Minusta ihmisellä on oikeus LUONNOLLISEEN kuolemaan. Siis minua ei saa elvyttää. Sensijaan varsinaista eutanasiaa en hyväksy.

Elvytyskielto on ok, jos ihminen sitä itse vapaaehtoisesti, painostamatta haluaa. Mutta miten kukaan voisi taata sen, ettei päätökseen vaikuta lähiyhteisön asenteet tai hoitohenkilökunnan sanaton viestintä? Herkkä ja ikänsä muiden hyvää ajatellut ihminen lukee nopeasti toisten äänensävyt siten, että arvelee muiden haluavan päästä helpommalla ja valitsee siksi elvytyskiellon.

Entäpä tilanteet, joissa esim kipulääkitys on jätetty hoitamatta kohdalleen, ja potilas siksi päätyy elvytyskieltoa haluamaan, vaikka oikea toimenpide olisi hoitaa kipu tasolle, joka ei rasita elimistöä ja mieltä?

Moni nostaa toiveekseen ns luonnollisen kuoleman, tai että saisi rauhassa nukkua pois. Mummiani ei syötetty eikä juotettu viimeisen infarktin jälkeen, suuta vain öljyttiin yms tuskia lievitettiin. Laiha mummini eli kaksi viikkoa saattohoito-osastolla syömättä ja juomatta. Ei sen vierestä seuraaminen helppoa ollut. Siitä huolimatta haluaisin itse vastaavassa tilanteessa saman kohtelun kun elämän edellytyksiä ei enää ole. Työikäisille ja lapsille mielestäni pitäisi keskittää kaikki hoitoresurssit. Vanhana ja halvaantuneena toivoni on vain kivunlievitys, mutta ei elvytys saatikka letkuruokinta.

Aikamme maailmassa on valitettavasti kovin lyhyt. Hyvät ihmiset, matkailkaa ja hemmotelkaa itseänne kun vielä jaksatte itse nauttia elämästä, vanhana ei ehkä pysty enää mihinkään.

Jos on kovin kiire hoitaa vanhuksia, kolariuhreja ja kuolemansairaita, niin eikö olisi hyvä jos lääkärit ja hoitajat ammatti-ihmisen roolissa voisivat päättää elvytyskiellosta tilanteen mukaan? Saataisiin hoitojonot lyhenemään ja säästyisi verorahoja.

Hoitotestamentti tehty. Siinä on minun kova vaatimus: Minua ei saa syöttää jos en itse kykene siihen.Letkuruokinta kielletty. Nestettä saa antaa vain suun kostuttamiseen.

Plärään sen kerran vuodessa läpi ja jos on tarpeen korjailla niin pistän lekurin sen tekemään.

Sekä muita kovia määräyksiä joita vaadin noudatettavan.

Eikö elvytyskielto ole aina ollut käytäntö terveyden- ja sairaanhoidossa? Ainakin jo alalla aloittaessani yli 20 vuotta sitten, aina omaisten kanssa keskusteltiin potilaan tilanteesta ja siitä, mitä tehdään elvytystilanteessa, eli aina potilaiden papereissa oli tieto onko potilas elvytettävä vai ei. Miksi tämä on nyt ongelmallista?

Eri asia on, miten keskutellaan "luonnollisesta" ja luonnollisesta. Jos mummo tekee lähtöä täältä ikuisuuteen, hän alkaa tekemään sitä luonnollisesti useita vuosia etukäteen. Hän tuntee viisaasti ja elämänläheisesti oma aikansa rajallisuuden lähestyvän, alkaa jopa puhumaan asiasta vähitellen omaistensa ja läheistensä kanssa. Tällöin mummolle ei saa määrätä masennuslääkkeitä - koska mummon tapa toimia kuuluu luonnolliseen lähtemiseen. Eikä viisas mummo niitä söisikään. Eikä tällaista mummoa saa määrätä psykiatriseenkaan hoitoon - jos niin tekee, tekee vääryyttä ihmisyyttä kohtaan.

Luomu -mummo voi sairastua flunssaan tai muuhun bakteeri- tai virustulehdukseen, joka voi piilevänä sitten aiheuttaa vaikkapa sairaalaan joutumisen. Jos luonnollinen lähtö on lähellä, mummo voi kieltäytyä yhä edelleen lääkkeistä ja ruoasta sekä juomasta. Silloin niitä ei hänelle väkisin syötetä, jos mummo nipistää itse suunsa kiinni tai kääntää päänsä pois ruokaa ja juomaa hänelle tarjottaessa. Ketään ei siis näännytetä tarkoituksella nälkään! Ei missään tapauksessa!

Intiaanien vanhukset joissain heimoissa lähtivät pois heimon luota, esim. vuorille, kuolemaan, kun tunsivat aikansa lähestyvän. Mihin tämä viisaus on kadonnut?

Eri asia on kokonaan keskustella saattohoidosta, jossa kivut lääkitään pois ja ravintoa sekä nesteitä annetaan suoneen tai mahaletkun kautta niin kauan kuin ne imeytyvät kehoon. Keho lopulta sanoo, milloin on tarpeeksi. Eikä tätä yleensä kestä vuosikausia!

Koskaan ei saa ketään tahallaan näännyttää nälkään tai janoon, ei jättä ilman kivunlievitystä, eikä jättää yksin. Hoitotestamentti olisi hyvä tehdä täysissä sielun ja ruumiin voimissa, jos muuta itselleen haluaa sellaisessa tilanteessa, jossa ei voi enää itse päättää. Ihminen voi elää pelkällä perushoidolla vuodepotilaaksi käpristyneenä vuosia - mutta kuka meistä on sanomaan ja tuomitsemaan, keskitysleirin kaltaisia menetelmiä elämän päätöksen nopeuttamiseksi käyttämään toisen ihmisen elämän puolesta - tehköön sen ensin itselleen!

Raijan uutisille: keskustelupalstan hoitotestamentti ei tehoa ;)

Sain 8 vuotta sitten infarktin, olin alle 40-vuotias. Tilanne oli kriittinen, mutta elvytys onnistui. Elämäni oli ollut kiireistä, stressaavaa, sairastelinkin, ihmissuhteet oli mitä oli eikä elämäni ollut laadukasta. Infarkti pysäytti. Elämänarvot, elintavat ja kaikki meni uusiksi.

Olen sittemmin avioitunut ja saanut kaksi lasta. Terveys on elintapojen ansiosta niin hyvä, ettei lääkitystäkään tarvitse. Tätä en olisi kokenut, jos elvytys olisi epäonnistunut, tai sitä ei olisi edes tehty. Kun kerran lähtö tulee, se on sitten siinä. Olen saanut elämän ja aion käyttää sen hyödyksi. Elvytyskiellon saatan antaa siinä tapauksessa että elämäni muuttuisi jälleen tuskaksi ja kärsimykseksi, höystettynä kroonisella kivulla ja säryllä, ja sairastaisin jotain mistä ei edes voi parantua tai asua edes kotona.

on järkyttävää että nuinkin vanhaksi täytyy elää ennenkuin voi pyytää saada lähteä pois, maailma ylikansoittuu miksi ei ne jotka haluavat voisi saada apua poistua jo kuudenkymmenen jälkeen, mitä on muka vielä odotettavissa jos ei ikävä vanhuus

Pitäisi ainakin ensin tutkia kuolemaa toivova henkilö, onko hän mahdollisesti kroonisesti ja pahoin masentunut ja ehkä kuolemanvietin vallassa. Ettei vaan ihmisiä masennuksen ja arvottomuuden tunteen takia jätetä hoitamatta. Moni vanhus, varsinkin huonosti kohdeltu (joita varmaan laitoksista löytyy) alkaa

pitää itseään "pois joutavana" ja pelkkänä vaivana ja rasitteena muille ja yhteiskunnalle.

Mitä, jos "luonnollista kuolemaa" toivovatkin haluaisivat vielä elää,

jos saisivat hyvän hoitajan, joka ei pitäisi heitä rasitteena.

Rahakysymystä eutanasiasta ja "luonnollisesta kuolemasta" ei ainakaan koskaan saa tehdä.

Eikö luonnollista kuolemaa odottelevillekin pidä jonkunlainen saattohoito antaa ?

Suoranaiselta heitteillejätöltä "luonnollisen kuoleman" odottelu vaikuttaa. Kauhea aate.