• 

• 

Yhteishenki oli silti hyvä, ja niin henkilökunta kuin oppilaatkin tunsivat kaikki toisensa. Nykyisin TTKK tunnetaan Tampereen teknillisenä yliopistona.

Nykyisin TTY:n kansainvälisten asioiden koordinaattorina toimiva Ulla Siltaloppi saapui Konetaloon kaupungin keskustasta marraskuun puolivälissä vuonna 1973.

- Tulin silloiseen Tampereen teknilliseen korkeakouluun piirtäjäksi. Metsien keskelle tehdystä Konetalosta oli puolet valmiina. Raskaat laboratoriot olivat muuttaneet jo syyskuun puolivälissä, samoin Keskustorin laidalta siirtynyt Tampereen tieteellinen kirjasto.

Materiaaliopin professoriksi joulukuussa 1973 tullut Pentti Kettunen muistaa taas, miten ainoa tie silloisella alueella oli Tieteenkatu.

- Seurasimme ensimmäisiä räjäytyksiä lumihangessa kahlaten. Silloinen fysiikan apulaisprofessori tuli paikalle koiravaljakolla!

Bussi jäi Lukonmäkeen

Konetalo nousi Hervantaan kirjaimellisesti metsien keskelle. Ulla Siltalopin mukaan Opiskelijankadun varrella oli silloin vain muutama talo.

- Sinne tehtiin minun muuttaessani ensimmäistä opiskelijataloa, Väinölää, jonne muuttivat asukkaat kesällä. Opiskelijankadun eteläpuolella ei ollut mitään muuta kuin muutamia vanhoja omakotitaloja ja maalaistaloja - sekä hyvät marjamaat.

Silloisissa Hervantaa koskevissa suunnitelmissa TTKK oli keskus, ja kaikki muu - teollisuus ja opiskelija-asunnot - kävelyetäisyyden päässä siitä. Alkuperäisissä kaavailuissa myös Tampereen yliopistoa oltiin siirtämässä Hervantaan, mutta hanke kariutui vastustukseen.

- Tänne alkoi muuton myötä kulkea bussi Y23, ja joskus liukkailla se jätti meidät alas Lukonmäkeen, josta me kävelimme mäkeä ylös. Silloinhan tänne tuli ainoastaan vanha Lukonmäentie, Ulla Siltaloppi muistelee.

Pentti Kettunen asui alkuvuosina Espoon Haukilahdessa ja kulki työmatkat junalla yhdessä kolmen muun professorin kanssa. Hän muistaa, miten viimeisestä bussista myöhästynyt joutui kävelemään aina Messukylän kirkolle asti.

Miesten kansoittama talo

Henkilökuntaa oli sen verran vähän, että sisäinen puhelinluettelo mahtui kahdelle A4-paperille. Kaikki tunsivatkin Konetalossa toisensa. Opiskelijoita oli noin 1 000, kun nykyisin heitä on noin 12 000. Samalla karsintakurssilla pystyi pyrkimään sekä Konetaloon että Otaniemeen.

- Konetalo valmistui kokonaan vasta kesällä 1974. Edellisenä syksynä täällä ei ollut edes ravintolaa, vaan me kävimme parakissa olleen rakennusliikkeen ruokalassa syömässä ja hakemassa munkkeja iltapäiväkahveille, Ulla Siltaloppi kertoo.

Opetusta oli vain arkisin, ja muina kuin virastoaikoina töitä tekevien oli haettava kamreeri Mailis Leskiseltä kirjallinen lupa. Sitä näytettiin tarvittaessa vartijoille - tosin Pentti Kettunen ei muista moista lupaa edes omanneensa.

- Opiskelijoista suurin osa oli miehiä. Heidän tasonsa oli nykyiseen verrattuna yllättävän hyvä, ja into oli ennen kaikkea aivan valtava, Pentti Kettunen kuvailee.

Hyvä henki näkyi Ulla Siltalopin mukaan siinäkin, että lähes kaikki senaikaiset opiskelijat valmistuivat.

- Silloin sanottiin, että kaveria ei jätetä. Ryhmätöitä tehtiin yhdessä, ja porukkahenki kannatteli myös niitä, jotka pärjäsivät heikommin. Nyt monella opinnot jäävät kesken.

Yhteisiä juhlia riitti

Pentti Kettusen laitokselta löytyivät "omasta takaa" sekä laulajat että orkesteri, jotka esiintyivät kesäseminaareissa ja pikkujouluissa. Ulla Siltaloppi muistaa urheilukilpailut, joihin kaikki ottivat osaa, ja joulujuhlat professorien keijukaistansseineen. Valmistumisiakin juhlittiin aina.

- Yhteishenki oli valtavan hyvä. Olimme innoissamme - osasyy saattoi olla myös kaikkien nuoressa iässä. Meillä oli muun muassa teekkareiden ja henkilökunnan yhteisiä vappuja.

Konetalo oli muutaman vuoden ainoa TTKK:n rakennus Hervannassa. Sähkötalo nousi vuonna 1978, Päätalo vuonna 1983 ja Rakennustalo seuraavana vuonna. Vuoden 1995 lopussa valmistui Festia ja kuusi vuotta myöhemmin Tietotalo.

- Sen jälkeen on nähty vielä liikuntahalli Tamppi Areenan synty ja Päätalon laajennus. Konetalo ei ole enää ainoa, mutta se on edelleen suurin ja komein, Ulla Siltaloppi hymyilee.