Anna Peräaho on tällä hetkellä erittäin onnellinen siitä, että elokuva on saatu valmiiksi ja vieläpä aiottua komeampana.

- Kyllä alusta alkaen on tehty elokuvaa ihan tosissaan ja toivottu, että se nähtäisiin elokuvateattereissa. Tuotannon mittakaava on kuitenkin ollut paljon isompaa kuin olisi voinut odottaa.

Kolmen vuoden hanke

Koko projekti kännistyi kolme vuotta sitten. Lähtökohtana oli kurikkalaislähtöisten ystävysten keskusteluissa virinnyt ajatus yhteisöllisyydestä kertovasta tarinasta. Molemmilla oli kokemusta elokuvakerronnasta pienien harrastehankkeiden kautta.

- Asetelma tarinan takana oli sellainen, joka kiehtoi meitä molempia. Halusimme lähteä kertomaan tarinaa ja samalla toteuttaa yhteisöllisyyttä käytännössä.

Talkoohenkeä riitti

Pohjalainen talkoohenki olikin projektissa todella koetuksella, sillä elokuva on tehty kokonaan talkoovoimin pääosanesittäjiä myöten.

Kovasta rutistuksesta huolimatta Anna Peräaho ei ainakaan tunnusta, että olisi kertaakaan halunnut heittää hanskat tiskiin.

- Kyllähän tässä on jouduttu venymään, etsimään jaksamisen rajaa ja opettelemaan asioita, joita ei aiemmin ole osannut.

Tekijän hienoimman hetken hän arvelee olevan elokuvateatterissa, kun itsetehty elokuva pyörii valkokankaalla. Hän toivoo, että elokuvan tekijöiden lämmin yhteishenki välittyisi myös katsomoon.

- Tämä ei ole tehty rahalla, vaan sillä yhteishengellä, joka on ollut tässä mukana olleilla ihmisillä.

Paluu juurille

Elokuva kertoo kolmekymppisestä helsinkiläisestä Samusta, joka päätyy sattuman kautta Etelä-Pohjanmaalle. Siellä Samu tapaa isänsä suvun, jota ei aiemmin ole tuntenut.

Pohjalaismaisemissa Samu joutuu miettimään muun muassa yhteisöllisyyden ja tukiverkon merkitystä.