Helsinki |

Kolmannes vanhemmista tukistaa yhä lastaan

Suomessa sekä lapset että vanhemmat suhtautuvat yhä lievään kuritusväkivaltaan lepsummin kuin muissa Pohjoismaissa. Kurituksen vähentämiseksi on laadittu kansallinen toimintaohjelma.

Lapsi istuu syöttötuolissa.
Kuva: YLE

Lasten kokema kuritusväkivalta on vähentynyt Suomessa noin puoleen 1980-luvusta. Silti tutkimusten mukaan äiti tai isä on tukistanut yli kolmasosaa alle 14-vuotiaista lapsista. Suomessa sekä lapset että vanhemmat suhtautuvat tällaiseen lievään väkivaltaan edelleen myönteisemmin kuin muissa Pohjoismaissa.

Lapsiasiainvaltuutettu Maria-Kaisa Aulan mukaan kuritusväkivalta voi olla sekä fyysistä että henkistä.

– Se on tukistamista, piiskaamista, mutta myös lapsen haukkumista tai vähättelyä eli henkistä väkivaltaa.



Antaisitko luunapin puolisollesi?

Aulan mukaan väkivalta-termillä on tarkoitus ravistella vanhempia. Rikoslain mukaan kuritusväkivallassa on kyse lievästä väkivallasta, johon kuuluvat kaikki ne väkivallan muodot, jotka aiheuttavat kipua.

– Suomalaisten hyväksyvät asenteet voivat liittyä meidän käsityksiimme lapsen ihmisarvosta. Jos ajatellaan aikuisia, emme me hyväksy sitä, että parisuhteessa voitaisiin antaa luunappi tai tukistaa, jos puoliso tekee jotain väärin. Lapsi on samalla tavalla ihminen kuin parisuhdekumppani, sanoo Maria-Kaisa Aula.

Aulan mukaan väkivallan lasten kasvatuksessa hyväksyvien suomalaisten määrä on vähentynyt 80-luvulta, jolloin se oli 40 prosenttia. Nyt kurituksen hyväksyy ilman varauksia 10 prosenttia, ja jossain määrin 25 prosenttia.

Ratkaisevaa on Aulan mukaan se, että hyväksyttäisiin lapsen olevan yhtälailla ihminen kuin aikuisetkin.

– Malli siitä, miten me toimimme erimielisyyksissä ja riidoissa, löytyy kotoa. Kyllähän se siirtyy lapsen elämässä muuallekin: kouluun, lapsen kaveripiiriin, ja lopulta omaan parisuhteeseen.



Vanhemmat purkavat omaa kiukkuaan lapseen

– Monesti vanhemmat ovat työpäivän jälkeen tosi uupuneita ja rasittuneita, ehkä käytetään alkoholia liikaa. Siinä rasituksessa voi helposti purkaa väsymystään lapseen, sanoo Aula.

Vanhempia pitäisi myös valistaa väkivallan haitoista ja siitä, että vaikka lapsi nopeasti tukistamisen jälkeen totteleekin, lapsi ei välttämättä ymmärrä tilannetta. Entä jos lapsi ei tottele, vaikka kaikkea on kokeiltu?

– Minullakin on 6-vuotiaat kaksoset, ja olen pärjännyt ilman väkivaltaa. Meidän pitää muistaa millaisia pikkulapset ovat, he ovat toimivaisia ja omatoimisia, eivätkä lapset aina ymmärrä seurauksia. Vanhempien pitää vain ymmärtää.

Aulan mielestä vanhempia pitää myös ohjata asettamaan lapsilleen rajoja ilman väkivaltaa tai liikaa suuttumista. Vanhemmat voisivat saada matalan kynnyksen tukea esimerkiksi neuvolan tai päiväkodin kautta. Ajatus olisi tarjota vanhemmille kurssi lasten hallinnasta.

