Osallistu |

Kannattaako koulussa tehdä virheitä?

Kokeessa epäonnistuneista yhdeksäsluokkalaisista suurin osa pettyy huonoon koenumeroon. Vastaavasti vain joka viidettä vastaajaa jää harmittamaan, jos he eivät ymmärrä opetettua asiaa. Tulos käy ilmi Nuorten Ääni -toimituksen teettämästä koulukyselystä, joka lähetettiin lähes tuhannelle yhdeksäsluokkalaiselle ympäri Suomen. Saako koulussa epäonnistua?

Oppilas pyyhekumi kädessä.
Kuva: Nuorten ääni -toimitus

Tuloksista selviää myös, että yli puolet vastanneista oppilaista pelaa koulutehtävissä varman päälle. Nuorten Ääni -toimitus pohti A-studio: Streamissa epäonnistumista  koulumaailmassa. Oppilaat kertovat omista kokemuksistaan koulussa, jossa ei saa tehdä virheitä.

Oppiminen uuden kokeilun kautta ei ole kannattavaa, jos mahdolliset virheet vaikuttavat koulumenestykseen. Epäonnistumisen pelko on liian suuri. Ohjelmaan haastateltu peruskoululainen Ann-Mari Karhunen kertoo  matematiikan opettajasta, joka kannusti oppilaita esittämään laskunsa  taululla. Tehtävien esittäminen vaikutti opettajan mukaan positiivisesti oppilaan arviointiin.

Kun oppilas kävi taululla esittämässä väärintehtyjä laskuja, opettajan reaktio oli tuomitseva Taululla käyminen loppui, sillä palaute ei ollut  rakentavaa.

Oppimista mitataan onnistumisilla, mutta onnistuminenkin vaatii joskus virheiden tekoa. Miten koulusta tehdään siis paikka, jossa saa oppia virheiden kautta? Miten oppilaan arviointia voisi kehittää niin, että se ei jakaisi oppilaita onnistujiin ja epäonnistujiin? Kuinka oppilaita voidaan kannustaa niin, että epäonnistumisen pelkoa ei synny?

A-studio: Streamin vieraina olivat sosiaalipsykologi Leena Ehrling, entinen opettaja Tapio Toivanen ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen.

Roosa Himma, Nuorten Ääni -toimitus

NÄTit kysyy: Miksi oppilaita ei kannusteta koulussa?
Megafoni -blogi: Koulussa ei kannata oppia virheistä

Kommentoi aihetta (58 kommenttia)

Kirjoita uusi kommentti

Kirjoita kommentti

Käytäthän nimimerkkiä. Emme julkaise nimellä kirjoitettuja viestejä.

Pysythän aiheessa. Vain aiheeseen liittyvät viestit julkaistaan.

Vastaa alla olevaan kysymykseen. Kysymyksen on tarkoitus varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Viestisi luetaan toimituksessa ennen sen julkaisemista. Haluamme tarjota sinulle mahdollisuuden hyvin perusteltuun, laadukkaaseen ja moniääniseen keskusteluun. Tarkemmat pelisäännöt voit lukea tästä linkistä.

  • helppo

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Asenne näkyy opettajien puolelta jo tuon kyselyn tuloksena.

    Hehän joutuisivat oikein töihin jos joku vaikka apua kysyisi.

    Asenne tuntuu olevan myös ala-asteen opettajilla.

    Hyvä oppilas ei varsinkaan kyseen alaista tai haasta opettajaa keskusteluun.

    • Antihyssälä

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Olin kouluaikana varmasti hankala oppilas opettajien mielestä, koska kyseenalaistin asioita ja auktoriteetteja sekä opiskelin vain itseäni varten. Myöhemmin tein useita vuosia myös opettajan hommia, joten tiedän myös mitalin toisen puolen.

      Osin lienet oikeassa, että opettajille "oman tien kulkijat" ovat arvovaltajuttu. Joillekin opettajille on tärkeää, että oppilaat oppivat nimen omaa heidän ansiostaan ja silloim omin avuin menestyvä oppilas on heille "uhka". Aiemmin tämä oli yleisempää, mutta jo "opettajakaudellani" moni toimi toisin. Esim. itse korostin koko ajan oppilaille, että olennaisinta on se, mitä te asioista todella opitte ja ymmärrätte.

      Mutta samalla jouduin valitettavasti kertomaan, että arvosanasysteemi on omista kouluvuosistani muuttunut ja kyllä tämänkin kurssin arvosanalla on merkitystä, koska lopulliseksi arvosanaksi tulee kurssien keskiarvo. Omana kouluaikana tuli viimeisen kurssin numero, joten saatoin huoleti vastata helppoon kysymykseen, että "osaan".

    • Paljon nähnyt

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Nyt minuun jo hermostutaan, mutta vastaan vielä tuohon antihyssääjälle.

      Korosta sitä että jokainen kilpailee OMIEN suoristustensa kanssa, eikä toisten, Koska olemme erilaisia, meilla on erilaiset lähtökohdat, ja keskenään kilpailu on epäreilua, Mielekkäämpää on kilpailla omien saavustensa kanssa, ja niitä parantamalle porskutella eteenpäin!

      Hyvää kevättä ja kestokykyä kaikille, onhan toukokuu loppukirin aika, ja raskainta aikaa koulussa, jo kevät väsymyksestä kärsiville. Syökää B-vitamiinia tavittaessa, se voisi autta väsymyksen yli :)

    • Maalaisjärki

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      helppo, Opettaminen on opettajan TYÖTÄ. Opettaminen ja asioiden käsiiteleminen, vielä tukiopetusta antamalla opetuksen tehostamiseksi, kaikki tämä sisältyy opettajan työhön, jonka hän mielihyvin tekeekin. Ei sitä pidä eikä sitä täällä kukaan kyseenalaista!

      Tottakai koulussa kannatta tehdä virheitä (harjoituksissa, opiskelussa), jotta niitä korjaamalla oppilas ymmärtäisi ja oppisi asian.

