Talvivaaran nikkeli- ja sinkkikaivos mielii uraanin tuottajaksi. Uraani saadaan erotettua muusta malmiliuoksesta uuttamalla. Homma ei kuitenkaan onnistu ilman tujakkaa kemikaalicocktailia.

– Uraanin erotus on monivaiheinen prosessi ja kaikissa vaiheissa tarvitaan kemikaaleja, kertoo kestävän kehityksen johtaja Eeva Ruokonen Talvivaarasta.

Uraanin erottamiseksi kaivosyhtiö haluaa lisätä tuntuvasti lipeän ja rikkihapon käyttöä. Samat kemikaalit ovat pääsyyllisiä siihen, että kaivoksen lähijärvet ovat muuttuneet suolaisiksi.

Useita rekkalasteja lisää

Uraanihankkeen ympäristölupahakemuksen mukaan lipeän ja rikkihapon kulutus nousisi nykytasosta noin kymmenen prosenttia. Lipeää kuluisi 36 000 tonnia ja rikkihappoa 47 000 tonnia enemmän kuin nyt.

Käytännössä esimerkiksi lipeää tuotaisiin kaivokselle neljä uutta rekkalastia viikossa, nykyisten 40 rekkakuorman lisäksi.

Kainuun ympäristöväki on varpaillaan.

– Jo nyt kaivosalueella käytetään valtavat määrät myrkkyjä, ja ympäristölle on aiheutettu vahinkoa melko paljon. Huolena on se, ettei kaivosyhtiö pysty hallitsemaan prosesseja niin hyvin, että luontoa ei tärveltäisi lisää, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun-piirin puheenjohtaja Johan Heino.

Luonnonsuojelijat ovat huolissaan myös uudesta uuttokemikaalista, joka on myrkyllinen vesistölle.

"Päästöt kestävälle tasolle"

Kaivosyhtiö on saanut alennettua jätevesien suolaisuutta pahimmalta tasolta. Yhtiö sanoo, että uraanin talteenoton takia suolapäästöt eivät ala nousta uudestaan.

– Varmasti päästöt tulevat tasolle, joka on ympäristön kannalta kestävä kaikissa toimenpiteissämme. Toisaalta riskit arvioidaan niin hyvin, että niihin pystytään jo suunnitteluvaiheessa varautumaan hyvin, Ruokonen sanoo.

Viranomaiset eivät halua kommentoida uraanihankkeen vaikutuksia jätevesien päästötasoihin, sillä ympäristölupahakemuksen käsittely on kesken. Ennen ympäristölupaa Talvivaaran pitää vielä saada valtioneuvostolta poliittinen hyväksyntä uraanin talteenotolle. Hallituksen päätöstä odotetaan alkuvuodesta.