Jasmine Saloranta sai selkäydinvamman auto-onnettomuudessa puolitoista vuotta sitten. Pyörätuolillla hän on kelannut vuoden. Vuosi on opettanut Salorannan liikkumaan pyörillä ja kasvattanut voimia.

- Vuosi sitten en olisi päässyt kaikkiin niihin paikkoihin joihin pääsen nyt. Voimat eivät olisi riittäneet. Kauppoihin on kynnyksiä, ja esimerkiksi Väinönkatu on jyrkkä ja siinä on kouruja, hän sanoo.

Kauppakeskuksissa liikkuminen sujuu myös pyörätuolilla. Saloranta kelasi Jyväskeskuksen läpi Forumiin ja sieltä Kirkkopuistoon.

- Tuttu homma, keskustassa on tullut kierrettyä aika paljon, hän sanoo.

Jyväskylän esteettömyys saa kiitosta

Vuoden kokemusten perusteella Jyväskylä on pyörätuolilla liikkuvalle hyvä kaupunki.

- Kyllä minä kiittelen. Suurin osa kaduista on sellaisia, että pyörätuolilla pääsee, ei ole mitään järkyttäviä kynnyksiä. Lähes kaikkiin kauppoihin pääsee hyvin, ja invavessat ovat kohtuullisessa kunnossa.

Osa hyvyyttä on myös Jyväskylän kompakti keskusta. Minnekään ei ole kovin pitkä matka.

- Keskustassa ei juurikaan tarvitse ketään avuksi. Voisin hengata yksinkin täällä, en vain tykkää hengailla yksin, Saloranta nauraa.

Ongelmiakin on

Pyörätuolilla liikkuva kohtaa kuitenkin myös hankaluuksia.

- Kivijalkakaupat keskustassa ovat hankalia. Yksikin porras on sellainen este, että yksin ei pääse, hän sanoo.

Salorannan mieleen ovat jääneet myös ongelmat ylioppilaiden lakitustilaisuuden jälkeen. Hän sai lakkinsa Jyväskylän Kaupunginteatterissa.

- Poislähtö oli ongelma, kun satoi vettä. Auto oli sellaisten kynnysten takana, ettei tuolilla päässyt. Isä siirsi auton teatterin taakse, ja me lähdimme äidin kanssa täysissä juhlatamineissa ja -kampauksissa ilman sateenvarjoa kovaa kyytiä sinne. Huonokuntoisella ja liukkaalla mukulakiveyksellä, hän sanoo nauraen.

Kovimmat moitteet saa Anttilan invavessa.

- Se oli aivan hirveä, järkyttävä. Ei vessapaperia, ei käsipyyhkeitä, lavuaari kökkönen, vessanpönttö kokonaan ruskea, lattia täynnä paperia, ei roskista, vessapaperiteline kaukaisella seinällä. Tosin eihän sitä paperia ollut. En käyttänyt sitä vessa, Saloranta sanoo.

Tampereelta huonoja kokemuksia

Salorannalla on myös vertailupohjaa muihin Suomen kaupunkeihin. Pyörätuolilla liikkuvalle hankalana kaupunkina hän nostaa esiin Tampereen.

- Siellä on paljon korkeita kynnyksiä, joita ei pääse itse. Vanhaa mukulakiveä, etenkin tien ylitykset ovat vaikeaita, hän sanoo.

Eivätkä Tampereen ongelmat jääneet kulkureittien hankaluuteen.

- Kävimme kahdessa baarissa. Ensimmäiseen emme meinanneet päästä sisään, he eivät halunneet sinne pyörätuoli-ihmistä. Kuulemma resurssit eivät riitä kantamaan ulos jos tulee tulipalo. Toisessa baarissa invavessa oli varastona. Ravintolapäällikkö sanoi, että kun sitä käytetään ehkä kerran vuodessa.

Jyväskylän baareissa meininki on ollut parempi.

- Olen varmaan Jyväskylän aktiivisin pyörätuoleileva ravintola-asiakas, ja minut jo tunnetaankin monessa paikassa. Todella mukavua työntekijöitä ja asiakkaita. Minua kohdellaan tosi hyvin. Ja vessatkin ovat aika hyvässä kunnossa, hän sanoo.

- Joissain paikoissa on turhan paljon portaita tosin. En tykkää olla avustettavana, hän jatkaa.

Yle Keski-Suomelle 9-

Vierailullaan Yle Keski-Suomeen Jasmine Saloranta tarkasti myös Yle Keski-Suomen esteettömyyden. Aivan puhtain paperein ei toimitustila Salorannan blogissa päässyt.

- Ylen esteettömyydestä hiukan: muuten asiat olivat erittäin hyvin, paitsi että heidän invavessan ovesta puuttui se invakahva, eli en saisi ovea itse kiinni pienen kynnyksen vuoksi normaalista kahvasta. Ja toinen miinus oli radiolähetyshuoneeseen(?) mentäessä kynnys, jota en päässyt itse itsekseni ylittämään. Arvosanaksi annoinkin jo toimittajalle paikanpäällä 9-, hän kirjoittaa.