      Moni varmaan kuvittelee (saamani kuvan perusteella täällä sitella), että siellä ne istuvat (opettajat opettajainhuoneessa) kahvikuppi käsissä ja kylän juorut saa lisää vauhtia, Tuo on ehdottomasti väärin, jos siellä keskutellaankin, niin se on oppilaiden tekimisistä tai tekemisten jättämisestä, Siellä valmistaudutaan seuraavalle tunnille, otetaan joku koulun ongelma puheeksi jne. ei se mitään Naisten Tietotoimisto kylläkään ole, sen verran minäkin tiedän, että tämän voin tässä vakuuttaa ja allekirjoittakin! :)

    • Etusormi kynän päälle

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Ala-asteella pitää opettaa kuinka pidetään kynää kädessä.

      Siis: Etusormi kynän päällä.

      Teollisuustyöpaikoilla nämä keskisormikirjoittajat ovat hyvin vaarallisia henkilöitä, koska niistä "harakanvarvas" kirjoituksista ei saa selvää ja yksikin numerovirhe voi maksaa yhtiölle miljoonia.

  • Boink

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Nuoren yksilön henkisen kehityksen kannalta virheiden tekemiseen tottumisella on melko varmasti omien henkilökohtaisten kokemusteni perusteella positiivinen vaikutus. Ihmisen ego ja virheiden tekeminen ovat läheisesti yhteydessä toisiinsa. Virheiden tekemiseen tottumattomalla henkilöllä on voimakkaampia negatiivisia tuntemuksia epäonnistumisten yhteydessä, kuten häpeän tuntemusta. Näiden negatiivisten tuntemusten aavistaminen voi kuitenkin positiivisessa mielessä laittaa ihmisen suorittamaan tehokkaammin, mutta voi myös pahimmillaan johtaa estyneisyyteen, jos aavistetun mielipahan välttämiseen syntyvä selviytymisstrategia onkin passivoituminen.

    Jutussa mainittiin opettajan rooli tässä yhteydessä, eli kun oppilas tekee virheitä esimerkin tavoin taululle kirjatessaan laskua, niin opettajalla on mahdollisuus vaikuttaa siihen miten oppilas oppii käsittelemään virheiden tekemistä.

    Tulevaisuuden kannalta olisi hyvä välttää virheitä jatkossa, ja myös uskaltaa tehdä niitä.

    • Maalaisjärki

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Eikö harhoitusten korjaaminen ole myös opetustilanne? Virheiden korjaamiseen pitäisi puuttua asiallisesti, koko luokka etssi virheen syitä, mutta ensin virheen tekijä itse yrittää sen korjata taululle, Jollei onnistu, pyydetään luokalta apua.

      Yhteispelillä se yhteisössä (luokassa) pitäisi sujua, ME-hengessä. Ovathan oppilaat siellä kaikki samalla lähtöviivalta lähteneet syksyllä.

      Mutta molta muiden edessä virheen takia EI SAA, Ihminen on erehtyväinen, mutta ihmisellä on kyky ja oikeus oppia !

  • Lukon Jussi

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Aikanaan lukion ruotsinopettaja sanoi: "Ei täällä opita ruotsia puhumaan vaan ylioppilaskirjoituksia varten."

    Biologian maikalla taas oli hyvä ohjesääntö: jos yhdessäkin pistarissa epäonnistui ja sai huonomman kuin kutosen, ei voinut saada kevättodistukseen kasia parempaa. Motivoi hyvin loppuvuoden ja sai vihaamaan ulkoaoppimista ja luonnon ihmeitä.

    Liikunnanopettaja taas oli fasisti, joka pakotti kaikki juoksemaan. Hänen ansiostaan löysin liikunnan ilon ja onnistumisen vasta kolmikymppisenä.

    Mitä muuta tämä on kuin suorittamisen ihannointia?

    • Maalaisjärki

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Lukon Jussi, eli pelko on se liikkeelle pistävä voima, tai jonkun hölmöydem väliin jättämisen voima. Se on murto-osa sitä kantapään kautta oppimista, joka valitettavasti koulumaailmassa on tarpeellista :)

  • Muistijumppaa

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Totta kai saa epäonnistua. Pettymykset kuuluvat elämään eikä kukaan ole täydellinen. Hankalampaa kuin epäonnistumisten hyväksyminen onkin niillä, jotka vähät epäonnistumisistaan välittävät, eivätkä edes viitsi yrittää.

    Miten kouluissa saisi opetettua myös sen, että jos kokeessa jotain ei muista vaikka haluaisi ja olisi kiinnostunut, niin sellaiset asiat tulee katsottua jälkikäteen uudestaan ja ne jäävät sitä kautta mieleen. Kokeet mittaavat lähinnä muistia, minkä kehittäminen on erittäin tärkeä koulun tehtävä. Muut asiat opitaan siinä sivussa kuin vahingossa. Jos oppilas jostain aiheesta kiinnostuu enemmän, niin hän myös etsii siitä eri tavalla tietoa kuin ulkoa opettelemalla. Lähtee ehkäpä opiskelemaan lisää.

  • Lasten luokittelu.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    UUTISANALYYSI (Osalainaus)

    Lasten luokittelu levisi kouluissa kuin kulovalkea

    Opetushallitus on pyytänyt kuntia lopettamaan luokittelun viipymättä

    15.6.2009 3:00

    A A Riitta Vainio

    Kirjoittaja on uutistoimituksen toimittaja.

    Sähköposti Riitta Vainio

    Helsingin Sanomat

    Mylläkkä sai alkunsa siitä, kun tutkijat Tom Arnkil ja Esa Eriksson tekivät "välineen", jolla lasten, nuorten ja perheiden parissa työskentelevät voisivat tunnistaa omaa huoltaan: kuinka suurta huolta lastentarhanopettaja tuntee, jos lapsi villiintyy kerta toisensa jälkeen häiritsemään muita, tai jos koululainen ahmii maanantaina muittenkin lasten ruuat.

    Laadittiin huolten vyöhykkeistö: pientä huolta, suurta huolta. Huolen tunteminen on erilaista ja sen suuruus vaihtelee. Tärkeintä on toimia huolten huojentamiseksi.

    Rehtorit ja opettajat ilahtuivat: kerrankin jotain kättä pidempää kasvatuskeskusteluihin ja toimintamalli lasten kanssa työskenteleville.

    Jopa opetushallitus sekosi metaforaan.

  • oppia ikä kaikki

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Aina on epäonnistuttu ja onnistuttu. On vain pyydettävä opettajalta lisäopetusta kun asiaa ei ymmärretä. Helpointahan olisi opettajalle kun kaikki oasaisi kaiken jo kouluun tullessaan.Virheitä tekevät kaikki - jos ei tee mitään ei tee virheitäkään. Oppimisen ilo on pienikin onnistuminen - ei pidä jakaa eriarvoisuutta.

    • oppia ikä kaikki

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Kyllähän ne opettajat jakavat tietoa ja opettavat oikeasti oppilaita ymmärtämään asioita. Eri asia on kiinnostaako jokin aine oppilasta vai ei. Ja, jos koulua ja koululaitosta ei olisi, niin varmasti olisimme vielä siellä Impivaaran tasolla. Eipä nuo Intiassakaan tai jossakin muualla, jossa kouluun ei kertakaikkiaan pääse, kun lasten täytyy auttaa vanhempiaan työssä elannon hankkimisessa opi muuta, kuin elämänkoulua, kun ei ole muuta mahdollisuutta. Kyllä se on hyvä, että täällä jokainen saa käydä koulua, niin pitkälle, kuin innostusta piisaa ja etsiä sellainen koulutus joka auttaa elämässä selviämään mahdollisimman hyvin. Se koulu ja opettaminen ja oppiminen eivät ole vieläkään itsestäänselvyys kaikille lapsille ja nuorille tänäkään päivänä.

    • pienikin edisty kiitettävä

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Ei tässä Intiaan asti tarvitse mennä. Lapset ovat lahjakkaita - aina ei voi heti ymmärtää kaikkea ja silloin on tukiopetus tarpeen. Toinen edistyy toisessa aineessa hyvin ja toinen toisessa paremmin. Kaikkea ei tarvitse edes osata.

    • psykologiaa

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Leijona opettajat ovat parhaita, he kysyvät oppilailta oletteko ymmärtäneet ja oppineet.

      Vaaka opettaja keskittyy itseensä ja opetukseensa, mutta vähät välittää ymmärsikö oppilaat mitään.

  • epätäydellinen

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Virheiden kautta monesti oppii tavoittelemaan sitä oikeaa osaamista. Lapsille suotakoon virheitä ja rakentavasti opettajan opastamista oikeaan osaamiseen. On kauheaa, jos jo koulussa on ilmapiiriä jossa pelätään virheiden tekemistä. Työelämässä on jo ihan liikaa näitä "täydellisiä" narsisteja, jotka eivät virheitään myönnä tapahtui mitä tapahtui.

    • Epätäydellinen

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Juuri näin. Se, että vain täydelliset ja loppuunasti mietityt ratkaisut kelpaisivat, johtaisi lopulta täydelliseen passiivisuuteen. Kun erehtymisestä tehdään rike, kaikkea oma-aloitteista yrittämistä aletaan pelkäämään ja itsetunto nitistetään täysin vaatijan melivallan alle.

      Eräs junioriliigan valmentaja kiteyttikin joukkuepelin hyödyn siihen, että siinä pikemminkin opetellaan häviämistä kuin synnyttetään huippuyksilöitä, jotka toisivat onnistumisillaan kunniaa kasvateilleen. Sama todellisuus taitaa vallita normaalissa elämässäkin. Nykyisin kuitenkin annetaan ymmärtää, että sellainen on jotenkin väärää asennetta. Käytännössä se ilmenee kaikkialla näytelmänä, jossa vedetään onnistuvia rooleja eikä niiden aitoutta juuri kukaan uskalla kyseenalaistaa.

    • Paljon nähnyt

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Työelmämässä virheen tekeminen on vakavakin asia, niitä ei siellä hyväksytä. Mutta koulussa, missä keskeistä on oppiminen, osa siita oppimista tapahtunee virheiden korjaamisella, ainakin uskoisin näin, ja niinhän se pitäisi olla! Ei virheiden tekeminen jossain harjoituksessa ole mikään rikos, vaan ihan selvä näyte siitä että jotain ponttia asiassa ei olla ymmärretty, josta virhe tulee, ja se pointti on syytä käydä oppilaan kanssa läpi uudelleen, vaikka tukiopetustilantessa, kahdestaan opettajan kanssa, tiukan paikan tullen.Muutoin, selitys luokassa yleensä pitäisi riittää.

      Suomalainen on ujo ja pelkää toisten mielipiteitä.Näin myös tapahtuu kun epäonnistuu jonkun harjoituksen tekemisessä. Silloin pitäisi opettajan auktoriteetti hillitä luokka, tarttua tähän virheeseen niin että sitä yhdessä korjataan. Luokka toimii eräänlaisena yhteisönä, ei minkäänlaisena toisten arvosteluun oikeutettuna yhteisönä, vaan yhteisen tavoitteen, oppimisen saavuttamiseksi,

  • Kari

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Vaikuttaa siltä että nyky Opet ovat ammattitaidottomia ikäänkuin Lekuritkin. Minne on ammattitaito yleisesti kadonnut?

    • stuba

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      No varmaankin siihen, että opiskellaan numeroiden, ei itsemme takia.

    • enna

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Tälle kommentille monta peukkua! Vietin itse koko kouluajan tuossa kaameassa ahdistuksessa, että mitä jos kokeesta tuleekin huono numero? Huono numero (eli alle 8 omassa mittapuussani) olisi tarkoittanut sitä, että olen huono ja kelpaamaton ihmisenä. En muista, että olisin ollut oikein mistään oppianeesta kiinnostunut sen itsensä vuoksi vaan pänttäsin tietoa mekaanisesti saadakseni hyvän numeron seuraavasta kokeesta ja todistaakseni näin itselleni että olen hyvä, kelpo ihminen. Traagista! Olen vieläkin katkera siitä, että opettajat, ammattikasvattajat, eivät huomanneet ahdistustani koko kouluvuosien aikana. Ei yksikään. Olivat vain tyytyväisiä hyviin numeroihini. Ja minä itse olin koko ajan niin ahdistunut ja sisältä hauras kuin yksiöinen jää.

