Tunnustan heti: olen jouluihminen. Pidän joulumusiikista, pidän kohtuullisesta joulun odotuksesta, hyvästä ruoasta joulupöydässä hyvän viinin ja vaikka snapsinkin kera, pidän rauhaisasta yhdessäolosta joulupyhinä, lukemisesta ja vain tunnelman aistimisesta.

Silti alan jo ahdistua joulun läheisyydestä. Miten tällainen ristiriita voi olla samassa ihmisessä? Vastaan siihen saman tien itse.

Sietämätöntä

En voi sietää sitä, että postiluukusta tulvii pyytämättä, mutta ei enää yllättäen, mainoslehtisiä vino pino joka päivä lokakuusta lähtien. Osta sitä ja osta tätä, tee erinomainen jouluostosvalinta ajoissa, osta, osta… Käynnit lehtikeräyslaatikolla toistuvat päivittäin. Mitä paperin ja rahan tuhlausta! Miksei näitäkin kuluja voisi säästää ja laskea tuotteiden hintoja. Kyllä jouluostoksilla käydään ilman mainoslehtisiäkin.

En pidä siitäkään, että ihmiset muuttuvat joulun alla hermostuneiksi ja pahantuulisiksi. Pitää siivota huusholli lattiasta kattoon, hankkia sitä ja tätä. Leipoa kunnon satsit torttuja ja pipareita, paistaa kinkut ja tehdä rosollit. Miten tämän kaiken ehtii? On ehdittävä. Tingitään vaikka yöunista. Saavatko kaikki perheenjäsenet varmasti yhtä paljon lahjoja? Herranjestas, rahat eivät riitä, mutta pakko mikä pakko! Ovatko lastemme lahjat yhtä hienoja kuin naapurillakin? Kehtaavatko lapset pihalla ja koulussa joulun jälkeen esitellä mitä on lahjaksi saatu?

Onko varmasti lähetetty joulun tervehdys kaikille ystäville ja sukulaisille?

Joulun tienoo on kadulla jouluvaloissa kävelevien ahdistuneiden robottien aikaa. Kaikki pitää ehtiä tehdä ja hankkia, muuten ei joulu tule.

Aggressiivinen ja mauton joulu

Kauppaliikkeet virittyvät jouluun niin ikään hyvissä ajoin. Ikkunat ja oven pielet koristellaan, joulumusiikki soi, vaikkei lunta ole maassa. Ale-myynnit alkavat jo ennen joulua. Joulu on aggressiivisen myynnin aikaa. Aggressiot heräävät minullakin. Eikö riitä, että joulu on jouluna? Onko pakko tehdä joulua kuukausitolkulla?

Jouluvalot pimeässä suomalaisessa talvessa ovat sinänsä miellyttävä asia, mutta sekin on ehditty pilata. Toinen toistaan räikeämmät ja tyylittömämmät jopa vilkkuvat valot ”koristavat” kilpaa kotipihoilla. Ja taas on yksi pakko lisää. Kyllä meidänkin pihan valoloistetta on pakko lisätä, kun kerran naapurissakin on aivan uudet viritykset. Kammottavaa. Joulusta onkin tullut kerskakulttuurin kilpakenttä – hinnalla millä hyvänsä.

Eläköön kapina!

Minä en yksinkertaisesti pidä tästä joulukuumeesta. Silti minuunkin tarttuu huonommuuden tunne. Olenko kunnon yhteiskuntakelpoinen kansalainen, jollen osaltani kanna kortta hysteerisen jouluiseen kekoon? Kapina minussa silti elää ja eläköön vain. Tämäkin ristiriita on kestettävä. Eihän tässä ole enää kuin kuukausi jäljellä. Lataudun siihen oikeaan jouluun sitten kun joulu on. Suljen silmäni, annan Jussi Björlingin ja muiden mainioiden artistien joulumusiikin tunkeutua sieluuni täysillä. Nautin ja syön hyvin. Sitten sitä jaksaa taas seuraavaan jouluun.

Varokaa, mutta silti hyvää oikeaa joulua!

Jukka Rossi

päällikkö

YLE Kainuu