Koulupsykologin työ toimimista lapsen parhaaksi tiiviissä yhteistyössä oppilaiden ja heidän vanhempiensa, opettajien ja koulun muun henkilökunnan kanssa. Parhaimmillaan koulupsykologi voi yhdessä muiden kanssa ennaltaehkäistä lasten ja nuorten kehitykseen liittyvien ongelmien syntymisen kokonaan tai vähintään estää niitä pahenemasta.

Kunnissa eri tahot koittavat tehdä parhaansa esimerkiksi lasten ja nuorten ongelmien välttämiseksi, mutta resurssit eivät vain tahdo riittää. Annarilla Ahtola on puheenjohtajana Suomen psykologiliiton koulupsykologien toimikunnassa. Hän vahvistaa Jonkan sanoman todeksi.

- Psykologien tarve ja resurssit eivät kohtaa ja ideaalitilanteesta ollaan kaukana. Palvelun tasossa on selviä kuntakohtaisia eroja, vaikka laki velvoittaa kunnat järjestämään tarvittavat psykologipalvelut. Osassa kouluista psykologeja on varmasti suositusten mukainen määrä, mutta toisaalla on pahaa pulaa, Ahtola sanoo.

Ennaltaehkäisemiseen on panostettava

Ahtolan mukaan koulupsykologin näkökulmasta tilanne tarkoittaa sitä, että oppilaiden kanssa ei ehditä viettämään tarpeeksi aikaa ja pahimmillaan oppilaan ongelmat vaikeutuvat.

Hän kuvailee Lounais-Suomen tilanteen olevan suurin piirtein sama kuin maassa keskimäärin.

- Esimerkiksi Turussa koulupsykologeja on kohtuullisesti, mutta lisää psykologeja tarvittaisiin lähinnä yläkouluihin ja ammattikouluihin. Sen sijaan Porissa tilanne on heikompi. Kaupungin koulupsykologeilla on oppilaita jopa kolme kertaa suosituksia enemmän, Ahtola sanoo.

Ahtola on viime aikoina pohtinut paljon myös sitä, miksei psykologipalveluita ole ulotettu varhaiskasvatukseen.

- Kaikki tietävät, että mitä pienempi lapsi on, sen haavoittuvampi hän on. Moni suomalaislapsi on päivähoidossa ja olisi luontevaa, että psykologi olisi yhtenä jäsenenä päiväkodin moniammatillisessa kasvattajajoukossa. Näin lapsen mahdollisiin ongelmiin voitaisiin puuttua ajoissa. Se olisi lapsen etu, Ahtola perustelee.

Säästö väärässä paikassa tekee ison laskun

Suomessa on hiljattain uutisoitu jatkuvasti kasvavasta syrjäytyvien nuorten määrästä ja alle 18-vuotiaiden lisääntyvistä mielenterveyden häiriöistä. Ahtola sanoo, että koulupsykologipalveluiden supistamisella ei ainakaan helpoteta näitä ongelmia.

- Iso osa koulupsykologin työstä on ennaltaehkäisyä, jolle voi olla vaikea laskea hintaa. Mutta on laskettu, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa. Siitä voi jokainen laskea, montako työntekijää sillä rahalla kouluihin palkkaisi, Ahtola summaa.

Koulupsykologien ankeasta tilanteesta huolimatta Ahtola uskoo, että jonain päivänä asiat ovat paremmin.

- Tämähän on ala, jossa työn hedelmät kypsyvät viiveellä. Tähän samaan asiaan on puututtu toistuvasti korkealta taholta ja uhkasakkojakin on jo väläytelty. Eiköhän kunnat siis pikku hiljaa ryhdy saattamaan tilannetta kohdilleen, Ahtola toteaa toiveikkaana.