    • Huono opettaja

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Enna: Minä en aivan jaksa tätä ymmärtää? Opettajasi olivat siis iloisia hyvistä numeroistasi, ja sinä syytät heitä siitä, etteivät he huomanneet ahdistustasi? On aivan älytöntä lähteä syyttämään opettajaa; kai vanhempasi sentään huomasivat ahdistuneisuutesi? Ja tekivät asialle jotain? Ja Kari: opettajat eivät tosiaankaan ole ammattitaidottomia. Sitä ovat liian monet nykyvanhemmat...

  • Maija

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Olipa mielenkiintoinen ja arvokas tutkimustulos! Tässä tehokkuuden ja superhypersuorittamisen yhteiskunnassa tuloksen arvoa tuskin nähdään ja osataan käyttää hyväksi. Kaikkien kun on puristuttava jo leikki-iässä samaan muottiin, ja osattava olla ja ajatella kuin aikuinen. Vaikka itse maisteris olenkin, niin kyllä minäkin olen lukemattomia oppitunteja ja kursseja pusertanut läpi, ja unohtanut kokeen jälkeen aivan kaikki kurssilla olleet asiat saman tien. Numero on se tärkein, eikä se, oppiko asiasta oikeasti yhtään mitään. Tämä on kaikkea muuta kuin hyvää oppimista ja koulunkäyntiä. Mutta näin se systeemi on vaan rakennettu.

    • Pinko

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Ei siihen pidä mennä mukaan. Ajatelkaa itse! minä opiskelin mitä halusin. En välittänyt numeroista. tein ylmääräisiä kursseja ja valitsin tehtäväkursseja kirjalliseten sijaan. Numeroista en aina välittänyt. En kuunnellut. En totellut. Hain yliopistolta erityisoikeuksia ihmeellisiin ainepaketteihin. Yritin jopa yhdistää kahden eri yliopiston osastojen tutkimuksia (kehitin oman cross-diciplinair aineenkin!) Elämme vain kerran. Ei kannata tuhlata hienoja vuosia sellaisen pänttäämiseen, mistä ei tykkää. Joskus vähän pakko, mutta...

  • Minni K

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Riittäisi kun vanhemmat tekisivät selväksi lapsilleen kotona, että vaikka koulu onkin "tärkeää" se ei ole niin tärkeää, että se olisi itsetarkoitus. Ketään ei kiinnosta henkilön peruskoulun päästötodistuksen numerot enää työelämässä, ja haluamalleen alalle kyllä pääsee tavalla tai toisella, vaikka peruskoulussa olisikin ollut epäonnistumisia.

    Ratkaisu nyt ainakaan ei ole se, että pidättäydytään numeroarvostelusta yhä vanhemmaksi. Se on liian herkkähipiäistä. Mutta opettajat voisivat rehellisyyden nimissä vaatia jotain tasoa. Jokainen varmaan tietää, millaisia peruskoulun kirjaesitelmät ovat. Loopotetaan paperista luokan edessä kirjailija, mahdollinen suomentaja, kustantaja, kirjan ilmestymisvuosi, kerrotaan juoni hyvin lyhyesti ja lopuksi kerrotaan mitä itse tykättiin kirjasta. Miten lapset oppisivat substanssia jäljittelyn sijaan, ellei sitä vaadita, ellei vaadita ajattelemaan?

    • Maalaisjärki

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Minni K. Peruskoulun päästödistus kun on PASSI jatko opinnoille, lukioon amikseen jne, Kyllä peruskoulussa kannatta satsata oppimiseen ja osaamiseen. Sanoisin vielä että peruskouluikäisellä ei ole mitään muuta NIIN tärkeää kuin peruskoulu. Hänellä on loppuelänsä aikaa kaikelle muulle, jos haluaa elämässä eteenpäin. Siksi kannustan oppivelvollisuuden hyvin suorittamiseta, ja siellä hyvää opetuksen tasoa, koska siitä eteenpäin voit jo olla tuomittu haluamasi kohteen ulkopuolelle, Kannattaa otta varteen, vai kuinka?

    • Minni K

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Suomessa on niin paljon lukioita, että hyvin huonollakin peruskoulun päästötodistuksella pääsee lukioon jonnekin, tai vaikka myöhemmin aikuis-/iltalukioon, jos lukuhalut syttyvät myöhemmin. Ketään ei ole peruskoulun päästötodistuksen huonot arvosanat pysäyttäneet elämässä, jos on paloa jollekin alalle. Tuon ikäiselle nuorelle on tärkeä oppia elämäntaitoja yleisesti. Koulussakin niitä voi oppia, aivan kuten kotona ja kavereiden kanssakin. Koulu ei ole erityisasemassa.

  • tyhmä pelkuri

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kouluhan on valtion aivopesula. Esi-isien laatima suuri opetussuunnitelma kertoo, mitä lapsiparkoja on valistettava elämän haasteisiin. Riehaantua ei passaa milloin tahansa oman pään mukaan.

  • Oz

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kysely tehtiin yhdeksäsluokkalaisille. Kysely koski sitä, mitä he uskovat opettajien uskovan. Joku kommentoi aiemmin, että opettajien asenne näkyy tässä. Se nimenomaan ei näy. Ehkä opettajat ovat umpisurkeita, mutta ei se tällaisen kyselyn perusteella selviä.

    Mediassa sekoittuvat tieteellisesti pätevät tutkimukset ja sekalaiset, kenen sattuu tekemät kyselyt sujuvasti.

  • Surullinen äiti

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Koulukyselyn tulokset ovat surullisia. Ala- ja yläasteikäisten lasten vanhempana joudun valitettavasti seuraamaan tulosten kertomaa todellisuutta, ja ihmettelen jatkuvaa oppimisen mittaamista. Kokeita on jo ala- asteella aivan tolkuton määrä ja vielä moninkerroin enemmän yläasteella.

    Minusta on järkyttävää, että lasten ja nuorten opiskelun motiivina on hyvään lukioon tai muuhun opiskelupaikkaan pääsy tai ylioppilaskirjoitukset, ja ylioppilaskirjoitusten motiivi on taktikoida niin, että saavuttaa mahdollisuuden haluamaansa jatko-opiskelupaikkaan.

