Kotimaa

Könniläisen salavipua säädetään karkauspäivänä – "Suurin vaara on, ettei kuupa putua"

Könniläisen kalenterikellon monet toiminnot hoitaa 1840-luvulla rakennettu tekniikka. Kellovanhuksen automatisoinnista kuitenkin puuttuu karkauspäivä – melkein. Martti Koskenkorva tietää, että kellossa on salavipu, joka hoitaa homman, kunhan sen kääntäjällä on vakaa käsi!

Könniläisen kalenterikellon kellotaulusta näkee ajan lisäksi mm. kuun vaiheen ja viikonpäivän.
Könniläisen kalenterikellon kellotaulusta näkee ajan lisäksi mm. kuun vaiheen ja viikonpäivän. Kuva: Johanna Manu/yle

160-vuotias könniläinen kalenterikello loksuttelee aikaa Ilmajoella Nordea-pankissa ja on ainakin hoitajansa Martti Koskenkorvan silmäterä. Vanhusta huolletaan rasvaamalla määräajoin ja vetämällä vetopusla kerran viikossa, muuten se pysyy ajassa alkuperäisosin. Joka neljäs vuosi kello kaipaa kuitenkin spesiaalihuomiota, kun on karkauspäivä.

– Kalenterikello tietää, montako päivää on kuukaudessa, joten sitä ei tarvitse säätää kuukausittain. Helmikuun viimeinen päivä, joka on normaalisti 28. päivä, se siirtää kerralla kolme päivää eteenpäin eli maaliskuun ensimmäiseen päivään. Nyt se siirtää siis päivän liikaa, Martti Koskenkorva kertoo.

Ilmajokinen Könnin suku tunnetaan könninkelloista ja kellontekotaidosta, kertoo suvun I oltermanni Martti Koskenkorva.
Ilmajokinen Könnin suku tunnetaan könninkelloista ja kellontekotaidosta, kertoo suvun I oltermanni Martti Koskenkorva. Kuva: Johanna Manu/Yle

Trahteerin isännän, itsekin Könnin sukuun kuuluvan Koskenkorvan tehtävä on siis maanantaina käydä nykäisemässä kellon kalenteria päivä taaksepäin.

– En ole kelloseppä, joten en tiedä, montako lisäratasta pitäisi laittaa, että se siirtäisi (päivän itse). Se oli varmaan niin mutkikas kuvio, että tekijät laittoivat kelloon salavivun, jolla takaisinsiirto on helppo tehdä. Ei tule turhia rattaita, jotka saattaisivat haitata kellon normaalikäyntiä, Koskenkorva sanoo.

Koskenkorvan tehtävä on viedä viisaria päivän verran taaksepäin ja valvoa, että vipu ei jää väärään asentoon.

– Ettei se lähde holtittomasti pyörimään.

Myös kellon osoittama kuun asento tarkastetaan tässä yhteydessä. Ja mitä lähempänä täysikuu on tarkastushetkellä, sitä helpompi se tehtävä.

– Se on helppo laittaa täysikuulla täysvalkoiseksi - ja siitä se sitten lähtee taas pyörimään, Koskenkorva naurahtaa.

Edellisestä kerrasta neljä vuotta

Könniläisen kalenterikellon tekivät Yli-Könnillä 1840-luvulla luultavasti kaksi viimeistä kellomestaria. Mestarit, molemmat nimeltään Juho, ovat Koskenkorvan tietojen mukaan tehneet kelloa yhteistyössä ja esimerkiksi metallien valuissa mukana on ollut useampiakin henkilöitä.

Meinasi käydä niin, että kun klipua nostin, niin käsi irtosi kuukausiviisarista ja se krompsahti alaspäin monta päivää.

– Martti Koskenkorva, Trahteerin isäntä

Martti Koskenkorva on vaalinut tätä kelloyksilöä jo 28 vuotta, joten karkauspäiviäkin on siihen aikaan mahtunut. Karkauspäivän edellyttämä toiminto on siis jo tuttu, mutta koska edellisestä kerrasta on jo neljä vuotta, sen suorittaminen on silti vähän jännittävää.

– Suurin vaara on, kun otetaan kellon ympärillä oleva kuupa pois, ettei se vain putua. Sen jälkeen se on helppoa, Koskenkorva sanoo.

– Viime kerralla, meinasi käydä niin, että kun klipua nostin, niin käsi irtosi kuukausiviisarista ja se krompsahti alaspäin monta päivää. Kyllä se siitä lähti käymään, kun nostin takaisin. Hetken aikaa oli kylmä rinki, että kuinkahan tässä kävi. Otan nyt oikein tarkasti maanantaina.

Tuoreimmat aiheesta: Kotimaa

Pääuutiset

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä