Ja varmuutta meille tarjotaan. Kun syöt tohtori Sökerön pillereitä, sydämesi voi niin hyvin, että sykkii vielä krematorion uunissakin. Kun äänestät tätä puoluetta, valtionvelat muuttuvat saataviksi, vanhatkin nuortuu ja kesälomalla on vähintään 10 hellepäivää. Kun uskot ja kumarrat näin, pääset yläparvelle seuraamaan syntisten grillausta.

Epävarmuuden hyväksyminen on vaikeaa. Tuntuu epäreilulta, että esimerkiksi terveys on arpapeliä. Noppiaan voi painottaa elämäntavoilla, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin varma. Vaikka söisi ja kuntoilisi kuinka terveellisesti ja joisi lasillisen punaviiniä päivässä, voi sairastua ja kuolla, kun toinen löhöää, juo, tupakoi ja nautiskelee lähes satavuotiaaksi.

Sää on hyvä esimerkki siitä, miten vaikeaa ennustaminen todellisuudessa on. Sanotaan, että säätiedotuksessa ”luvattiin” sadetta tai paistetta, mutta eivät meteorologit koskaan lupaa mitään. Mitä tarkemmat tiedot, paremmat mallit ja enemmän laskentatehoa säätieteilijällä on, sitä todennäköisemmin ennuste osuu oikeaan. Silti ennusteen tarkkuus ei koskaan ole 100 %. Sääkartan auringonpaiste voi osoittautua rankkasateeksi.

Vain povareilla on varma tieto tulevaisuudesta. Itse asiassa ei pitäisi puhua ennustamisesta vaan ennakoinnista, eri vaihtoehtojen todennäköisyyksien ja vaikutusten arvioinnista: Hirmumyrskyn riskistä kannattaa varoittaa, vaikka se ei varmuudella tulisikaan.

Sama pätee talouden myrskyihin. Kun eduskunnan tulevaisuusvaliokunta vuonna 2007 järjesti seminaarin kansantalouden ennustamisesta, kansanedustajat saivat kuulla maan parhaiden talousgurujen osuvan oikeaan vain jokunen kuukausi eteenpäin. Silti poliitikkojen, yritysjohtajien ja asuntolainan ottajien on näiden ennusteiden varassa tehtävä päätöksiä, joiden vaikutukset ulottuvat vuosikymmenten päähän.

Jos joku väittää varmasti tietävänsä, miten esimerkiksi euron tai Euroopan Unionin tai maailmantalouden lopulta käy, hän joko johtaa kuulijoitaan harhaan tai pettää itseään. Itsepetos kuitenkin kannattaa, sillä äänestäjillä on tapana rangaista poliitikkoa, joka ei edes teeskentele kaikkitietävää.

Maailman ja Euroopan talous ovat niin epävakaassa tilassa, ettei varmuuteen ole varaa. Myös yllätyksiin on varauduttava. Ei tarvita kuin Shanghain kiinteistökuplan puhkeaminen tai pörssikauppaa käyvien tietojärjestelmien paniikki tai läpimurto bioteknologiassa, ja kaikki taloudellisten tutkimuslaitosten ennusteet ja suositukset joutavat makkeliksi.

Vaikka ennustaminen on mahdotonta, ennakointi on välttämätöntä. Ennakoinnissa kartoitetaan mahdollisia, jopa yllättäviä tulevaisuuksia, jotka voivat olla jopa täysin vastakkaisia.

Ei ihme, että esimerkiksi valtioiden toiminta vaikuttaa ristiriitaiselta, kun ne yrittävät vastata ei vain yhden tulevaisuuden vaan useiden tulevaisuuksien haasteisiin.

Esimerkiksi Yhdysvallat, Kanada ja Venäjä rakentavat kilvan satamia, teitä ja rautateitä Jäämeren rannikolle, koska Jäämeren ennakoidaan ilmastonmuutoksen seurauksena sulavan kesäisin. Samaan aikaan ne ovat kuitenkin haranneet vastaan kansainvälisissä päästövähennysneuvotteluissa, jopa vähätelleet ilmastonmuutoksen merkitystä.

Ehkä meidän pitäisi rehellisesti luopua varmuuden ihannoinnista. Kuka esimerkiksi asuntolainaa ottaessaan osaa ennustaa, miltä Suomen ja oma talous näyttää 20-30 vuoden kuluttua? Onko omaa ammattia tai työnantajaa enää silloin edes olemassa? 30 vuotta sitten Nokia ei ollut julkaissut ensimmäistäkään kannettavaa puhelinta.

Silti päätökset on pystyttävä tekemään, tai se asunto jää ostamatta, Nokia Mobile Phones perustamatta ja Lahden oikorata rakentamatta. Aina ei tietenkään voi olla oikeassa, paitsi jälkeenpäin.

Viisautta on hyväksyä elämän epävarmuus ja nauttia siitä, ettei aamulla koskaan voi olla aivan varma, mitä päivän ja vuoden ja vuosikymmenen mittaan tapahtuu. Eivätkä kaikki yllätykset aina ole ikäviä.

Jyrki J.J. Kasvi

Kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen tutkimus- ja kehittämisjohtaja