Oulu |

Kaivoskylän konnat muistavat kuihtuneen kylän kulta-ajat

Lampinsaaren oli elokuvateattereineen ja jousiammuntaratoineen 90-luvulle asti paratiisi Vihannin kupeessa. Kaivoskylässä meno oli ajoittain jopa liiankin vauhdikasta, muistelevat entiset kaivostyöläiset.

Entiset kaivosmiehet palasivat Lampinsaaren kaivoksen suulle.
Kaivoksella vuosikymmenten työurat ahertaneet Tapani Isokääntä, Martti Taipale ja Jouko Tapper palasivat entisen työpaikkansa liepeille. Poraustornit on räjäytetty maan tasalle, mutta kaivoksen suuaukko on yhä näkyvillä. Kuva: Iita Pirttikoski / Yle

Tuhannen asukkaan kaivoskylässä Pohjois-Pohjanmaalla oli kolme pankkia, keilahalli, tanssiravintola ja oma tiedotuskanava kaapelitelevisiossa. Aika ajoin meno oli jopa liiankin vauhdikasta, kertovat entiset kaivostyöläiset. Kylä alkoi hiljalleen autioitua Outokummun toiminnan loputtua vuonna 1992. Asukkaita on enää nelisensataa, ja lähes kaikki palvelut ovat kadonneet.

Lampinsaareen eksyvä voi kuitenkin yhä kuulla haikeita ja hilpeitäkin muistoja, sillä tarinat elävät entisten kaivostyöläisten mielissä. Eläkeläiset Martti Taipale, Jouko Tapper ja Tapani Isokääntä muistelevat nuorten mainareiden metkuja.

- Sen arvaa miten vapaa-aikaa vietettiin, kun Outokumpu palkkasi poliisinkin tänne, miehet hörähtävät.

Kaivostyöläiset laittoivat jalalla koreasti Kaivoshovilla, ja olipa kylällä oma kuppilakin.

Veijareiden vippaskonstit

Komean uimapaikan veijarit saivat Lampinsaareen kepulikeinoin. Ensimmäinen ehdotus tuli Outokummulta bumerangina takaisin, sillä jos yhteen kaivoskylään olisi rakennettu uimalammikko, olisi sellainen pitänyt saada muillekin toimipaikoille.

- Sama paperi laitettiin Helsinkiin ja vaihdettiin nimeksi palolammikko. Se tuli leimattuna takaisin, ja me saimme lammen, myhäilee Tapani Isokääntä.

Sen arvaa miten vapaa-aikaa vietettiin, kun Outokumpu palkkasi poliisinkin tänne

- Jouko Tapper

Parasta ajoittain raskaassa ja vaarallisessakin kaivostyössä oli itsenäisyys, ja eniten tunteita kuumensi puolestaan palkkaus.

- Ei ollut pomoa takapuolen takana komentamassa, muistelee porarina 24 vuotta työskennellyt Martti Taipale. 

- Kerran työnantajalle sanoin, että ei ole minun häpeäni jos emäntä joutuu kuolinilmoitukseen kirjoittamaan, että kuoli pitkällisen rahapulan murtamana, virnuilee Isokääntä.

Haikeus on hyvästä

Mainarit eivät tähänkään päivään mennessä ole varmoja, miksi Lampinsaaren kaivostoiminta lopulta päättyi. Porattavaa olisi heidän mukaansa riittänyt, eikä miehille kerrottu virallista syytä.

- Oma arvioni on, että torni oli väärässä paikassa ja kaivos suljettiin sortumisvaaran takia, arvioi Isokääntä.

-Tämähän tuotti enemmän kuin Pyhäsalmi, kummastelee Jouko Tapper kaivoksen sulkemista.

Kyläyhteisö on nykyään hyvin hiljainen, mutta kolmikko viihtyy yhä Lampinsaaressa.

- Kyllä sitä melko lailla omissa oloissa taidetaan olla. Kyläyhdistys ja naisten kerho toimivat enää. Ja kaivoksen eläkeläisten kerho, mutta sekin kutistuu, miehet pohtivat.

- Se on mukavakin että pieni haikeus on elämässä peräseinän lähestyessä, heittää Isokääntä.

Iita Pirttikoski

Tuoreimmat aiheesta: Oulu

Pääuutiset

Suosittelemme

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä