Eräisiinkin 60-vuotisjuhliin Turengissa asuva Ronja leipoi kakun, jonka koristeena olivat Aino-tossut. Kakku syötiin reunoilta, mutta keskuksen koristeita ei kukaan tohdinnut rikkoa. Ronja itsekin on syönyt omaa kakkuaan viimeksi kesällä, vaikka tekee pari kakkua viikossa.

Maku vs. ulkonäkö

Vain etunimellään esiintyvän Ronjan kakut ovat saaneet kiitosta ulkonäöstään, mutta myös maustaan. Ronjan mielestä pelkkä koristelu ei riitä, vaikka se onkin tärkeää. Täytteitä on tehty esimerkiksi lempikarkeista kuten Pätkiksestä, mutta myös marjat ovat suosittuja.

Itse päälliset ovat sokerimassasta tai vaahtokarkkimassasta muovailtuja. Värin levityksessä puolestaan on käytössä niin pensselit ja tussit kuin tomut ja suihkeet. Kaikkiin vehkeisiin on uponnut yli tuhat euroa, Ronja laskeskelee.

Päiväunien aikaan ehtii

Ronjan lapset ovat vuoden ja kaksi ja puoli vuotta vanhoja, joten voisi kuvitella että monimutkaisten leipomusten tekeminen on vaativaa.

- Kakkujahan on helppo tehdä! Ensin tehdään pohja ja sen jäähtyessä voi olla muksujen kanssa. Täytteenkin pitää hyytyä ja taas voi olla lasten kanssa, sanoo Ronja.

Kun lapset nukkuvat, on monta tuntia aikaa tehdä koristeita ja miehen ollessa kotona voi sitten koota kakun. Ronja tosin myös kiittelee lapsiaan kiltteydestä. Vanhempi tyttö on usein mukana leipomisessa omien välineidensä kanssa.

Kakkuja toiseen polveen?

Äidin harrastus on bonus myös lapsille. Taloon ei osteta enää muovailuvahaa, vaan sokerimassan jämät saa muovailtavaksi. Lapset touhuavat koko ajan jotain, mutta niin Ronjakin.

- Se hetki kun en tee mitään, silloin olen tietokoneella ja päivitän blogia tai katselen muiden kakkuja.

Iskeekö kakkukateus?

- Ei ehkä kateus. Hienoista kakuista saa inspiraatiota. Voisi itsekin kokeilla joskus jotain oikein hienoa.