Turun Akatemia tutki pääskyjen talvihorrosta ja jäälintuja

Ekologian dosentti Esa Lehikoinen Turun yliopiston biologian laitokselta selventää, että lintutieteen tekijöitä oli 1600- ja 1700- luvuilla varsin vähän. Alalle erikoistuneita ei ollut Turussa lainkaan, vaan linnuista kerrottiin muissa yhteyksissä. Esimerkiksi taloustieteilijät ja teologit liittivät tutkimuksiinsa myös tietoja ja havintoja linnuista.

- Eläin ja kasvitieteen välillä on se selvä ero. Kasvitiede oli lääketieteen merkittävä aputiede. Monia parantavia rohtoja saadaan nykyisinkin kasveista. Sen sijaan eläimillä ei ole suurta roolia lääketieteessä - saatika sitten linnuilla.

Sitten kun hyödyn aikakausi alkoi 1700-luvun loppupuolella, alettiin tutkia alueellisia luonnonvaroja. Tähän tutkimukseen tulivat mukaan myös kana- ja vesilinnut. Nykyinen, havaintoihin ja kokeisiin perustuva lintutiede voitti hiljalleen alaa. Ennen Turun paloa oltiin jo niin pitkällä, että Akatemian harjoittama lintutiede alkoivat saada arvostusta jo ulkomaillakin.

Irti antiikin totuuksista

Mutta vanhat uskomukset elivät vahvoina kuten Aristoteleen todeksi tietämä taru jäälinnusta. Jäälinnussa kietoutuvat kuningaskalastajien ja myrskylintujen piirteet myytin muotoon.

- Myytti kertoi, että talvipäivän seisauksen aikoihin on täysin tyyni kausi, jolloin merenkulkijat voivat tuntea olonsa täysin turvalliseksi. Se oli jäälinnun pesimäaikaa ja tälliöin oli hyvä, että meri oli rauhallinen.

Vaikka Turun Akatemian lintutieteilijöiden käsitykset paikoin hymyilyttävät, niin silti pohjimmiltaan oli kyse totisesta tieteen tekemisestä. Esimerkiksi käyvät vaikkapa Pryzin veljesten Paraisilla tekemät naurulokkitutkimukset. Nämä 1800-luvun alussa kootut havainnot löydettiin hiljan ja ne ovat aikaistaneet naurulokin ilmestymistä Suomen vesille viidelläkymmenellä vuodella.

Monien lintujen katoaminen talven ajaksi oli arvoitus

1700-luvulla tutkijat olivat niin meillä kuin muullakin varmoja siitä, että monet nykyisin muuttolinnuiksi kutsumamme otukset eivät muuta minnekään talven ajaksi.Todisteeksi kelpasi mm. se, että linnut eivät jaksa lentää, koska ne lihovat liikaa kesän aikana. Nykyisin tiedetään, että linnut tarvitsevat rasvaa juuri muuttomatkaa varten, hymähtää dosentti Esa Lehikoinen

- Esimerkiksi Carl von Linnen mukaan kiurut menivät kivien alle talvehtimaan Skånessa ja pääskyt viettivät kylmän kauden horroksessa järvien pohjamudassa. Tästä käsityksestä tehtiin kriittinen analyysi Turussa 1763. Johannes Lechen ohjaamassa väitöskirjassa kokein ja havainnoin osoitettiin hyvin monipuolisesti, että pääskyt eivät mitenkään voi horrostaa järvien pohjamudassa. Silti tämä virheellinen käsitys eli varsinkin Ruotsissa pitkään.