• 

• 

Vielä 90-luvulla Uudenmaan rannikolla toimi pitkälle toistakymmentä ruokakalankasvattajaa. Nyt yrittäjiä on enää kaksi, molemmat Loviisassa, eikä heidänkään leipä irtoa helposti. Toiminnalle pitää hakea uusi ympäristölupa muutaman vuoden välein, kertoo loviisalainen kalankasvattaja Robert Hindsberg Semilax Oy:stä.

- Joka kerta, kun haemme uutta lupaa, niin luvat vaan pienenevät. Tämä yhtälö ei toimi. Meidän velvoitteet lisääntyvät koko ajan, kustannukset lisääntyvät koko ajan, mutta tuotantoa täytyy pienentää, Hindsberg päivittelee.

Semilax Oy tuottaa tällä hetkellä 150 tonnia kalaa vuodessa. Hindsberg haluaisi tuottaa kalaa ainakin tuplasti enemmän.

Toiminta jumissa väärien mielikuvien vuoksi

Valtioneuvosto hyväksyi vuonna 2009 vesiviljelyohjelman, jonka tavoitteena oli ryhtyä kehittämään kalankasvatustoimintaa. Mikään ei ole yrittäjien arjessa kuitenkaan parantunut, päinvastoin.

- Emme ole nähneet mitään konkreettisia tuloksia. Eri alueilla myönnetään erilaisia lupia, toisilla tuotantoluvat ovat pitkäaikaisia ja niitä uusitaan, mutta edelleen tällä alueella on lyhytaikaisia lupia. Meidän suomalaiset kalankasvattajat lähtevät Ruotsiin kasvattamaan sitä kalaa, kertoo Suomen Kalankasvattajaliiton toimitusjohtaja Anu Toivonen.

Kalankasvatuksen osuus koko Suomen vesistökuormituksesta, esimerkiksi fosforin osalta, on 2 prosenttia. Maatalouden osuus on 65 prosenttia. Lupaviranomaisten päätökset pohjautuvatkin monesti pitkälti vanhoihin mielikuviin alasta.

- Elinkeino kärsii vieläkin siitä leimasta, minkä he saivat 80-90-luvun alussa, kun elinkeino kasvoi nopeasti ja ravinnekuormitus kasvoi. Mutta tilanne on nyt vahvasti muuttunut, kuormitus on laskenut 70 prosenttia viimeisen 20 vuoden aikana, toteaa maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Timo Halonen.

Uudet pelisäännöt toiminnan kehittämiseksi

Ministeriö onkin päivittämässä alalle selkeitä pelisääntöjä, joiden mukaan jatkossa toimitaan. Samalla halutaan tuoda esille erilaisia tapoja, joilla alaa voitaisiin kestävästi kehittää. Vesistön ulkopuolelta tulevaa kuormitusta voidaan esimerkiksi vähentää valmistamalla kalojen rehu Itämeren omista antimista.

Suomenlahden nykytilan vuoksi Uudenmaan merialueilla ei toimintaa tulla kuitenkaan lisäämään, ainakaan lähiaikoina, arvelee ylitarkastaja Halonen.

- Uskoisin, että tuotanto pysyy nykyisessä mittakaavassa, toivottavasti sitä pystytään hivenen nostamaankin näiden kompensoivien toimenpiteiden avulla, mutta lyhyellä aikajänteellä tuotanto ei varmaan merkittävästi nouse Suomenlahdella.

Joka tapauksessa koko maassa jatkuvasti kasvavaan kalan kysyntään halutaan vastata ja nimenomaan kotimaisen kalan osuutta lisätä. Aluksi ainakin nykyisestä kolmanneksesta 40 prosenttiin. Robert Hindsbergiä suunnitelmat eivät vielä lämmitä.

- Ne ovat usein vain hienoja lauseita paperilla, mutta sitten itse toteutus, niin sitä minä jään odottamaan.