Maiseman valokuvaaminen on usein hyvin haasteellista. Miltei kaikki on jo kuvattu ja silmä turtuu helposti maisemaan.

- Suurin osa ihmisistä kaivaa kameran esille silloin, kun ollaan esimerkiksi lomamatkalla jossain etelän kohteessa. Voisin todeta, että silloin peli on jo menetetty. Hyvä kuva syntyy silloin, kun muut eivät kuvaa, eli hiukan erikoisissa olosuhteissa, sanoo valokuvaaja Pekka Agarth.

Kamera jää yleensä pois matkasta, kun sen pitäisi olla mukana. Agarthin mukaan luonnossa koetut kauniit hetket ovat arvokkaita, vaikka niitä ei saisi tallennettua mihinkään muistikorteille.

- Mielestäni I.K. Inha on kuvannut noin sata vuotta sitten sellaisia maisemakuvia, jotka ovat nyttemmin kadonneet. Sellaisiin kuviin ei nykyään kukaan pysty, jatkaa Agarth.

Silmä turtuu helposti

Itse erityisesti henkilövalokuvaamiseen keskittynyt Pekka Agarth toteaa, että tavallisten ihmisten vanhoissa valokuvissa on ainutlaatuista tunnelmaa.

- Esimerkiksi 1950-luvulla ja sitä aikaisemmin otetut kuvat ovat mieleeni, vaikka ne eivät teknisesti ole sen ihmeellisempiä. Aika, ihmisten pukeutuminen ja elämä yleensä hahmottuu vanhoista valokuvista. Vanhoja luokkakuvia on erityisen mielenkiintoista katsoa. Vähävaraisuudesta huolimatta luokkakuviin on laitettu parasta päälle ja siten kuvanottohetki on ollut arvostettu tapahtuma, jatkaa Agarth.

Maisemavalokuvauksessa ajan kuluminen näkyy eri tavalla kuin henkilökuvaamisessa.

Valokuva on Agarthin mielestä osa elämää. Varsinkin nykyisin, kun kuvaaminen on entistä helpompaa ja ihmiset valokuvaavat paljon. Seurauksena on hänen mukaansa ähky, jonka vuoksi jyvät eivät erotu akanoista.