Lähiruoka on hieno asia, mutta mistä sitä saa? Helpoin vaihtoehto on se, että ajaa tuottajan luokse ostamaan, sillä Suomen kaksi suurinta kauppaketjua eivät taida viitsiä näperrellä nappikaupan kanssa.

Rahaa tulee muutenkin ovista ja ikkunoista, kun ei ole oikeaa kilpailua ja samalla etelänmatkojen turvottama ja työmatka-autoilun paisuttama hiilijalanjälki paisuu zeppeliinin kokoiseksi – voi meitä kurjia syntisiä.

Vieraiden kulttuurien antimiin on sen sijaan paljon helpompi tutustua, sillä ruoan takia ei nykyään enää tarvitse matkustaa. Lahden keskustasta löytyy ravintoloita, jotka tarjoavat ainakin kiinalaista, intialaista, thaimaalaista, italialaista, kreikkalaista, turkkilaista, espanjalaista ja japanilaista ruokaa. Puhumattakaan sitten vielä texmex-  ja hampurilaisravintoloista. 

Hassua, ellei peräti nurinkurista on se, että Lahden keskustasta ei tahdo kirveelläkään löytää lounasravintolaa, joka tarjoaisi aitoa suomalaista ruokaa. Sitä varten pitää varmaan kohta mennä johonkin etelän lomakohteeseen, jossa paikallinen Suomi-baari tarjoilee silakkapihvejä  ja hernesoppaa Jamppa Tuomisen soidessa taustalla.

Missä on ravintola, jonka listoilta löytyisi maksalaatikkoa, karjalanpaistia, maksakastiketta, uunimakkaraa tai siskonmakkarakeittoa? Onneksi näitä paikkoja on vielä olemassa. Ne vaan täytyy tietää, jotta pääsee nauttimaan perinteisistä suomalaisista ruoista.

Uhkakuvana on se, että suomalaisista ravintoloista saa kohta mitä tahansa ruokaa, paitsi suomalaista. Onko Jaakko Kolmosen ansiokkaasti levittämä tieto suomalaisen ruoan hyvyydestä unohdettu kokonaan?

Ennen vanhaan, vanhoina hyvinä aikoina, ennen sotia, niiden välillä ja niiden jälkeen, vielä Kekkosen aikana, oli ravintoloissa tarjolla hyviä kotimaisia ruokia – aitoa lähiruokaa. Ne ovat pikkuhiljaa kadonneet eksoottisempien eväiden tieltä.

Onhan se toki hienoa, kun ruokalistassa lukee törneduu, pangping ja kepsolussa, mutta saisi siellä lukea myös kalasoppa, nakkikastike ja veriletut.