Pori Jazzin aikaan kaupunki pursuaa kylttejä, joissa mainostetaan jazz-sitä ja jazz-tätä. Kyseessä on vuosia vanha oivallus valjastaa jazz-sana markkinoimaan mitä erilaisimpia asioita.

Festivaalin aikana kaupungissa voi liikkua niin jazz -bussilla, jazz -jokilaivalla kuin jazz-junalla. Käytännössä jazz-juna tuskin eroaa normaalista Tampere-Pori-vuorosta huimasti, mutta onhan siinä hieno kaiku, että pääsee matkaamaan rytmimusiikin hengessä. Matkustaja pystyy melkein aistimaan Ella Fitzgeraldin ja Thelonious Monkin jakavan saman kakkosluokan vaunun kanssaan. Melkein.

Tuotetarjonta hipoo näinä jazz -päivinä taivaita. Jazz -markkinoilta lähtee mukaan ainakin jazz -jakkara sekä sateenkaaren väreissä kirkuva jazz -afroperuukki. Päivittäistavarakaupat ovat kehittäneet konserttivieraiden helpotukseksi jazz- kasseja, joista löytyy kaikkea, mitä jazz -picnichuovan päälle keksii halajavan. Jospa vain jazz -hinnat hellisivät vielä lompakkoa, kuin heinäkuinen aurinko luotoa.

Tyhjin vatsoin ei jazzkansan tarvitse katua tallata. Jazz -noutopöydät notkuvat porilaisia perinneruokia, kuten jazz-kraavisiikaa ja jazz -lihapullia. Tarjolla on myös onneksi jazz-hengenruokaa. Loputtomien kaiutinrykelmien ja markkinametelin keskeltä voi poiketa hiljentymään jazz-messuun ja visuaalisia virkistystä pääsee imemään useampaan jazz -galleriaan ja -taidenäyttelyyn. Eikä kai pidä kieltämän myöskään itsensä musiikin parantavaa voimaa.

Jazz -maailmankaikkeus on rajaton. Miten paljon sillä on sitten tekemistä varsinaisen jazzin kanssa, on itse kunkin tulkinnan varassa. Harva tapahtuma kerää ympärilleen lieveilmiöitä yhtä megalomaanisissa mittasuhteissa kuin Pori Jazz. Nähtäväksi jääkin, löytyykö Porista tulevaisuudessa myös SuomiAreena -lenkkimakkaraa tai BeachFutis -tohvelit.