Takahuhdin taidetalolla touhuaa kiireinen kuvataiteilija. Kaija Papu on tehnyt sarjakuvia, valokuvia, installaatioita, videotaidetta ja ties vaikka mitä. Kiitostakin on tullut, hän pokkasi vuoden 2008 ympäristötaiteen palkinnon suurella neulegraffittityöllään, missä männyn runko sai lämpimän neulotun sukan.

Kaija Papu työstää nyt suurinta tähänastista työtään.

- Ensiksi tuli vaan ajatus, että haluan virkata poliisiauton. Sitten aloin miettiä, että miksi sain tämmösen idean.

Yleensä Papu yrittää töissään purkaa sukupuolirooleja. Tekeillä olevassa työssään hän yhdistää feminiinistä ja maskuliinista.

- Autot ja poliisit ovat tosi maskuliinisia, halusin tuoda toisen näkökulman.

Papu pyörittelee teoksessaan myös arvokysymyksiä.

- Poliisi jollain tavalla edustaa kovia arvoja, minä halusin pehmentää niitä, konkreettisesti, Kaija Papu sanoo.

Kuvataiteilijan erikoiselle aivoitukselle löytyi kaikupohjaa ja idea on päässyt jo toteutusvaiheeseen.

Vaahtomuovia veistellen löytyy poliisiauton muoto

Työn rakenteeseen vaaditaan puukehikko, vaahtomuovista veistetään päälle muotoonsa malli, jonka päälle sitten lopulta virkataan auto.

Vaahtomuovit tulivat taiteilijalle metrin paloissa. Nyt vaahtomuovimassasta pitäisi veistää yleisin poliisiauto Scoda Octacvia. Yhteen poliisiautoon menee yhteensä 10-11 kappaletta 15cm paksuisia patjoja päällekkäin.

Auto on vähän niin kuin sänky, jonka vaahtomuovipatja on veistetty poliisiauton muotoon. Autosta tulee yli 170cm leveä ja pituutta vähän alle 5 metriä. Mitat kuulostavat ja ennen kaikkea näyttävät suurilta, mutta Kaija Papu vakuuttaa, että mitat ovat tarkkoja.

- Ihan varmasti on oikein mitattu. Autot tuntuvat pieniltä, kun ne ovat tuolla ulkona , mutta kun ne tuodaan sisätiloihin, niin ne näyttää isoilta.

Tampereen liikkuva poliisi on ollut kiinteässä yhteistyössä taiteilijan kanssa. Poliisiauto on tuotu skannattavaksi ja Geopalvelut Oy auttoi taiteilijaa tekemään tietokoneelle pistepilven poliisiautosta. Sen jälkeen tekniikan kandidaatti Anna-Riitta Linna auttoi Papua piirtämään auton 15 sentin välein malliksi. Auto on kuin viipaloitu osiin, jotta työnteko helpottuisi.

Auton pitäisi olla valmis 2011 lopulla, mutta veistämiset pitäisi saada valmiiksi kahdessa kuukaudessa. Kaija Papu ei ole aiemmin veistänyt, pehmeän materiaalian veisto saattaa tuottaa vielä yllätyksiä.

Teknisen piirustuksen pohjalta on hyvä veistää, mutta silmään on myös luotettava.

- Yritän valokuvista katsoa kuinka ne menee, Papu tuumii.

Kahden kuukauden aikana pitäisi siis jo Skodan muoto löytyä.

- Reilu viipale viikossa, kyllä varmaan viikon päästä olen jo viisaampi, että olinko liian positiivinen vai ihan realistinen tämän asian suhteen.

Symboleilla saa valtaa

Kuvataiteilijaa kiinnostaa myös poliisin vallan rakenteellisuus ja se kuinka valta syntyy ulkoisista merkeistä. Suomen poliisin yleisin auto on Scoda Octavia.

- Kun sen maalaa tavallisen väriseksi, sillä ei ole auktoriteettia, mutta kun siihen on maalattu "poliisi", niin se on vaan väri ja sana, joka antaa sille auktoriteettia, Kaija Papu sanoo.

Sama koskee poliisia henkilönä.

- Kun ottaa poliisiunivormun pois, poliisin arvostus tai pelko häipyy. Ihmisillä on erilaisia tunteita tätä instituutiota kohtaan.

Poliisin auktoriteetti rakentuu Papun mukaan monesta osasta ja monen ihmisen tekemänä pikkuhiljaa. Tämäkin heijastuu tekeillä olevassa työssä.

Jättimäinen neulegraffitti

Pieni ajatusten lisävivahde virkattuun poliisiautoon on tullut neulegraffiteista. Nämä julkiselle paikalle kiinnitetyt kudotut tai virkatut työt ovat koko ajan yleisempiä. Toisin kuin maalatut graffitit, neulegraffitit eivät ole Papun mukaan laittomia vaan luvanvastaisia. Niitä ei poisteta, koska ne on helppo poistaa.

- Jäin miettimään, että jos tavalliset maalatut graffitit voisi poistaa yhtä helposti, vaikka vain vetäisemällä seinästä, jäisivätkö ne seinille?

Jos graffitti on vaikea saada pois, niin niiden poistamiseen käytetään paljon rahaa ja vaivaa.

- Jos ne sais pois sekunnissa, niin olisko ne sallittuja?

Virkattuun poliisiautoon mahtuu siis paljon ajatuksia, mutta ei hanketta voi kokonaan järjellistää.

- Ja sitten se onhan se vaan myös hauskaa, Kaija Papu nauraa.

Jos sanoo ääneen, että virkkaanpa tästä poliisiauton yksi yhteen, niin varmasti ensimmäinen reaktio on nauru. Nauru on Kaija Papun mukaan tässä projektissa sallittua.

- Minun mielestä taide saa olla hauskaa. On eri, että asia on hauskaa, kuin että se on naurettavaa.