukauden uutispaaston jälkeen ripseni eivät ole pidentyneet, mutta suhteeni uutisiin on muuttunut.
Jari Korkki: Sanni, Lottotyttö
Kokoomuksen nuorisokerhon mainio kansanedustaja Sanni Grahn-Laasonen on mukava ihminen ja tuore äiti, josta vilpittömät onnittelut. Tapasimme tiistaina ja vaunuunkin kurkistin, kirjoittaa Jari Korkki blogissaan.
Jyrki Kasvi: Yksityisyys on katoavaista
Poliisien lisäksi pitää luottaa myös poliitikoihin, joiden säätämiä lakeja poliisit panevat toimeen, muistuttaa Jyrki Kasvi blogissaan.
Ruben Stiller: Sinä – panttivanki
Suomi on tyly maa. Täällä vapautettu panttivankikin leimataan valtion kustannuseräksi. Uhrit näyttävät olevan epäilyksenalaisia, kunnes toisin todistetaan, kirjoittaa Ruben Stiller blogissaan.
Pekka Ervasti: Arkadian Puuhamaa
Eduskunnan istuntosali on kuin HIFK:n matsi. Aina sattuu ja tapahtuu, kirjoittaa Pekka Ervasti blogissaan.
Kari Haakana: Embargo meni jo
Miksi et ole lukenut yhdenkään suomalaisen tiedotusvälineen arviota Kultahattu-elokuvasta, vaikka kriitikot ovat sen jo nähneet? Koska arvostelijat sitoutuvat elokuvien tekijöiden ja levittäjien vaatimuksiin kritiikkien ja jopa tweettien julkaisuaikataulusta. Käytäntö on outo ja vanhentunut, pohtii Kari Haakana blogissaan.
Petri Kejonen: Suomen paikka Rupertin karttapallossa
Suomi on vuosikymmeniä pyristellyt irti idän otteesta. Suomettumisen alla eteni lännettyminen. Kirkkaimpana kruununa Suomen jäsenyys Euroopan unionissa. Rupert Murdoch ei ole tästä projektista kuullut.
Anna Perho: Melkein totta
Supersiskojen kannattaisi viestiä tavalla, joka on totta, kirjoittaa Anna Perho blogissaan.
Sanna Ukkola: Kuka pelkää huntunaista?
Islamofobia on uusi musta. Kankaanpalasta tulee mieleen terrorismi ja murhanhimoinen uskonnollinen vakaumus.

Kommentoi aihetta
(4 kommenttia)
Kirjoita uusi kommenttiKiitos! Kommenttisi on lähetetty Yle Uutisten toimitukseen. Julkaisemme kommentteja klo 07-23 välisenä aikana.
Yle Uutisten toimitus lukee kommentit ennen julkaisua. Asiattomia ja hyvien tapojen vastaisia kommentteja ei julkaista. Pitkiä kirjoituksia voidaan lyhentää, muuten kommentit julkaistaan sellaisenaan.
Kiitos! Ilmoituksesi asiattomasta kommentista on lähetetty Yle Uutisten toimitukseen.
Toimitus tarkastaa kommentin, josta ilmoitus on annettu ja poistaa tarvittaessa kommentin verkkosivuilta.
JoopaJoo
Ilmoita asiattomasta kommentistaEi toki anneta autioitua. Kyllä etelän varsisten verotusta voi kiristää. Ja lailla pakotetaan yritykset siirtämään työpaikat metsään, oli sitten tekijöitä ja infraa tai ei. Jos muuttavatkin kiinaan, niin aina löytyy joku turhanaikainen valtionlaitos, vaikka Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus, joka voidaan pakkosiirtää syrjemmälle ja siitä vielä kauemmas. Pakkoa pitää muutenkin käyttää enemmän, esimerkiksi muuttaminen ilman lupaa pitää kriminalisoida. Venäjällä tämä toimii mainiosti.
Kesäpuheita
Ilmoita asiattomasta kommentistaLöysää kirjoittelua kehittämisjohtaja Kasvilta. Tietotekniikka on jo jonkin aikaa mahdollistanut, että suuri osa töistä voitaisiin tehdä etänä, siis muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla, jos siihen olisi poliittista tahtoa.
Helsinkiä on rakennettu 200 vuoden ajan maaseudulta koottujen varojen avulla, ja pääkaupunkiseudulle sijoitetut valtion toimielimet ja yritysten pääkonttorit ovat suuri tulonsiirto pois maalta kaupunkiin. Viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana tilanne on kärjistynyt, kun valtio on purkanut kaikki maaseudun palvelunsa. Enää valtion veromarkkoja ei palaudu pitäjiin poliisin tai nimismiehen palkkoina, myös posti-, puhelin- ja kelapalvelut on purettu. Läänit on lakkautettu, ja kuntia ollaan lakkauttamassa. Vain ministeriöissä väkimäärä lisääntyy.
Kun lukee ministeriöiden ja maakuntaliittojen asiakirjoja, nähtävissä on, että sittemmin maaseudun autioittaminen on otettu ohjelmalliseksi tavoitteeksi. Vain viittä, kuutta kaupunkia rakennetaan.
Kasvis.......?
Ilmoita asiattomasta kommentistaNiin...pohjoisestahan ne energiat etelään viedään.Malmit louhitaan.Tehtaat tuottavat ,mutta pääkonttorit etelän kaupungeissa.Kunnat ja kaupungit saavat "maaseudulla" vain asukkaittensa verot käyttöönsä. Pääkaupunkiseudun kaupungit saavat verotuloja paljon,kun tehtaitten pääkonttorit ovat näissä kunnissa.On siis oikein,että pääkallo..eikun pääkaupunkiseutu palauttaa "kaappaamiaan" verotuloja,maaseudulle. Mistä ne pääkaupunkiseudulle tulevat ihmiset saavat koulutuksen ? Juuri niistä maaseutukunnista,joista he lähtevät. Koulut ja päiväködit maksavat aika paljon näissä maaseutukunnissa. Kyllä siitä pääkaupunkiseutu joutaa maksaakin ...koulutetusta väestä,jotta saa taas paheksua maaseutua.
Olipa Espoolainen kirjoitus
Ilmoita asiattomasta kommentista"virkaväki matkustaa toiselle puolelle Suomea". Miksi virkahenkilöiden kokoukset on toisella puolella Suomea. Suomen väestön keskipistehän on Hauholla. Monilla kunnilla on taloudellisena "rasitteena" huomattavan suuri joukko eläkeläisiä. Espoolaisistakin lienee puolet muuttanut pienemmistä kunnista, heidätkin on koulutettu/kasvatettu pienen kunnan budjetista. Muunmuassa em. asioiden vuoksi on oltava valtionosuuksien tasausjärjestelmä.