    Missä on oppimisen ilo, tiedonjano ja pohtimisen äärellä käyty mielenkiintoinen keskustelu? Onko niille koulussa tilaa?

    Aiheuttaako koulun harjoittama jatkuva osaamisen mittaaminen sen, että opiskelu tuntuu ulkokohtaiselta ja vain välineenä edetä kohti tulevia opintoja? Oppilaiden pitäisi saada päivittäin kokea, että on kiva oppia uusia asioita ja etsiä vastauksia mielenkiintoisiin asioihin ilman että he ovat alituisen arvioinnin kohteena

    • tyhmä pelkuri

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Jaan surusi. Näitäkin kommentteja lukiessani voin vain ihmetellä, miten totisesti osa meistä suhtautuu kouluun. Elämän ja koulun ei tarvitse olla kaavamaista, vaikka päättäjät haluavatkin muotittaa meidät, jotta meitä olisi helppo hallita. Suomi on sairaalloisen järjestäytynyt valtio.

    • Maalaisjärki

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Surullinen äiti ;"Minusta on järkyttävää, että lasten ja nuorten opiskelun motiivina on hyvään lukioon tai muuhun opiskelupaikkaan pääsy tai ylioppilaskirjoitukset, ja ylioppilaskirjoitusten motiivi on taktikoida niin, että saavuttaa mahdollisuuden haluamaansa jatko-opiskelupaikkaan." Tuo on sitä ARJEN todellisuutta johon koululaitos parhaansa mukaan pyrkii, ettei Sinunkin mussukkasi tarvisi odottaa eläkeikää työttömyyyskortissa, elämä ja KILPAILU kun koulun jälken senkun vaan kovenee, Parempi hankkia se kova nahka jo nuorena, ja kilpailukyky sen samantien!

  • Lasten erokriisi.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Lainaus Opettaja Tv ohjelmasta.

    Erolapsi koulussa

    Suomalaisista avioliitoista suuri osa päätyy eroon. Avioliiton raunioille jäävät sinnittelemään lapset, joille ero voi tulla täysin yllätyksenä ja varoittamatta. Hämmennystä saattaa lisätä eron jälkeenkin jatkuva vanhempien riitely, jossa lapsi jää helposti välikäteen tai jopa riidan pelinappulaksi. Tunnemyllerryksen lisäksi tulevat käytännön ongelmat, muutot, matkustelu ja tavaroiden kuljetus kahden kodin välillä.

    Miten avioero vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin? Voiko koulu tukea lasta ja perhettä vaikeassa elämäntilanteessa? Vai onko se edes koulun tehtävä? Millä käytännön ratkaisuilla erolasten ja vanhempien elämää voisi helpottaa? Studiovieraina Bodil Rosengren Yhden vanhemman perheiden liitosta, Heikki Koiso-Kanttila Lastensuojelun keskusliitosta ja koulukuraattori Heli Clarke. YLE Teema tiistaina 23.3. klo 18.30..

    Katso ohjelma

    Studio Kotro kevät 2010

    ..

    • Eroperheen äiti

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Meille olisi parasta, jos lapseni saisi koulussa tarinoiden ja keskustelujen avulla tietoa muitten eroperheiden arjesta ja valinnoista. Että eroperheen arkea käsitellään normaalina asiana. Jokaisessa esimerkissä on äiti isä ja kaksi lasta. Joskus esimerkin kelpo pojalla voisi olla vain yksi ihana äiti ja rakas täti. Toisilla on kokonainen perhe ja toisilta se ei nykyään enää onnistu ja miksi? Että kerrotaan tilanteista, joissa ehjä perhe on paras malli ja tilanteista, joissa kaksi kotia tekee ihmiset onnellisemmaksi. Tarinoita ongelmista ja eri tavoista ratkaista ne.

      Muistetaan äitienpäivänä ja isänpäivänä, että kaikilla ei välttämättä ole äitiä tai isää. Mietitään miten vältetään kiusalliset tilanteet. Tehdään kortti rakkaalle eikä äidille siinä äitien päivän alla, mutta toinen voi kirjoittaa siihen rakkaalle äidille, koska se on myös juuri tulossa.

      Vanhemmille voisi myös antaa parempia malleja, kuinka asiat voi järjestää erotilanteessa, vaikka tunteet sanoo toista.

  • Lis

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Nykyään kirjoitetaan ihan kummallisia asioita koulusta ja opettajista. Minulla meni kaikki hyvin, olin hyvä oppilas, tein töitä itsenäisesti ja sain apua opettajilta. Kaikki auttoivat mielellään ja olivat iloisia ja ylpeitä yo-kirjoitusteni ällistä. Opin mielestäni valtavan määrän hyödyllisiä tietoja ja taitoja. Tämä Tipalassa Tampereella 70-luvulla.

    Poikani oli älykäs ja osaava, mutta kyllästyi hitaaseen opiskeluun kouluaikanaan ja häiriköi ja toi huonoja numeroita kotiin. Opettajillekin hän oli ilkeä. Huonoa palautetta tuli usein. Syy ei kuitenkaan ollut opettajien, eikä ehkä edes pojan, vaan systeemin, jossa mennään huonoimpien tahdissa. Pojat kun nähtävästi avaavat suunsa helpommin kuin me kiltit tytöt.

    Opettejia on kyllä turha tästäkin taas syyttää. He tekevät mitä käsketään. Jos he tykkäävät hiljaisista oppilaista, niin se johtuu kiireestä ja siitä, että jokaisen avatessa suunsa syntyy iso mökä.

