Elokuussa 2007 venäläinen sukellusvene kohahdutti maailmaa. Se vei venäläisen tutkimusryhmän merenpohjaan Pohjoisnavan kohdalla yli neljän kilometrin syvyydessä, ja pystytti Venäjän lipun merenpohjaan. 

Venäjä on esittänyt  aluevaatimuksensa Pohjoisella jäämerellä pitkälti kansainvälisen vesialueen toiselle puolen. YK:n alainen merioikeussopimus ei ole vaatimusta hyväksynyt, mutta Venäjä kerää edelleen todisteita siitä, että Lomonosovin merenalainen vuorijono on jatketta sen mannerjalustalle.

Tämä venäläistä nationalismia uhkunut mediatapahtuma symbolisoi Jäämeren rikkauksista käytävää kilpailua. Ilmastonmuutos on sulattanut pohjoisen jäitä kovaa vauhtia, ja samalla tuonut monet rikkaudet ihmisen käden ulottuville. Nyt etsitään öljyä, kaasua, mineraaleja ja uusia kala-apajia arktisilta alueilta.

Jäämeren kesäjään sulaminen on jo saattanut Koillisväylän Venäjän pohjoispuolella liikennöitävään kuntoon.

Kaikki Jäämeren rantavaltiot Yhdysvaltoja lukuunottamatta ovat esittäneet vaatimuksia rajojensa piirtämiseksi pohjoisessa uudestaan. Yhdysvallat ei ole osapuoli YK:n alaisessa merioikeussopimuksessa, eikä siksi voi viedä rajojaan sen käsittelyyn. Jäämeren rantavaltioita ovat Yhdysvaltojen lisäksi Venäjä, Kanada, Norja ja Tanska.

Merioikeussopimuksen mukaan valtioiden aluevedet ulottuvat 200 meripeninkulmaa manteresta merelle päin. Sen ulkopuoliset vedet ovat kansainvälistä aluetta.

Konfliktin vaara pieni

Äärimmäisen suuri kiinnostus Jäämeren valtaviin luonnonvaroihin ei välttämättä merkitse konflikteja, arvioi Ulkopoliittisen instituutin tutkija Antto Vihma.

- En näkisi konfliktien vaaraa. Vaikka esimerkiksi suuri osa maapallon löytymättömistä öljy- ja kaasuvaroista on oletettavasti arktisilla merialueilla, suurin osa niistä on valtioiden talousalueilla, eikä niistä ole mieltä alkaa riidellä.

Yksi osoitus sopuisuudesta saatiin viime vuonna, kun Norja ja Venäjä sopivat rajariitansa Barentsin merellä, ja lopettivat vuosikymmeniä kestäneen kiistan.

Mutta ilmastonmuutoksen luoma pohjoisen uusi geopoliittinen painoarvo on silti eittämätön. Arktisten seutujen suurvaltana voi pitää Venäjää, mutta myös Kanada on suuri toimija. - Sen lisäksi sellaisilla mailla kuin Kiina ja jopa Japani on omat kunnianhimonsa arktisten alueiden suhteen, sanoo Vihma.

Esimerkiksi Koillisväylä lyhentää matkaa Euroopan ja Aasian välillä jopa kolmanneksella. Laivaliikenne lisääntyykin nyt pohjoisessa huimaa vauhtia. Kymmenen vuoden sisällä Koillisväylän läpi uskotaan purjehtivan kesäkuukausien aikana jo tuhansia laivoja.

Myös Suomella intressinsä

Suomessa tarkkaillaan nyt hyvin tarkalla silmällä, mitä arktisilla seuduilla tapahtuu. Suomi on jo mukana epäsuorasti arktisessa öljynporauksessa, sillä Arctia Shipping -yhtiö vuokrasi Shellille kaksi jäänmurtajaa Beaufortin ja Tsuktsien merille kolmeksi vuodeksi avustamaan Shellin alkavia porauksia.

Lisäksi Neste Oilin tankkereita on viime vuodesta lähtien purjehtinut Koillisväylällä, kertoo neste Oilin viestintäjohtaja Hanna Maula. Tälläkin hetkellä reitillä on kaksi Nesteen tankkeria. Maulan mukaan Koillisväylä säästää jopa 40 vuorokautta matkassa, joka aikaisemmin piti tehdä Suezin kanavan kautta.

Voi vain kuvitella, kuinka suuria summia tuollainen ajan ja polttoaineen säästö merkitsee rahassa.

Aihetta käsitellään myös Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmassa Radio Suomessa torstaina 2.8. klo 18.03.