Naisia ei vieläkään oteta vakavasti armeijassa

Tampereen yliopistossa maanpuolustusta ja kriisinhallintaa tutkineen dosentti Pirjo Jukaraisen mukaan naiset otetaan vastaan sotilasurille vaihtelevasti. Myös syrjintää ja häirintää esiintyy. Naisten sotilasuralla kokema työsyrjintä voi olla esimerkiksi hidas tai olematon yleneminen tai loukkaavan huumorin viljeleminen.

Yksi syy syrjintään voi Jukaraisen mukaan olla sotilasnaisten määrän vähyys.Yksittäisen naisen voi hänen mukaansa olla vaikea tuoda epäkohtia esiin aiheuttamatta itselleen vaikeuksia uralla. Silmätikuksi naiset voivat sen sijaan joutua helposti.

Naisia mukaan sopivin varustein ja kuntotestein

Naisia voitaisiin Jukaraisen mielestä saada paremmin mukaan armeijaan esimerkiksi keventämällä naisten kuntotestejä ja hankkimalla naisille sopivampia varusteita.

- Ainokaisena oleminen on suuri ongelma, ja naisia pitäisikin saada lisää sotilasurille asetelman muuttamiseksi. Jos nainen on yksin vaikkapa joukko-osastossa, on vaikea puolustaa omia oikeuksiaan jos kokee esimerkiksi häirintää - se kääntyy myöhemmin usein itseä vastaan, Jukarainen sanoo.

Jukaraisen mukaan monissa muissa Euroopan maissa naisia on sotilasurilla paljon enemmän kuin meillä.

- Mielenkiitoista on mielestäni se, että esimerkiksi kaikissa Nato-maissa Puolaa lukuun ottamatta naisille on omat kuntotatulukkonsa, mutta meillä naissotilaiden kuntotestien kevennyksiin tai naisten keholle sopivampien varusteiden hankintaan ei olla jostain syystä haluttu lähteä, vaikka tiedetään että keskimäärin naiset ja miehet eivät ole fyysisesti samanlaisia, Jukarainen sanoo.

Monimuotoisuushankkeella epätasa-arvon kimppuun

Suomessa puolustusvoimissa työskentelevistä upseereista vain kaksi prosenttia on naisia. Aliupseereista naisia on reilu kymmenes. Esimerkiksi kaikissa muissa Pohjoismaissa naissotilaita on enemmän.

Puolustusvoimien tasa-arvoprojektin päällikön Esa Janatuisen mukaan Suomessakin naisia tarvittaisiin lisää armeijan leipiin etenkin kriisinhallintatehtäviin, koska monissa kriisinhallinnan kohdemaissa paikalliset naiset eivät saa kulttuurinsa takia puhua miespuolisten rauhanturvaajien kanssa.

- Meillä on puolustusvoimissa ollut jo muutaman vuoden ajan käynnissä monimuotoisuushanke, jonka avulla halutaan kitkeä kaikenlaista syrjintää, Janatuinen kertoo.

"Stereotypiat elävät"

Porin prikaatissa muutamia vuosia työskennellyt Anu Rohima Mylläri, 32, viihtyi työssään liikuntaprojektissa, mutta muistaa miehisen työympäristön asettaneen myös haasteita.

- Työympäristö on miehinen. Kun sinne menee määrätietoinen nainen, asetelma voi olla haastava puolin jos toisinkin. Sellaista kyllä mielestäni oli, että naisena piti jotenkin todistella osaamistaan miehiä enenemmän. Yksikin kerta muistan kun yksi naisluutnantti ajoi Parolannummella työautoa ja peruutti sitten vahingossa jonnekin pusikkoon. Vieressä olleet miesluutnantit siinä sitten veistelivät että "kattopa nyt kun on taas nainen siellä ratissa, eivät osaa sitäkään. Tollasia ne just ovat"! Että kyllä niitä stereotypioita siellä on ja saatetaan ajatella, etteivät naiset pärjää. Itse kyllä viihdyin ja sain hyvää kokemusta, Mylläri muistelee.

Santahaminan varuskunnassa Helsingissä asettaan puhdistava kaartinjääkäri Toni Alanen on juuri palannut ampumaharjoituksista. Alasen komppaniassa oli aiemmin muutama nainen, ja nuoren miehen mukaan naisalokkaat pärjäsivät jopa useita miehiä paremmin.

- Ne on osoittaneet että niistäkin kyllä on johonkin. Meidänkin komppaniasta kolme aliupseerikouluun lähtenyttä naista on olleet monia miehiä kovempia!

Myöskään kaartinjääkäri Hagelbergiä ei haittaisi vaikka naisia olisi armeijassa enemmänkin, kunhan olosuhteet eivät säikäytä.

- Kyllä vaan tervetuloa, jos vaan sisua löytyy. Harvasta naisesta varmaan olisi pärjäämään täällä, mutta ne jotka ovat tulleet on pärjänneet suht hyvin. Kyllä tosin esimerkiksi kestävyydessä huomaa eroja, marsseja naiset eivät kestä yhtä hyvin kuin miehet. Mutta suosittelen kyllä naisillekin, vaikka tämä omasta mielestäni onkin kyllä aika tällainen "miesten paikka", Hagelberg naurahtaa.