    • Maalaisjärki

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Lis, Ajattele mitä tapahtuisi, jos kouluissa mentäisiin sen älykkäiden vauhdilla? Opetusta ei pystyisi seuraamaan suurin osa luokasata! Sen takia opetusta mennään tai pyritään menemään niin, että kaikki pysyvät kärryillä. Onhan se neroile turhauttavaa, mutta toisaalta se on myös ensimmäinen näyttö siitä, että yhteiskunta määrää tahdin.Toisemn hyvän asian jotka nerot oppivat luokassa "turhautumalla" on se, että jos odottaa toisilta liikaa, pettyy usein miten :)

  • mietin

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    pisti silmään: eiväthän kaikki opettajat voi olla ammattitaidottomia. voisiko tapa johtaa koulua ja koulun toiminta olla syy? ollaanko jämähdetty?

    olen aina ajatellut että luovien aineiden määrää voisi lisätä ja osan pitää ns. vapaamuotoisena työpajatyyppisenä työskentelynä. koska koulu on numerokeskeistä (eikä tämä luultavammin muutu) pitäisin tärkeänä että myös kuvaamataidosta voi saada numeron, koska ainakin itsellä se oli ainut josta jonkun hyvän sai ja se on aika tärkeää. mutta voisi olla myös kuvis ja liikkatunteja joissa ei arvosteltaisi numeroin. ehkä jo onkin jotain.

    toisekseen stipendi- ja palkitsemissysteemi muutokseen! se ei ole koskaan kannustanut ketään, ainakaan kouluissa joissa olen itse ollut.

    nuorien ja lapsien maailmakin muuttuu niin nopeasti. itse olin 10-vuotias 2000-luvun alussa ja siihen verrattuna nykymeno tavaran määrän, vempaimien ja huvitusten suhteen tuntuu välillä absurdilta

    • entinen_oppilas

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Minulla taas taide- ja taitoaineiden numerot laskivat keskiarvoa, kun olen lukija enkä mikään käsityö- ja taideihminen. Minusta oli aina ikävää, kun taitoaineista annettiin numero, koska tiesin, etten pysytyisi parantamaan niitä. Olisi kiva, jos koulussa saisi tehdä jotain, mitä ei arvioitaisi numerolla, vaan esim. hyväksytty/hylätty-arvosanalla, niin tuntuisi, että kannattaa opiskella tätä ja tehdä, vaikkei niin hyvin osaisi, riittäisi että yrittää.

      Koulun pitäisi olla se paikka, missä niitä virheitä tehdään, ettei sitten työelämässä tarvitsisi oikeiden asioiden kanssa mokailla. Yrittämistä ja virheitä arvostetaan koulussa aivan liian vähän. Onhan sellainen aforismikin, että asiantuntija on ihminen, joka on tehnyt kaikki mahdolliset virheet alallaan. Virheiden kautta oppimiseen pitäisi antaa lapsille turvallinen paikka. Koulun pitäisi oikeasti opettaa eikä vain arvioida osaamista.

  • Kissanviikset

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Ongema on varmasti aika monisyinen; meille on kasvanut myös yksilöitä, jotka uskovat olevansa parempia kuin ovat ja toisaalta epäonnistumisen käsittelyä ei opeteta, vaikka se kuuluu tärkeänä osana elämää. Nämä ihmiset katkeroituvat, kun kuvitelmat omista kyvyistä törmäävät todellisuuteen. Kilpailu kuuuluu elämään, mutta riippuu toki opettajasta, minkälaisen kilpailuilmapiirin hän luo.Urheilussa samoin voisi olla kilpailuja, mutta numerot todistuksessa lannistaa turhaan, kun ainoa päämäärää pitäisi olla liikkumiseen oppiminen osana arkea. Mihin liikunta tai vaikka taidenumeroita tarvitaan? Nämä aineet voisivat toimia hyvinvoinnin ja stressin purkamisen välineenä ja ilon tuojina arkeen. Maailmalla kilpailu joka alalla on kovaa ja me elämme täällä aikamoisessa lintukotolassa. Toisaalta tähtääminen kilpailuonnistumiseen ei ole järkevää sekään, mutta pettymysten käsittely on tärkeää oppia jo lapsena.

    • Maalaisjärki

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Niinpä, elämä on pettymyksiä täynnä. Mutta kolhuista kovettuu. Kysymykseesi, mihin liikunnan ja taidenumeroja tarvitaan? MINÄ vastaan sinulle! Niitä tarvitaan niitä oppilaita varten, jotka ilman ao, numeroa jättäisi koko tunneille osallistumisen, ja kun ko, aineet ovat kuitenkin pakollisia (pidetään poikkeuksiltaan rentouttavina kenties), niin niissä pitää saada arvosana, muuten jää koko suoritus suorittamatta! Onhan se surullista että jotkut viitsivät vaivautua pelkän huonon numeron pelossa, mutta elävässä ne pelotteet ovat kauheimpia; on sakkoa, pidätystä, vankilaa... Peruskoulussa pääsee pelkällä nelosella, jos asia ei kiinnosta! (Ja ensi vuosi menee uusiksi jos oikein huonosti käy, mutta "ehjänän" sieltä pääsee Päästötodistus käsissä, vai vähän kehnompikin. Noh, onpahan työttömyyskortisto, johon pyrkiä jos leipä ei muualta irtoa! :D

  • esc

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kokeet mittaavat osaamisen tasoa. Arviointi kertoo sinulle pitääkö, jossain asiassa vielä petrata vai ei. Tuntiaktiivisuus/epäaktiivisuus ei saisi mielestäni vaikutttaa negatiivisesti numeroon. Tämä sen takia, että tunnilla vasta opetellaan asioita, joita kokeessa sitten mitataan. Esim. jos oppilas tekee laskun taululle väärin, tulee opettajan käydä läpi oikea ratkaisutapa, kuten myös silloin, jos lasku on tehty oikein. Olennaisinta on kertoa miksi tehtävä tehdään näin. Mutta laskujen esittäminen taululla on minusta aika turhaa, ja mittaa ainoastaan sitä onko kotitehtävät tehty. Aikaa säästäväisempi tapa on opettajan käydä tehtävä läpi itse tehden se ja tarkistaa onko kotitehtävät tehty erikseen. Kotitehtävien tekemättömyys ei saisi vaikuttaa negatiivisesti, mutta tekemisen pitäisi vaikuttaa positiivisesti. Tämä siitä syystä, että tarkoitus on mitata osaamista, jonka näkee sitten kokeessa. Tietysti tässä tulee se onkelma, että laiskat oppilaat vain kopioivat kotitehtävät toisilta.

