Työelämän säännöt ovat muutamassa kymmenessä vuodessa muuttuneet kokonaan. Kun ennen työnantajan ja -tekijän välillä vallitsi vahva luottamus ja selkeä molemminpuolinen sopimus, on nykylogiikka jotain ihan muuta. Uudet säännöt sopivat eri-ikäisille eri tavoin, ja yli 55-vuotiaat saattavat olla ihmeissään, tutkija Anu Järvensivu sanoo.

- Vanhemmat työntekijät ovat tottuneet vanhanaikaiseen työelämään. He ovat opiskelleet mestareiksi tietyllä saralla, mutta nyt se ei enää riitäkään. Mestari joutuu helposti oppipojan asemaan työntekotapojen muuttuessa.

Nuorille jatkuva kouluttautuminen, itsensä kehittäminen ja työtehtävien muuttuminen ovat itsestään selviä asioita, ja siksi uudenlainen työelämä sopii parhaiten juuri heille.

- Nuoret odottavat ja jotkut jopa vaativat muutosta. Heillä ei ole kokemusta vanhasta työelämästä. Nuoret työelämään tulijat suhtautuvat työhön uudella tavalla ja myös odottavat työelämältä enemmän.

Hankalinta on Järvensivun mukaan 40-55 -vuotiailla, sukupolvien väliinputoajilla.

- Siinä missä vanhimmat työntekijät pääsevät työelämästä irti esimerkiksi eläkeputkeen siirtymällä, joutuvat keski-ikäiset pakostakin opettelemaan uudenlaisen työnteon säännöt, koska heillä on vielä runsaasti työvuosia edessään.

Reilu meininki on historiaa?

Työelämän murros koskettaa ennen kaikkea työntekijän ja työnantajan välistä suhdetta.

- Vanhanmallinen kohtalonyhteys on nyt purkautunut. Aiemmin sääntönä oli, että jos työnantajalla menee hyvin, työntekijälläkin menee. Nykymenoa pidetään monin paikoin hankalana, mutta moni asia on myös parantunut, kun työntekijät ovat saaneet lisää vapautta ja vaikutusmahdollisuuksia, Järvensivu sanoo.

Totutunlainen luottamus pomon ja alaisen välillä on tutkimusten mukaan suomalainen erityispiirre.

- Tutkimukset paljastavat, että tällainen ajattelu on Suomessa vahvempaa kuin muualla. Meissä elää Talvisodan henki ja ajatus niin rehdistä työntekijästä kuin työnantajastakin, siksi kohtalonyhteyden katkeaminen iskee meihin suomalaisiin niin lujasti.

Asioille voi tehdä jotain

Kirjassaan Anu Järvensivu vertaa työelämää peliin.

- Jos on oppinut pelaamaan kolmekymmentä vuotta sitten, ovat säännöt siitä kyllä muuttuneet.

Yksi suurimmista muutoksista on tapahtunut vapaa-ajan ja työn välisessä rajapinnassa.

- Tottakai työelämässä on pysyvyyttäkin, mutta esimerkiksi säännölliset työajat ovat jääneet 1980-luvulle.

Työelämän muutoksesta voisi Anu Järvensivun kirjoittaa sekä huonontumisen että parantumisen tarinan. Osa asioista on nyt paremmin, osa huonommin, ja kanta riippuu usein katsojasta.

Mikään ei ole kuitenkaan kiveen hakattua eikä lopullista.

- Minua huolestuttaa hiukan tämä työelämästä käytävä keskustelu. Loppupeleissä työelämä on sellainen millaiseksi se tehdään. Jokaisella on pieniä vaikuttamisen mahdollisuuksia. Omalla työpaikalla voi vaikka osoittaa pientä vastarintaa jotakin järjetöntä käytäntöä vastaan ja saada näin aikaan edes pienen muutoksen, Järvensivu opastaa.