– Kyllä tukistamisestakin on hyvä tuntea pieni piikki rinnassa. Useimmiten vanhemmat katuvatkin, kun pinna on palanut ja lasta on näpäytetty. Harvemmin sitä väkivaltaa kukaan suunnittelee, sanoo Aula.

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä on valmistellut kuritusväkivallan vähentämiseen lähivuosina tähtäävän toimintaohjelman. Se luovutetaan peruspalveluministeri Paula Risikolle perjantaina.

Kommentoi aihetta

(102 kommenttia)

Kirjoita kommentti

Käytäthän nimimerkkiä. Emme julkaise nimellä kirjoitettuja viestejä.

Pysythän aiheessa. Vain aiheeseen liittyvät viestit julkaistaan.

Viestisi luetaan toimituksessa ennen sen julkaisemista. Haluamme tarjota sinulle mahdollisuuden hyvin perusteltuun, laadukkaaseen ja moniääniseen keskusteluun. Tarkemmat pelisäännöt voit lukea tästä linkistä.

Vastaa alla olevaan kysymykseen. Kysymyksen on tarkoitus varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Kiitos! Kommenttisi on lähetetty toimitukseen. Julkaisemme kommentteja arkisin klo 07-17 välisenä aikana.

Toimitus lukee kommentit ennen julkaisua. Asiattomia ja hyvien tapojen vastaisia kommentteja ei julkaista. Pitkiä kirjoituksia voidaan lyhentää, muuten kommentit julkaistaan sellaisenaan.

Kiitos! Ilmoituksesi asiattomasta kommentista on lähetetty Yle Uutisten toimitukseen.

Toimitus tarkastaa kommentin, josta ilmoitus on annettu ja poistaa tarvittaessa kommentin verkkosivuilta.

Tavallinen iskä

Ilmoita asiattomasta kommentista

Olen ulladullan kanssa täysin samaa mieltä. Ketjussa on monta muutakin hyvää kommenttia, mutta monelta tuntuu myös olevan väkivallan käsite aika hukassa - tosin tuntuu se olevan hukassa artikkelin lapsiasiavaltuutetultakin.

Toivon todellakin, että päättäjien ja lainsäätäjien joukossa ei ole paljoa niitä, jotka pitävät suhdetta lapseen ja puolisoon samanarvoisena.


Ihmettelijä

Ilmoita asiattomasta kommentista

Tukistan yhä, mutta vain niskavilloista enkä nosta ilmaan vaan se on lähinnä nipistys joka nöyryyttää lasta, tämän teen lähinnä jos jos lapsi satuttaa tahallisesti eläimiämme taikka leikkikaveria, äitini teki itselleni niin ja muistan edelleen kuinka paljon se nöyryytti minua, olin silloin myös kiukkuinen mutta tänä päivänä myös kiittollinen siitä että minua ei piesty, no joo sain selkäsaunoja ehkä kolme kertaa lapsuudessani-täysin aiheesta eikä se kyllä edes sattunut kun mummi lähinnä taputteli rottinkisen pmattopiiskan kanssa farkkujen päälle. Näistä ei tiettävästi ole jäänyt mitään traumoja/pelkoja/mielenvikaisuutta/häiriytyneisyyttä/...jne...

Tänä päivänä lapset ampuvat toisiaan aseilla kouluissa, yhä suuremmissa määrin pahoinpitelevät toisiaan, nuoret viiltelevät itseään(no tämä ei varmaan liity asiaan), 14-vuotiaat pukeutuvat/näyttävät 25-vuotiailta ja myös elävät lähes sen mukaisesti. Mutta kuria ei saa olla, annetaan lapsille tikkari ja jollei tottele niin osastolle vaan? Onko jollekin jäänyt traumoja lapsuudesta kun on kuritettu jos on hölmöillyt?epäilen


RaippaaVaan

Ilmoita asiattomasta kommentista

Kun lasten törkeätä käyttäytymistä seuraa kaupungilla, niin olen sitä mieltä että, ruumiillista kuritusta tulee lisätä.