    • abc

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Kyllä se vaan on niin, että suomalaisen koulun hyvät oppimistulokset johtuvat mittaamisesta. Jos koulussa ei olisi kokeita, en olisi lukenut mitään en tunneille enkä muutenkaan. Amerikkalainen koulu on oikein malliesimerkki tästä, siellä pääsee peruskoulun läpi oppimatta lukemaan. Mielestäni mittaamista (kokeita) ei pidä sotkea siihen, että nykyisin suositaan ulospäin suuntautuneita, puheliaita itsensä narsistisesti esiin tuovia ihmisiä. Tällaisen ihmistyypin suosiminen on lisännyt entisestään sitä, ettei virheitä voi ja uskalla tuoda esiin. Liekö niitä tuotu koskaan esiin, edes silloin kun olin nuori. Olisi ehkä parempi antaa nuorille työkaluja pettymysten käsittelyyn kuin syyllistää opetuslaitos.

    • Maalaisjärki

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Asiaa puhut, abc! Elämä ei ole ruusuilla tanssimista, eikä ainakaan helppoa kenellekkään! Kyllä niitä mittauksia, niitä kokeita tarvitaan nimenomaan määrittelemään, miten se oppi sinne päähän on jäänyt, ja ansiotestinä seuraavalle vuosikurssille siirtämistä varten myös.

      Kyllä virjeitä tekee jokainen, ja ne täytyy uskaltaa tehdä. Uskalias oppii enemmän, ehkä juuri tuon uskaliuutensa ansiosta, jota ei häiritse että häntä korjataan, vaan ottaa siitä opikseen, Se minun mielestäni olisi yksi korostettava asia, niin epämiellyttävältä kun sanonta "kantapään kautta" tuntuukin, niin elävässä elämässä on monta kertaa korvaamatttoman totta!

  • Tiituli

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Hyvänen aika, mikä kysymys! TOTTAKAI pitää ja saa tehdä virheitä. Ei kukaan ole seppä syntyessään ja koulu on oppimisen paikka, eikä suoritusten testaamislaitos.

    Järjen käyttö on sallittua, jopa suotavaa. Jos opettajat eivät kestä sitä, että oppilaat ovat osaamattomia ja oppimassa kantapään kautta asioita, niin silloin on mätää opettajissa. Ei oppilaissa.

    Kaija Kärkinen laulaa eräässä laulussa osuvasti, että "Jos ei virheitä tee, ei tee kai muutakaan".

    • Maalaisjärki

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Nyt tulee huomata, että kun mittausta tehdään, se kohdistuu niinsanottuun kertaukseen, eli kurssin aikana oppiituihin asioihin, tunnilla kuuntelemiseen ja osaamiseen sen peruslteella, miten ahkerasti lukee läksynsä.Tällöin on oppilaan tehtävä suoriutua tehtävästään mahdollisimman hyvin, ja antaa näyttöä kiinnostuneisuudestaan asioihin, joita koulussa opetetaan.

      Taas harjoitusten korjaaminen taululla on ihan eri asia, Asia on vasta "prosessi käsittelyssä" oppilaan päässä, ja asioiden juurta jaksaen ymmärtäminen ja tiedon toteuttaminen harjoituksen muodossa voi joskus olla vaikeampaa. Tietysti läksy, jota aihe käsittelee tulee lukea huolella eikä huitaisemalla. Päinvastoin, kun asiaa käsitelleet opettajat eilen telkkarissa, niin uskoisin että se numero kertoo paljon, Onko asia ymmärretty, onko siihen paneuduttu tarpeeksi hyvin, ja ollaanko koe tehty todella kaikella sen edellyttämillä vaatimuksilla. Eli, KYLLÄ, kokeen arvosana on riittävä palaute oppilaalle....

  • teetyötä

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Tottakai saa epäonnistua ja pitääkin. Siitähän sitä oppii myös mieli.

    Opettajien tulee katsoa peiliin jos joku asia ei ole mennyt perille, myös oppilaiden tulee katsoa, jos ollaan oltu mm. laiskoja tai levottomia tunnilla.

    Oppilaiden oppimistyylit huomioiva opettaja on hyvä ja tuolla perusteella pitäisi esim. ryhmäjaot tehdä!

    Vaativa ja auttava opettaja on hyvä ja tuollaisiahan meillä suurin osa on. Opettajakin voi väsähtää ja pinna palaa jos ei kunnioiteta määräyksiä esim., tulee sekin muistaa niin opetusvirastossa kuin muuallakin.

    Erottaminen ilman huomautuksia on synkältä keskiajalta.

    • Oikaisija

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      hehehe, teetyötä taisi lähettää nuo terveiset KOULUVIRASTOON, eikä opetusvirastoon, jota ei lie edes olemassa, Luulen että tuo Alppilan ylä aste hedelmöi terveisineen ja ironioineen (ansaitusti) vielä pitkään!

  • Minja

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Millainenkohan on oppilas on opettajan mielestä onnellinen? Sääli, että nuoret joutuvat tunnista toiseen arvottamaan itseään ja muita.

    • Maalaisjärki

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Jos oppilas on onnellinen tai onneton, ei liene opettajan päänsärky, ainakaan siinä mielessä kun sinä sen tuot esille, että kaikki pitää olla kuin Ruusutarha, Kun elämä on todeliisuudessa aivan muuta! Älä sääli, sääli on sairautta, nuoret kyllä oppivat, niin heidän pitääkin oppia ja huomata jo pienestä että kilpailu on kovaa, ja koulun JÄLKEEN vielä JULMEMPAA!!!

    • Minja

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Kyllä ihminen pystyy olemaan onnellinen vaikka elämä olisi kuinka kovaa. Siihen tarvitaan vain työkaluja, tietoa ja taitoa. Näitä tietoisuustaitoja ei opeteta kuin jossain kokeiluryhmissä.

  • Paljon nähnyt

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kaikkihan me olemme ihmisiä, ja erehtyminen on inhimillistä. Täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan,koska meidät o luotu täydentämään toisiamme, kuitenkin niin, ettei kukaan meistä ole parempi kuin toinen.

    Kukaan ei ole seppä syntyessään, kaikki mitä tulemme osaamaan tässä maaimassa on opittua, enemmällä tai vähemmällä vaivalle. Ei oppimista/opiskeulua pidä pelätä, vaan se pitää ottaa haasteena vastaan ja sanoa itselleen: "Kyllä minä vielä tuohon pystyn!"

