Kehitysvammaisten seksuaalisuus on tabu
Rakkaus, romantiikka ja unelmat purevat kesäpäivinä.
Kuva: Tuula Nyberg
Kehitysvammaisen lapsen aikuistuessa hän ja lähipiiri joutuvat ottamaan kantaa seksuaalisuuteen. Vuosien mittaan asia on jätetty pohtimatta, ja helposti kehitysvammainen nuori ihmettelee yksin mielensä ja ruumiinsa muutoksia. Kehitysvammaisten seksuaalisuus on tabu, ja sitä se on myös vammaisryhmissä.
Riihimäkeläinen erityistason auktorisoitu seksuaaliperapeutti, kehitysvammaistenhoitaja, työnohjaaja ja kirjailija Riitta Palonen-Munnukka on julkaissut vammaisten seksuaalisuudesta kertovan kirjan Mitä niille rakkaudesta puhuu.
Palonen-Munnukka näkee, että kehitysvammaisen on vaikea saada tietoa seksuaalisuudesta. Yleinen terveyden- ja sosiaalihuolto eivät hevin jaa tietoa seksologiasta. Kirjan kipinänä oli tarve kertoa osaamisensa ja tietonsa, ja kun urahistoria on pitkä, niin valmista piti tehdä. Kirja on hyvä työkalu ammattilaisille ja se on helppo antaa vanhemmillekin, kertoo, Palonen-Munnukka.
Rajat ja hienotunteisuus
Vammaisuus tuo uudenlaisia ongelmia oman seksuaalisuuden kanssa, ja ihastuksen kohteet eivät aina tunne samoin kuin ihastunut vammainen. Myös fyysisen hellyyden osoittamisen rajoittamisessa on välillä vaikeuksia.
- Minusta uskollisuus on tärkeää. Jutella voi toisen kanssa, mutta ei saa mennä liian pitkälle, kuvaa uskollisen rakkautensa luonnetta yksi kehitysvammainen.
Kun lapsi on pieni, hän kulkee vanhempien rinnalla. Kehitysvammaneuvolasta saa oivallisia neuvoja, mutta sinne on ymmärrettävä hakeutua. Murrosikään tultaessa ja seksuaalisuuden herätessä nuoren soisi saavan ammatti-ihmisiä rinnalleen. Kehitysvammaisen seksuaalisuus ei välttämättä kuulu vanhemmille. Vammaisilla kronologinen, kognitiivinen ja psykoseksuaalinen ikä ovat harvoin tasapainossa keskenään. Tällöin ammattilainen voi antaa haluttua tietoa laaja-alaisesti, sanoo Palonen-Munnukka.
Ammattilainen apuna ja turvapuuna
Kehitysvammaista on suojeltava hyväksikäytöltä. Palonen-Munnukan mukaan vammaisille sanotaan usein yleisiä itsestäänselvyyksiä, kuten "jokainen setä tai täti, joka tarjoaa karkkia, ei ole kiva". Silloin ei kuitenkaan muisteta kertoa, kuinka rajoja voidaan rikkoa rumasti, ja tällaiset tapaukset ovat hyvin vammauttavia ja traumaattisia. Kirjan sivuilla opetellaan, ei-sanan käyttöä ja piirretään, mihin kehonosaan saa koskea ja mihin ei.
Palonen-Munnukan kirjan on tarkoitus auttaa, mikäli vammaisen rajoja rikotaan: Henkilö osaa hakeutua luottohenkilön luo. Ammattilaisen kanssa on hyvä purkaa tilanteita. Ammattilainen osaa myös ohjata viranomaisten luo, mikäli tilanne niin vaatii.
Seksuaalisuus on tabu
Vammaisten seksuaalisuus on edelleen vaikea pala, vaikka ikäihmisten seksi aletaan hyväksyä. Tabu murtuu hitaasti:
- Vammaiset pelaavat samaa peliä kuin muutkin, mutta hieman eri säännöillä, päättää Palonen-Munnukka.
YLE Häme / Sauli Rauma