- Parkourin määrittelee jokainen omalla tavallaan, mutta minulle se on sitä, että valitsen kaksi pistettä, joiden välillä yritän liikkua mahdollisimman luovasti, sujuvasti ja leikkien, sanoo Parkour Akatemian toiminnanjohtaja Jaska Liekki.

Parkourin taustatekijät ovatkin juuri liikunta, luovuus ja leikki. Koko laji alkoi siitä, kun ranskalainen palomies kehitti pojalleen hauskaa ja hyödyllistä tekemistä 1980-luvun lähiössä. Leikistä kehittyi uusi liikuntalaji.

- Laji tuli Suomeen vuonna 2003, ja kasvu on oikeastaan siitä asti ollut räjähdysmäistä. Viime aikoina lajia on nostanut se, että ihmiset pääsevät koko ajan paremmin myös ohjattuihin harjoituksiin, sanoo Parkour Akatemian kehityspäällikkö Perttu Pihlaja, joka tunnetaan jo piireissä paremmin nimellä Hämähäkki Perttu.

Parkour on parhaimmillaan monipuolista liikuntaa. Se on myös lajina vapaa, sillä siinä ei kilpailla eikä tarkkoja sääntöjä ole.

- Omat reitit, omat liikkeet, ja siinä samalla voi vähän ilmaistakin itseään, sanoo Hämähäkki Perttu.

Parkour on kaupunkien ulkolaji, ja niinpä uusi sisätilakin matkii kaupungin pihoja ja katuja.

- Täältä löytyvät kaikki parkourin peruselementit: ylitettäviä esteitä, tankoja joissa voi roikkua ja joita voi alittaa, muureja joissa roikkua ja joille hypätä, ja kaikki vähän eri tasoissa, Hämähäkki Perttu kertoo.