Helsingin yliopiston opintoneuvoja Sisko Pölläsellä on takanaan viitisentoista kehityskeskustelua. Pöllänen laskee käyttävänsä neljästä viiteen tuntia keskustelua edeltävän lomakkeen täyttämiseen. Välitöntä hyötyä hän ei kehityskeskusteluilta odota.

- Jos ajattelee, että kehityskeskustelulla olisi välitön vaikutus, ei suinkaan. Jos sillä on vaikutusta, niin se on sellaista pitempiaikaista vaikutusta. Ei kannata odottaa, että sillä olisi jotain konkreettista vaikutusta heti, että jos sitä kaipaa, niin silloin varmaan pettyy, arvioi Pöllänen.

Kehityskeskusteluja käydään yli puolella suomalaisista työpaikoista. Suhtautuminen työntekijän ja häntä lähimmän esimiehen väliseen keskusteluun on kirjavaa. Kurjimmissa tapauksissa keskustelut koetaan keinotekoisiksi.

Onpa kehityskeskusteluja luonnehdittu jopa yhteistyökyvyn lavastamiseksi. Tampereen yliopistolla työelämää tutkiva erikoistutkija Anu Järvensivu katsoo, että kehityskeskustelu voi olla arvoton yliopistossa tai konepajassa, jos se jää kovin irralliseksi.

Aikaa tuhraantuu

- Se voi olla jopa ristiriidassa yrityksen muiden käytäntöjen ja toimintatapojen kanssa. Pahimmillaan siitä voi seurata tietenkin pettymyksiä ja sellaista turhautumisen tunnetta, että aikaa on mennyt hukkaan ja mitään ei olla saavutettu, sanoo Järvensivu.

Kehityskeskusteluihin uhrataan useita työtunteja. Se, mitä keskusteluilla lopulta saavutetaan, on usein epäselvää niin työnantajalle kuin työntekijällekin. Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntija Arja Sajavaara korostaa molempien osapuolien vastuuta keskustelun onnistumiselle.

- Se käydään tosiaan vain kerran vuodessa ja silloin kirjataan ne kaikki asiat ja sen jälkeen kun ne on kirjattu, niin paperi laitetaan sinne laatikkoon.

Toimiva ja tulevaan katsova väline

- Se ehkä jäykistää sellaista normaalia arjen kanssakäymistä työpaikoilla. Sen pitäisi olla sellainen elävä instrumentti, että se on koko ajan työssä jollain tavalla mukana ja seurataan niitä asioita, joita on yhdessä käsitelty, painottaa Arja Sajavaara EK:sta.

Opintoneuvoja Sisko Pöllänen Helsingin yliopistosta pitää kehityskeskusteluja tärkeinä. Hänen mielestään keskusteluissa katsotaan pikemminkin menneeseen kuin tulevaan.

- Minusta tärkeätä on juuri se, että palataan esimerkiksi miettimään, että mitä me olemme tehneet eikä aina vain porhalleta eteenpäin peilaamatta yhtään sitä, mitä siellä menneisyydessä on tehty ja ovatko ne olleet oikeita ratkaisuja.