Tämä on vähän hassua. Edellisen kerran kun kirjotin tällaista Kainuun Radion kolumnia eli Sinisiä ajatuksia, minä valitin. Valitin siitä, että kainuulaisilta yrittäjiltä on kohtuuttoman usein kohtuuttoman vaikea saada haastattelua. Enkä voi toimittajana sitä ymmärtää.

Tällainen hupakko kun olen, valittaisin taas eräästä asiasta. Kun en taaskaan saa haluamaani haastattelua - tällä kertaa ongelmani kohde ovat kainuulaiset homot. Tämähän ei varmaan tule kaikille lukijoille yllätyksenä, kun homot tuntuvat olevan niin monelle ongelma.

Toimittajan elämä on hankalaa

Koska olen hupakko, en jaksa kopaistakaan kirkot ja homot –keskustelua, se on eri suo. Kun minä olisin vain halunnut sen haastattelun. Laitoin sanaa Kainuun homoseksuaalien piireihin, että radio haluaisi haastattelun siitä, millaista on elämä seksuaalivähemmistön edustajana Kainuussa. Tarjosin mahdollisuutta esiintyä muutetulla nimellä tai ääni muutettuna. Mutta ei. Kun he tekivät tästä kysymyksen, että joko suorasukaisesti omalla nimellä ja äänellä tai sitten ei ollenkaan. Ja se oli sitten ei ollenkaan.

Hassua sikäli, että sen edellisen kolumnini murhe oli, että moni kainuulainen yrittäjä ei ole kiinnostunut kertomaan työstään eli osaamisestaan. Niin sanotusti tiskin alta minulle kerran kerrotun tiedon mukaan yksi suurimmista syistä yrittäjien vaiteliaisuuteen on se, että kainuulainen kuluttaja kostaa. Kuluttaja kostaa eli jättää kuluttamatta, jos vaikuttaa siltä, että yrittäjä on ylpistynyt. Eli että hänestä on esimerkiksi haastattelu paikallisessa radiossa.

No, miksi homot eivät suostu haastatteluun? Siksi että julkisuudella voi olla liian kova hinta. Yksi eväsi itsensä haastattelusta pitkän harkinnan jälkeen, koska hän arveli, että hän voi joutua maksamaan haastattelusta työelämässään liian suuren hinnan. Toinen oli jo suostumassa, kunnes Oulussa yksi homo sai selkäänsä - kaiketi koska joku hetero oululainen oli kyllästynyt keskustelemaan homojen oikeuksista. Ja kajaanilaisella tuli tunne, että täälläkin voi lätty lätistä.

Huokaus. Kyllä tämä moninainen pelon ja koston kulttuuri on niin kauhean hankalaa, kun minulla ei ole kohta ketään haastateltavia. Kun minä tekisin mieluumminen niitä haastatteluja kuin näitä kolumneja.

Elämä ei ole aina Strömsötä

Yhdestä hämmentävästä asiasta kyllä vielä mainitsen, kun olen aiheeseen päässyt. Olen nimittäin hiukan hämmentynyt tavasta, jolla monet urheat umpiheterot viittaavat homoseksuaaleihin. Ja nyt, hyvä lukija, yritän olla hienopuheinen. Kun ahdistunut hetero viittaa homoseksuaaliin, hän antaa ymmärtää voivansa pahoin ja sieltä pahoinvoinnin keskeltä hän maalailee pienen mielikuvan tavasta, jolla homoseksuaalit harrastavat seksiä. Tähän mielikuvaan liittyy usein se yksi ihmisruumiin aukko, jonne aurinko ei paista.

Minua ihan hirvittää, kun ajattelen kuinka monta vastenmielistä seksimielikuvaa moni tosihetero on joutunut päänsä sisällä katselemaan koko tämän viimeaikaisen homo ja kirkot -keskustelun aikana. Toivon vain, tosiheterojen jaksamista ajatellen, etteivät he ajattele muitakin yhteiskunnan vähimmistöjä (saatikka tavan tallaajia) erilaisten seksiasentojen kautta. Se olisi liian raskasta.

Rajansa vihassa ja rakkaudessa

Vaan eiväthän asiat ole niin mustavalkoisia, eivät toki. Kyllä homofoobikkokin voi löytää suvaitsevaisen kanssaihmisen itsestään - kerron esimerkin:

Eräs homo ystäväni saapui kerran Kainuuseen vanhempiensa luo juhlapyhien viettoon. Yökerhoiltamien jälkeen eräs puolituttu paikallinen hetero oli ripustautunut ystäväni kaulaan. Hän oli humalaisen väsyneellä lempeydellä antanut ystävyydentunnustuksen. Hän sanoi ystävälleni, että koska olet homo, voisin pieksää sinut rautakettingillä. Mutta koska ystävälläni on hurmaavan hetero, metsälläkäyvä velipoika, jonka tämä paikallinen hetero hyvin tunsi, hän ilmoitti, ettei koskisi ystävääni sormenpäälläkään. Ja lämmin, vilpitön halaus päälle.

Pohdimme ystäväni kanssa jälkeenpäin, mikä olisi ollut oikea tapa reagoida tämän heteron henkiseen kädenojennukseen. Kyllä kai siinä on kuitenkin rehdin kiitoksen paikka, kun on toisen jalomielisyyden ansiosta säästynyt ilmeisen täpärästi pieksännältä?

P. S. Yritän itse olla aktiivisesti ajattelematta tätä kaikkea, mistä juuri tilitin. Kun minäkin olen kolmen lapsen äiti, eli harrastanut SITÄ oman osani. Toivottavasti kukaan kanssaihminen ei nyt kuitenkaan ajattele minua sitä kautta, että mitä tuo peto harrastaa peiton alla ja millä tyylillä. Kun olen vain tällainen pieni ihminen. Ja toivottavasti en nyt saanut ketään ihan kauheasti hermostumaan – jos hermostuit, niin kirjoita minulle vaikka haukkukirje, älä pieksä. Peace!

Sini Salmirinne

tuottaja

Yle Kainuu