    Taululle tekemään harjoitusta saattaa olla hyvä asia silloin kun opettaja tietää että oppilas on tehnyt harjoituksen hvin, Nolaamaan ketään sinne ei saa laittaa, mutta toisaalta täytyy hyväksyä erehtyminen ja niiden kautta oppiminen, Silloin kun tunnilla jää aikaa asioden parempaan selittelyyn, voi sinne taululle pyytää sellaisen, joka niitä virheitä tekee, ei moittiakseen, vaan yhdessä korjata ne virheet ja selittää että mikä ja miksi joku asia on väärin. Se on sitä kantapään kautta oppimista.

  • Paljon nähnyt

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    (Tuossa tuli tuhat lyötiä taysi, jatkan vielä lyhyesti)

    Niin, toisaalta opettaja voisi myös vaatia että kokeen kopioitaisiin kotona sinne vihkoon "kympin arvoisina", eli lunttaen katsottaisi ne oikeat vastaukset, ja "korjattaisiin" sitä koetta sinne vihkoon niin, että siitä tulee täydellinen, Näin tehdessään oppilas oppii huomaamattaan paljon! Ja sehän se tarkoitus onkin, tuo uudelleen kirjoittaminen kun on opetustilanne. Siitä voisi jossain tapauksissa jopa vähän palkita, jotta se kannustaisi niitä heikoimpia jotka joutuvat enemmän tekemään työtä.

    Onnea vaan kaikille oppilaille ja toivottavasti myös opettajat lukevat tämän. Onhan meillä vielä 10. luokka, jos 9, luokan keskiarvossa on parantamisen varaa. Pää pystyyn ja menestystä opinnoille!!

    • Paljon nähnyt

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Tuo ensimmäinen osa jäi julkaisematta, mutta, tulipahan jotain rakentavaa julkaistua, Kiitos toimistukselle tuostakin vähästä!

  • Ope

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kyselyssä kysyttiin siis oppilaiden mielikuvaa opettajan arvostuksista, ei opettajien todellisia arvoja. Pitääkin kysyä, miksi oppilaat kuvittelevat opettajien olevan arvosanakeskeisiä - vai onko se todellisuudessa oppilaiden oma ajatus?

    Millaisia tulevia aikuisia saamme, jos koko arviointi poistuu? Voin kertoa kokemuksesta, miksi kukaan viitsii nähdä enemmän vaivaa, kun kaikki saa kuitenkin saman suoritusmerkinnän? Pelkästä oppimisen ilosta, ei todellakaan. Se, että paremmilla arvosanoilla pääsee parempiin jatko-opintoihin motivoi ihan eri tavalla kun vanhempien kitinä. Ja jollain tavalla valinta jatko-opintoihin pitää tehdä.

    Oppilaiden arvioiminen on epämiellyttävin opettajan tehtävä. Voitte varmaankin kuvitella, miltä tuntuu antaa heikko arvosana oppilaalle, mutta koko arviointiskaalaa on käytettävä. Kaikille ei voi antaa kymppejä, etenkin jos ainoa tuntiaktiivisuus on muiden häirintä. Hiljainen oppilas ei ole muita parempi, paitsi jos se tarkoittaa opetuksen seuraamista...

    • Maalaisjärki

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Ope, olen ihan samaa mieltä. Jos et anna arvosanaa, leikö viitsivät edes istua tunnilla (puhumattakaan, että vielä hiljaa!) Ihmettelen myös tuota nykyajan vanhempien napinaa; ovathan he itsekin olleet koulussa ja tietävät millä ansiolla ovat nykyisessä työpaikassaan, vai lienevätkö vakio-asiakkaita sossun luukulla? :D

      Joka tapauksessa, ei luulisi kenenkään haluavat tuota omille jälkeläisilleen, joten onpahan vanhemmilla tässä palstalla läksynsä lukemista, Minä kun olen nänhnyt sellaisia kirjoituksia, että saavat minut ihmettelemään, miten yleensä itse saavat toimeentulonsa, vai onko sekin sidottu rakkaan puolison harteille? Valitettavan todennäköisesti on!....

  • 77-henki

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Voi voi, kun virheestä tulee lapselle paha mieli.

    Täytyisi olla vaan kivaa, mukavaa, positiivista ja viihdyttävää.

  • stalingrad

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    On yleishyödyllistä tehdä opiskeluaikoina virheitä, ettei sitten vaikkapa esim. ydinvoimainsinöörinä tee virheitä jotka saattavat olla erittäin yleishaitallisia.

  • Grandfather.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Opetusalan eettisen neuvottelukunnan kannanotto 8.12.2008 -Lainaus.

    Opettaja kiusaajana

    Opetusalan eettistä neuvottelukuntaa on pyydetty ottamaan esille ongelma, miten toimia, kun opettajan epäillään kiusaavan oppilasta. Tällainen pyyntö on tullut mm. lapsiasiavaltuutetulta sekä muutamilta yksittäisiltä tahoilta. Neuvottelukunta pitää asiaa hyvin vakavana ja on pyrkinyt selvittämään, kuinka yleistä tämänkaltainen ongelma on. Vaikka vain yksittäistapaukset näkyvät virallisissa tilastoissa, ilmiö voi olla yleisempi. Lukumäärällisestä vähäisyydestä huolimatta on tarpeen, että kouluilla on selkeät toimintamallit, joissa oppilaan oikeudet, luokka- ja kouluyhteisön oikeudet, oppilaan ja hänen huoltajiensa tuki sekä opettajan oikeus mahdollisesti tarvitsemaansa apuun tai hoitoon huomioidaan.

    Vaikka kiusaamisen määrittely ei ole yksiselitteistä, sen tunnistaminen myös opettajan kohdalla on tärkeää. Kiusaamista on, kun opettaja tahallisesti, toistuvasti ja vakavalla tavalla kohtelee .....

Tuoreimmat aiheesta: Osallistu

Pääuutiset

Ulkomaat

Maahanmuuttovastainen ruotsidemokraatit suurin voittaja – pääministerin paikka demareille

Ruotsidemokraattien vaalivalvojaiset Tukholmassa sunnuntaina.

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä