Häme |

Korvien välillä on lapselle paljon väliä

Kymmenen vuotta sitten kehitetty korvien tasapainohoito on saamassa jalansijaa erityisopetuksen piirissä. "Rahkon testin" jälkeen jokainen oppilas tekee omat harjoitteensa ja monet sanovat että he ikään kuin näkevät asiat selvemmin, kertoo erityisluokanopettaja Anna-Kaisa Jylhä.

Lapsia asentohoidossa.
Kuva: Ville Välimäki / Yle

Kukapa meistä ei haluaisi aloittaa työpäiväänsä kuten Herajoen koulun muutama ekaluokkalainen. Luokkahuoneen valaistusta himmennetään, taustamusiikki soi hiljaa ja lapset pääsevät pötköttelemään leveälle sängylle. Ope silittää lempeästi ja vaihtaa välillä pään asentoa puolelta toiselle. Ei kai lapset vaan nukahda tähän?

- Ei, itse asiassa päinvastoin. Lapset herätetään tällä koulupäivään. Eikä ole ollenkaan sama, miten päätä käännetään. "Rahkon testin" jälkeen jokainen tekee omat harjoitteensa ja monet sanovat että he ikään kuin näkevät asiat selvemmin, selittää erityisluokanopettaja Anna-Kaisa Jylhä.

"Näkee selvemmin". Tämähän kuulostaa ihan herätyskokouksen hurmokselta. Mutta toden totta; lapset ovat rauhallisempia ja kykenevät keskittymään paremmin sen jälkeen, kun käydään kirjainten kimppuun. Vilkkaimmilla lapsilla säätäminen alkaa vasta tunnin loppupuolella.

Dosentti Tapani Rahkon kehittämä korvien tasapainohoito kehitettiin reilut kymmenen vuotta sitten, ja tietoisuus siitä on levinnyt muun muassa lukuisien koulutustilaisuuksien avulla. Asentohoidolla on ollut ainakin Jylhän työssä paljon apua.

- Jos ei siitä olisi apua, en kai olisi tätä kuutta vuotta työssäni käyttänyt. Sitä on tietenkin vaikea sanoa, mikä osa parantuneesta keskittymiskyvystä ja lukutaidon paranemisesta on puhtaasti asentohoidon ansiota, mutta kyllä sillä merkitys on, sanoo Jylhä.

Halpa lääke ennen kallista hoitoa

Lukemaan oppiminen on tärkeä askel. Jos lapsi ei saa myönteisiä kokemuksia oppimisesta, kärsimys kertautuu monella tavalla.

- Voisin hyvin kuvitella, että myönteinen kokemus omasta oppimisesta vähentää tuntien rauhattomuutta ja sijaistoimintoja, kuten vessassakäyntiä tai muuta ravaamista. Myös käsitys itsestä oppijana on myönteinen, joten syrjäytymisen vaara pienenee ja asialla voi olla merkitystä myös kiusaamisen vähenemisessä. Haasteiden pitää vain olla kullekin sopivan kokoiset, sanoo Anna-Kaisa Jylhä.

Ajatus on hyvä ja kaunis, mutta kuinka realistista on laittaa 25 lasta pötköttämään koulupäivän aluksi?

- Isoissa luokissa toteuttaminen onkin hankalaa, mutta uskon että varsinkin erityisopetus hyötyy tästä kuntoutusmuodosta. Monet opettajat taistelevat opetustavoitteidensa kanssa, ja joskus opettaja myös ajattelee olevansa opettaja, eikä mikään kuntouttaja. Vanhemmat ovat ottaneet tämän myös tosi hyvin vastaan, ja voihan harjoituksia tehdä kotonakin, kertoo erityisluokanopettaja Anna-Kaisa Jylhä Herajoen koululta Riihimäeltä.

Tuoreimmat aiheesta: Häme

Pääuutiset

Suosittelemme

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä