Kansalliskirjaston uusissa Digitalkoot-peleissä seikkailee joukko pulleita myyrähahmoja. Peleissä pelaaja tunnistaa ja korjailee vanhoista sanomalehdistä skannattuja sanoja. Ne on siirretty digitaaliseen muotoon automaattisen tekstintunnistuksen avulla.

- Ihmisiä tarvitaan avuksi, sillä hauras painojälki ja vanhat kirjasimet tuottavat koneälylle vaikeuksia, kertoo Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm.

- Ennen ei ollut standardoituja fontteja niin kuin tänä päivänä. Eri kirjapainot käyttivät eri kirjasimia, joten samalla lehdensivulla saattaa olla kolmea erilaista kirjasinta mainoksista puhumattakaan, Ekholm sanoo.

Mikrotyö kokoaa pienistä puroista valtameren

Kansalliskirjaston kokoelmat käsittävät kaikkineen yli sata hyllykilometriä. Sanoma- ja aikakauslehdistä digitaaliseen muotoon on ehditty siirtää jo lähes kaikki tekijänoikeuksista vapaa materiaali, eli noin neljä miljoonaa sivua.

Digitointi on tärkeätä, sillä se parantaa aineiston saatavuutta ja käytettävyyttä huomattavasti. Kuka tahansa voi milloin vain ja ennen kaikkea missä vain tutkia kirjaston digitaalikokoelmaa.

Digitalkoiden teknisestä toteutuksesta vastaa Microtask-yritys, joka on erikoistunut virtuaalisiin talkoisiin, eli toisin sanoen mikrotyöhön.

- Mikrotyöllä tarkoitetaan sitä, että jokainen voi tehdä minuutin tai viisi minuuttia tai vaikkapa 55 minuuttia tätä työtä. Velvoitteita ei ole, Ekholm kertoo.

Työ pilkotaan pieniin osiin, jaellaan suurelle joukolle ihmisiä, ja tulokset kootaan taas yhteen. Kaiken tämän mahdollistaa sosiaalinen media, jonka avulla voi tavoittaa suuria ihmisjoukkoja hetkessä. Tihutyöläisten estämiseksi käyttäjät tunnistetaan Facebook-tunnuksen avulla.

Talkoolaiset huhkivat päivässä 2,5 henkilötyökuukautta

Vastaavaa menetelmää on kokeiltu Australian kansalliskirjastossa, ja siellä se on ollut huikea menestys. Jotakin joukkovoiman mahdista kertoo se, että ensimmäisenä talkoopäivänä suomalaiset ahkeroivat määrän, joka vastaa kahden ja puolen työntekijän koko kuukauden työpanosta.

Ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm arvioi, että ihmisiä kiehtoo Digitalkoissa ennen kaikkea ajatus arvokkaan suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämisestä. Toisaalta puuhaan saattaa löytyä henkilökohtaisempiakin syitä, sillä ihmiset löytävät omia mikroympäristöjä.

- Joku kiinnostuu vaikkapa Tampereen aluetta koskevista sivuista, toinen jostakin kielialueesta. Putkiradioiden keräilijä voi ottaa vastuun siitä, että putkiradioita koskeva tieto on korjattua. Joku puolestaan saattaa haluta, että omaa sukua koskevat tiedot ovat oikeita, Ekholm kuvailee.