Koko maan soista ojitettuna on alle 60 prosenttia. Kainuussa kuntakohtaiset ojitusprosentit vaihtelevat Sotkamon 85 ja Suomussalmen 65 prosentin välillä.

Soita, joiden vesitaloutta ei ole lainkaan muutettu ojituksin, löytää Kainuussa varmimmin luonnonsuojelualueilta.

Noin kahdeksan prosenttia Kainuun suopinta-alasta on luonnonsuojelualueilla tai kuuluu erilaisten suojeluohjelmien piiriin. Soita, joiden ojittamaton, suojelun ulkopuolinen pinta-ala on vähintään 150 hehtaaria, on maakunnassa 47. Suojelun kohteena on 68 vastaavan kokoista suota.

Vain harvoja tutkituista soista voidaan pitää täysin luonnontilaisina. Useissa kohteissa soiden reunoille on kaivettu ojia, jotka häiritsevät myös ojittamattoman suo-osan vesitaloutta. Lisäksi monet soista ovat vain osia laajemmista suokokonaisuuksista, jotka ojitus on pirstonut.

Jäljellä olevat suuret suot ovat arvokkaita paitsi luonnon monimuotoisuuden myös marjastuksen, metsästyksen, retkeilyn ja poronhoidon kannalta. Ojittamattomat suot toimivat myös hiilivarastoina ja osallistuvat tulvien säätelyyn.

Valtakunnallisesti merkittäviä soita

Kainuun länsi- ja pohjoisosissa on vetisiä rimpiaapoja, jotka ovat erityisen tärkeitä suolinnustolle. Itää ja etelää kohti yleistyvät kuivemmat, niin sanotut välipintaiset aapasuot. Nämä ovat valtakunnallisen arvion mukaan erittäin uhanalaisia, ja Kainuu on niiden esiintymisen ydinaluetta.

Kainuun vaarajakson erikoisuutena ovat puolestaan rinnesuot ja niiden yhteydessä tavattavat kasvistollisesti rikkaat letot. Niitä osui Kainuun Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen selvityksessä tutkittujen soiden joukkoon Puolangalla.

Runsaasti metsäsaarekkeita sisältäviä mosaiikkimaisia suoalueita löytyi puolestaan Itä-Kainuusta. Niissä on paljon lajistollisesti monipuolisia suon ja metsän reunavyöhykkeitä.

Myös keidassoita on eri puolilla Kainuuta. Keidassoiden kasvillisuus elää pelkän sadeveden varassa ja on siksi äärimmäisen karua.

Lisää tietoa soista

Kainuun suoselvityksen tarkoituksena on parantaa tietoa Kainuun soista. Tiedon avulla soiden eri käyttömuotoja voidaan sovittaa yhteen niin, että merkittäviä luonto- ja virkistysarvoja ei menetetä. Samalla turvataan edellytykset soiden taloudelliseen hyödyntämiseen.

Projekti jatkuu Kainuun ELY-keskuksessa vuoden 2012 kesäkuun loppuun saakka. Rahoitus tulee suurimmaksi osaksi Euroopan unionin aluekehitysrahastosta. Kustannuksiin osallistuvat myös Kainuun maakunta -kuntayhtymä, Vapo ja Turveruukki.

Samaan aikaan Pohjois-Pohjanmaan liitossa on käynnissä Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelma. Tarkoituksena on, että Kainuun suoselvitys ja Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelma tukevat toisiaan mahdollisimman hyvin.