Ertyisopettajalle pitäisi päästä ne oppilaat joita normaaliluokassa haukutaan. Ei kukaan halua olla aina huonompi ja kuunnella toisten oppilaiden halveksuntaa. Asenteet ovat kovat kun joku on erlainen kuin toiset. Minä kärsin edelleen siitä, että jouduin suureen lukkaan suomenkielisten kanssa. Olin ainut ruotsinkielinen luokallani. Eipä kukaan selitellyt mitä opetus sisälsi, mutta haukuttiin joka lähtöön. Olin suomalainen en maahanmuuttaja enkä pakolainen!

Opetan ammatillisella perusasteella ja olen huomannut, että pienissä erityisryhmissä opiskelleet ja ammattikoulussakin erityisryhmässä jatkavat ovat huomattavasti motivoituneempia ja tasapainoisempia ja iloisempia ja sosiaalisempia kuin ns. integroidut erityisopiskelijat. Pienryhmä ei eristä vaan edistää lapsen ja nuoren kehitystä optimaalisesti. Myös tulokset ovat selvästi parempia kuin ns. integroiduilla erityisopiskelijoilla. Ongelma taitaa vaan usein olla siinä, että joidenkin vanhempien on vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, että heidän lapsensa tarvitsee erityistä tukea selviytyäkseen opinnoistaan. Eli ihmisarvo on kiinni suorituskyvystä ja opintomenestyksestä ja tutkinnoista. Eihän se niin ole. Veikko Lavi aikanaan kiteytti ihmisarvon hienosti sanoihin "jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen ihminen on tärkeä".

Aikuisopiskelussakin pienryhmätyöskentely auttaa ujompia ja heikompia. Yhdessä oivallettuna vaikeakin asia voidaan keskustelussa saada hahmottumaan. ja näillä ns. heikoilla on usein aivan huikeita kommentteja käytännön asioista, joiden takana on kapulakielinen teoria, Osa ryhmää avaa kapulakielen, osa vetää sen ihan arjen tasolle ja osa kokoaa ja esittää tulokset.

Hyvässä ryhmähengessä. Jos joku kokee esiintymisen piinallisena, kaveri on vieressä apuna.