Syyttäjän mukaan kaksi aliupseeria jakoi maastoleirillä niin sanottuja punaisia kortteja varusmiehille. Niitä jaettiin rangaistukseksi varusmiesten tekemien virheiden vuoksi. Rangaistuksia määrättiin aina koko harjoitusjoukolle, vaikka virheen teki vain yksi varusmies. Rangaistuksena oli aina jokin fyysinen tehtävä, joka ei kuulunut millään tavalla koulutukseen. Rangaistukseksi määrättiin muun muassa juoksemista maastossa taisteluvarustuksessa, kyykkykävelyä rynnäkkökivääri niskan takana tai jumppaa rynnäkkökiväärin kanssa.

Punaiset kortit annettiin siten, että kouluttajat kertoivat koko harjoitusjoukon kuullen virheeseen syyllistyneen varusmiehen nimen ja teon, johon hän oli syyllistynyt. Punaisen kortin johdosta koko harjoitusjoukko määrättiin juoksemaan. Punaisia kortteja annettiin muun muassa ruoan loppumisen, myöhästymisten tai taisteluvarusteiden unohtamisten vuoksi.

Syyttäjä vaatii sakkoja myös kolmannelle kouluttajalle palvelusrikoksesta. Syyttäjän mukaan kouluttajana toimineen yliluutnantin olisi pitänyt puuttua aliupseerien toimintaan leirillä. Kouluttaja oli koko ajan tietoinen aliupseerien toiminnasta, mutta ei puuttunut siihen millään tavalla.

Syyttäjä vaatii sakkoragaistusta myös palvelusrikoksesta toiselle leirillä toimineelle aliupseerille. Hän oli asettanut kahdelle varusmiehelle lomille pääsyn ehdoksi sen, että he suostuvat korvaamaan maastoharjoituksessa hävittämiään irtohihnoja.

Aliupseereista toinen on myöntää teot, mutta kiistää syyllistyneensä esimiesaseman väärinkäyttöön. Toinen aliupseeri myöntää syyllistyneensä enintään tuottamukselliseen palvelusrikokseen. Kouluttajana toiminut yliluutnatti on myöntänyt tienneensä aliupseerien menettelystä, mutta kiistää syyllistyneensä rikokseen.

Käräjätuomari Esko Hohti arvioi, että ratkaisu annettaneen 20.6.