Tulokulmasta riippuu, näkeekö N:nnen vuoden aikuisopiskelijan elinkautisena oppijana, itsensä kehittäjänä vai amatöörisarjan luuserina. Jokainen pohtikoon itsekseen, mitä mieltä on tutkintoja keräävästä rohmusta. Kerron pari faktaa siitä, miltä tuntuu olla ikiopiskelijoiden joukossa - vieläpä ryhmänsä konkarina. Herkuttelen yhteiskunnan tarjoamalla koulutusinflaatiolla. Mentaliteetilla rusinat pullasta ja valmiiksi suuhun lusikoituna.

Valitusvirttä aiheesta kuin aiheesta

Opiskelijakaverini ovat parikymppisiä, korkeintaan hitusen päälle. Kirkasotsaisia, tosi mukavia tyttöjä ja poikia ja tulevaisuudestaan huolissaan. Isoveljen roolissa kuulen minuuttikaupalla marmatusta arjesta, ainaisesta rahapulasta, nyrpistelevistä professoreista ja laitosruoasta, joka puistattaa. Aamutunnitkin ovat ihan kreisiin aikaan.

Jatko-opiskelija toteaa kuivakasti olevansa yhteiskunnan pohjasakkaa, kun ei kelpaa töihin eikä työttömäksi. Mihin häntä koulutetaan, sitä ei tiedä itsekään?

Yritä siinä sitten olla olkapäänä, kun opiskelijaparka arpoo, mikä rafla on illan menomesta. Mistä saa parhaimmat hymyt ja edullisimmat drinkit ja soittaako siellä hyvä deejii? Yksi tolkuimmista meni rakastumaan niin voimallisesti, että elämä ja opiskelu meni sijoiltaan. ”Tämä tunne tekkee miut pöpiksi”, ja hyväntuulinen läikähdys leviää koko porukkaan.

Nollakerholaisten nollausta

Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajusen kannanotto ”pienestä” satojen euron lukukausimaksusta sai opiskelijat puimaan nyrkkiä. Lajusen mukaan lukukausimaksu nopeuttaisi valmistumista. Samalla hidastelevat vätykset katoaisivat roikkumasta yliopiston käytäviltä.

Hyvä Lauri Lajunen. Maksaakseen lukukausimaksuja opiskelijat pyrkisivät entistä enemmän osa-aikatöihin ja nollaisivat ahdistustaan CTRL+ALT+DELETE -nyyttäreissään. Opiskeluajat eivät lyhenisi, vaan kävisi päinvastoin. Nykyään korkeakoulutuskaan ei takaa koulutusta vastaavaa työtehtävää. Vuosia koulutettu ekonomi voi ajella yöbussia ja humanisti maisteri myydä grillimakkaraa nälkäisille.

Kaukana ei ole tulevaisuudenkuva, että opiskelijat heittäytyvät mieluummin työttömäksi sohvaperunaksi tai pakenevat mihin tahansa työhön ennen valmistumistaan. Opiskelijat siis tuomitsivat lukukausimaksut jyrkästi. Myöhemmin myös rehtori Lajunen ehti kiistämään kannattaneensa opiskelijoiden omavastuurahaa. Se on median syy, kun vääristelee mielipiteitä.

Kiinnostaako ketään?

Monet eivät ota mielellään kantaa opiskelijoiden ajankohtaisiin pulmiin. Vaalien alla on parempi myötäillä ja pelata samaan suuntaan. Eikä opiskelijan arki kovin erilaista ole verrattuna muihin kansalaisiin. Ikiopiskelijan viikot eivät ole pelkkää huoletonta juhlimista.

Työn ohessa opiskelu saa pinnan kiristymään itkuksi asti. Kuvottavin lienee tunne, että aina on kaikki kesken. Hyvää vapaa-aikaa ei jää nimeksikään. Tekemättömät työt rassaavat ja saavat itsensä kehittäjän tai harrastelijan ärtymään mitättömistä. Ei ole helppoa, ei.

Yksi tosi hyvä kysymys on kuitenkin herännyt. Miksi ihmeessä opiskelijat ja nuoret - tulevaisuuden toivot - on sivuutettu marginaaliin päätöksenteossa? Kyllä ensirakkauden kokeneellakin on tarinansa kerrottavana.

Jari Sirviö

juontaja

YLE Kainuu