Alaikäiset tietävät varsin hyvin, että alaikäisyys suojaa heitä ja he voivat sen varjossa tehdä ihan mitä tahansa. 90% julkisilla paikolla tehdystä ilkivallasta toisen omaisuudelle on alaikäisen tekemää, ja rangaistus on mitätön.


Bitch slap.

Ilmoita asiattomasta kommentista

Onko olemassa pahoinpiteygeeni, joka siityy sukupolvelta toiselle. Jos itse on saanut kuritusta, vai onko koulukiusaamisesta, parisuhdekiusaamisesta, srmeijakiusaamisesta tullut "maan tapa"?

Osalainaus. Googlaa > tyttöjen väkivalta <. Lue lisää.

Tyttöjen väkivalta. Bitch slap.

LÄHES PUOLET TYTÖISTÄ KÄYTTÄÄ VÄKIVALTAA - "Bitch slap" tytöille tyypillinen väkivallan muoto

Julkaisuajankohta: 20/11/2009 09:17

Osasto: Kotimaa Tiedottaja: Non Fighting Generation ry (NFG) Asiasanat: Sosiaalikysymykset / Perhe-Sosiaalikysymykset-Sosiaalikysymykset / Väkivalta-Koulutus ja kasvatus

Valtakunnallisesti erityisnuorisokasvatustyötä tekevä järjestö Non Fighting Generation ry selvitti kyselyn avulla tyttöjen asenteita väkivaltaa kohtaan sekä tytöille tyypillisen väkivallan muotoja. Kyselystä saatuja tietoja hyödynnetään vuonna 2009 aloitetussa Levottomat Tuhkimot -nimisessä tyttöjen väkivaltaa

kartoittavassa tutkimus- ja kehittämisprojektissa. Projekti on suunnattu

12-18-vuotiaille tytöille, jotka oirehtivat väkivaltaisesti joko itseään ja/tai muita kohtaan. Projektin tarkoituksena on tuottaa tutkittua tietoa tyttöjen väkivallasta ilmiönä, sen erilaisista muodoista ja erityispiirteistä. Työmuotona projektissa on tytöille järjestettävät keskusteluryhmät, joita ohjaa nuorisokasvattaja. Ryhmissä mukana oleva tutkija kokoaa keräämästään aineistosta tutkimusraportin, jonka on tarkoitus ilmestyä keväällä 2010.

Kysely tehtiin 12-18-vuotiaille tytöille. Kyselyyn vastanneita oli 9285. Eniten vastauksia tuli 14-17-vuotiailta nuorilta. Puolet vastaajista oli Etelä-Suomesta, viidennes Länsi-Suomesta ja loput melko tasaisesti muista osista Suomea. Kysely lähetettiin sähköisesti IRC-Gallerian kautta kaikille ikäryhmään kuuluville rekisteröityneille käyttäjille. Kysely oli myös NFG:n omilla internet-sivuilla. Kyselyn tarkoituksena oli kerätä tietoa tyttöjen väkivaltaisuudesta, sen ilmenemismuodoista ja kartoittaa asenteita tyttöjen tekemää väkivaltaa kohtaan.

Kaikista kyselyyn vastanneista tytöistä 45% myönsi käyttävänsä väkivaltaa. Kuluneen vuoden aikana väkivaltaa oli käyttänyt lähes puolet eli 48% kaikista kyselyyn vastaajista. Yleisimmät väkivallan muodot olivat haukkuminen, pilkkaaminen, läpsiminen ja töniminen.

Haukkuminen oli kyselyssä yleisin tyttöjen käyttämä väkivallan muoto. Sitä käytti kuukausittain 40% kaikista vastaajista ja 83% väkivaltaan turvautuneista tytöistä. Haukkuminen tai selän takana pahan puhuminen ovat myös Levottomat Tuhkimot -projektissa mukana olevien tyttöjen mukaan hyvin yleisiä riitatilanteeseen johtavia syitä. Tyttöjen mukaan haukkuminen tai selän takana pahan puhuminen oikeuttaa myös useissa tilanteissa fyysisen väkivallan käytön, kertoo projektin tutkija Eevastiina Gjerstad. Myös pilkkaaminen on yleistä: sitä kertoi käyttävänsä kuukausittain jopa 62% väkivaltaan turvautuneista tytöistä ja 31% kaikista vastaajista.

Fyysisistä väkivallan muodoista läpsiminen oli tyttöjen keskuudessa yleisin väkivallan muoto. Läpsimistä oli käyttänyt vähintään kerran kuukaudessa 24% kaikista vastaajista ja melkein puolet eli 49% väkivaltaan viimeksi kuluneen vuoden aikana turvautuneista tytöistä. Läpsimisen yleisyydestä kertoo myös se, että avovastauksissa merkittävimmäksi maininnaksi nousi esiin käsite "bitch slap". Tällä tarkoitettiin avokämmenellä lyöntiä poskelle. Tätä ei nähty varsinaisena lyömisenä, sillä se oli vastattu vielä erikseen avovastauksissa lyömisvaihtoehdon lisäksi. Vastauksissa läpsimistä myös vähäteltiin, eikä sitä näin ollen mielletty vakavana. Keskusteluryhmissä on noussut esiin samansuuntaisia mielipiteitä. "Tytöt eivät näe varsinkaan pojan läpsimistä vahingollisena, he oikeuttavat sitä sillä, että poikaa ei kuitenkaan satu, sillä poikahan on fyysisesti paljon vahvempi", kertoo projektissa nuorisokasvattajana työskentelevä Heini Lesojeff. "Läpsiminen nähdään myös "leikkinä", jota vastapuolen ei pitäisi ottaa liian vakavasti", mainitsee tutkija Eevastiina Gjerstad. Tytöt läpsivät myös toisiaan. Tähän voi johtaa haukkumisesta tai pilkkaamisesta alkanut riitatilanne, joka kärjistyy läpsimiseen. Töniminen oli lähes yhtä yleistä kuin läpsiminen. Sitä käytti kuukausittain 20% kaikista vastaajista ja 42% väkivaltaan turvautuvista tytöistä.

Fyysisen väkivallan lisäksi myös alistaminen ja nöyryyttäminen ovat olleet esillä Levottomat Tuhkimot -projektiin osallistuvien tyttöjen puheissa. Uhrin eteen mennään isolla porukalla ja vaaditaan häntä tilille sanomisistaan. "Nämä tilanteet sisältävät yleensä vahvasti alistavia tai nöyryyttäviä piirteitä, mutta eivät välttämättä suoranaista fyysistä väkivaltaa" kertoo Heini Lesojeff. Kaikista vastaajista lähes 10% ja väkivaltaan turvautuneista tytöistä 20% myönsi alistaneensa tai nöyryyttäneensä muita vähintään kerran viimeisen kuukauden aikana.

Seurusteluväkivaltaa koskevaan kysymykseen vastasi 6404 tyttöä. Poikaystävää kohtaan väkivallan käytön hyväksyi heistä lähes 40%.


HuuHaa

Ilmoita asiattomasta kommentista

Katselin tässä "Jälkihiki" tai joku tälläinen ohjelma ja siellä kaikki "wiisaat kommentoijat" oli ihan kylmästi sitä ,mieltä että tappeleminen kuuluu jääkiekkoon ja kakki oli käsittääkseni valmentajia niin miettikää nyt vähän mistä nämä malliit tulee.. Sitten askarrellaan tälläisen kanssa, naurettavaa...


Älä kuitenkaan hengiltä hakkaa

Ilmoita asiattomasta kommentista

Raamattu sanoo: lyö lastasi vielä kun voit. Siispä Päivi Räsäsen ja kumppanien mukaan tätä varmaan pitäisi noudattaa?


Gloria

Ilmoita asiattomasta kommentista

Kuka sitäkin voi tietää.Onko tutkijat käynyt ikkunasta luuraamassa tai ovien takana kuuntelemassa..Maria on ihan oikeessa.


lapseton

Ilmoita asiattomasta kommentista

Kyllä jopa viranomaisen ja lainsäätäjän täytyisi pystyä erottamaan toisistaan kurittaminen ja väkivalta. En kannusta ketään väkivallan käyttöön, mutta tajuan kyllä sen että lapsi EI ole sama kuin oma puoliso! Ei kai kaikki lapset ole samanlaisia? Joillekin vain ei ehkä kertakaikkiaan mene sanallinen viestintä perille. Eikä lapsella vielä voi olla kapasiteettiakaan keskustella järkevästi asioista. Kyllä tunnustan olleeni itse erittäin ärsyttävä lapsi, ja etten itse olisi oppinut yhtikäs mitään käytöstapoja muuten kuin läpsäisyn ja tukistamisen kautta. En saanut siitä mitään fyysisiä tai henkisiä vammoja, mutta käsityskyky kyllä kehittyi.

Ylipäätään lasta ei saisi rankaista hänen olemassaolostaan tai persoonallisuudestaan. Kurittamisen pitäisi mielestäni liittyä välittömästi väärään tekoon, eikä tapahtua mitenkään viiveellä tyyliin "et saa jälkiruokaa". Pieni luunappi tai tukistaminen ei mielestäni ole väkivaltaa, jos se liittyy kasvatustilanteeseen ja rangaistus on normaalijärjellä ajateltuna aiheellinen. Sitäpaitsi ns väkivallaton rangaistus eli huutaminenkin voi olla laadultaan sadistista kiduttamista. Sanattomastikin voi kiduttaa lastaan esim pukemalla hänet ehdoin tahdoin niin että kaveripiirissä varmasti pilkataan. Yleisin lapsen rankaisukeino tuntuu olevan "ole kunnolla tai lähdetään heti kotiin". Ihan kuin koti ei olisikaan lapselle se paras paikka? Onko pääasia että kodin ulkopuolella on aina hauskaa ja kotiin joutuminen aina ikävää?


Teuka

Ilmoita asiattomasta kommentista

Kylläpä lasten kasvatusta halutaan dramatisoida termeillä väkivalta, kuritusväkivalta jne. Joissakin tilanteissa ( 2-3 kertaa) olen pysäyttänyt ylimenevän käyttäytymisen tarttumalla vesselieni niskavilloihin kiinni - kipu on riippunut täysin heidän omasta tahdosta jatkaa kohtausta. Poikkeuksetta se on loppunut siihen ja näin on vahvistettu perheen auktoriteetti ja, että jossakin on raja josta ei mennä ylitse.En todellakaan katso harrastaneen väkivaltaa.

Asiasta myöhemmin keskusteltuamme ovat poikani vain todenneet, että turhan lepsuja olitte....


88

Ilmoita asiattomasta kommentista

Itse sain ainakin piiskaa kasvuiässä, tai tukistuksia yms kun aihetta oli. En koskaan aiheetta enkä todellakaan muistele pahalla niitä. Lapsi oppii parhaiten välttämään jotain jos siinä on ns. "oma pylly" hellalla kiinni jäädessä, ei ne ymmärrä vielä tarpeeksi moraaleista tai vastaavista, ne tulee sitten myöhemmin.

Katson kasvaneeni erittäin suoraan ja vanhan sanota "kiität mua tästä vielä" pitää ainakin omalla kohdalla paikkansa. Vuosikerta siis -88.

Tuoreimmat aiheesta: Helsinki

Pääuutiset

Suosittelemme

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä