Helsinki

Köyhyydestä miljardien vahdiksi – kuka korvaa ihannevirkamiehen Helsingissä?

Tapio Korhonen nauraa
Vappuna eläkkeelle jäävä Tapio Korhonen tunnetaan leppoisana ja hauskana miehenä, joka ei milloinkaan kerro härskejä vitsejä. Kuva: Antti Kolppo / Yle

Helsingin kaupungin kansliapäällikkö ja pitkäaikainen rahakirstun vartija Tapio Korhonen on ristiriitojen mies. Hän puhuu tiukkaan sävyyn talouden kylmistä tuulista ja seuraavana hetkenä hellänkarheasti hyljeksittyjen auttamisesta. Tai loukkaantuu verisesti kokoomuksen jäsenepäilyistä ja hykertelee kippurassa hyvälle tarinalle.

Kansliapäällikkö Tapio Korhonen on mies, jolla on paljon valtaa. Sitä hänelle ovat tuoneet osaaminen, pitkä kokemus, huippuasema ja raha.

Korhonen tuntee Helsingin hallinnon kuin omat taskunsa ja kaupungin miljardit ovat vuosikymmeniä olleet hänen takanaan. Tai eivät oikeastaan hänen, vaan luottamushenkilöiden, sanoo mies itse.

– Me virkamiehet kerromme tosiasiat ja perustelemme ehdotuksemme, sitten luottamushenkilöt päättävät ja me noudatamme päätöstä. Näin toimii demokraattinen koneisto, toteaa Korhonen yksiselitteisesti.

– Kyllähän poliitikko monta kertaa tietää, mitä pitää tehdä, mutta ei voi äänestäjiensä takia niin toimia.

Voin jäädä pystypäin eläkkeelle, kun en ole itsekkäästi juossut pelkästään rahan perässä.

– Tapio Korhonen

Korhonen on kaikkea muuta kuin yksiviivainen virkamies. Hänen lapsuutensa oli köyhä, mutta nyt hän on yksi kaupungin kovapalkkaisimpia virkamiehiä. Hän on vaalinut Helsingin taloutta rahamiehen huolella, mutta samalla kantanut vastuuta kaikkein vähäosaisimmista, vammaisista, mielenterveysongelmaisista ja alkoholisteista. Muun muassa.

Korhonen on ikänsä neuvotellut pankkien kanssa, mutta on onnellinen, ettei itse päätynyt pankkien leipiin.

– Pankkiala on muuttunut luonteeltaan sellaiseksi, ettei se minua kiehdo. Kädenpuristus ei enää riitä, vaan joka paikassa haetaan sopimuksen sanamuotoja. Kun tulee riitaa, niin tahallaan tulkitaan toisin kuin on tarkoitettu.

"Yhteiskunnan sivistystä mittaa sen halu huolehtia heikoimmista"

Kansliapäällikkö Tapio Korhosen työhuoneen ikkunasta Pohjois-Esplanadilla näkyy kappale kauneinta Helsinkiä: Kauppatori, Vanha kauppahalli, Eteläranta ja viistosti oikealla Havis Amanda.

Työhuoneen ikkunoita vahtii kaksi pientä veistosta, Eino Leino ja enkeli. Vieressä nököttää myös valokuva kansliapäälliköstä ja hänen esimiehistään, Helsingin kaupunginjohtajista Raimo Ilaskivestä, Kari Rahkamosta, Eva-Riitta Siitosesta ja Jussi Pajusesta. Muissa valokuvissa on perhettä, lapsenlapsia.

Seinille on ripustettu Venny Soldan-Brofeldtin Helsinki-aiheinen maalaus ja Viktor Westerholmin Ahvenanmaalainen maisema.

– Tässä oli joku moderni teos, mutta se ahdisti minua niin, että halusin tilalle rauhallisen maiseman.

Ja päälle Korhonen hykertelee niin, että on vaikea tietää onko hän tosissaan. 

Seuraavassa hetkessä hän innostuu ylistämään Helsingin muuttumista kahviloiden kaupungiksi ja muistelee silmät innosta hehkuen ensimmäistä Senaatintorin suurkonserttia, jossa esiintyivät Leningrad Cowboys ja Puna-armeijan kuoro. Korhonen oli vauhdittamassa tapahtumaa.

– Siinä onnistuttiin selättämään kiinteistövirasto.

Tapio Korhonen nostaa painoja ja ajatuskuplassa valtion leijona syö Helsingin vaakunan.
Helsingin miehenä tunnettu Tapio Korhonen purkaa paineita painonnostolla. Kuva: Arto Nyyssönen / Helsinki

Soittokierros helsinkiläispoliitikoille paljastaa, ettei soraääniä kuulu poliittisen kentän oikealta saati vasemmalta laidalta. Viesti on: Hän on hyvä ihminen ja lojaali virkamies, jolla moraali on kohdallaan.

Helsingissä ei ole ollut isoja lahjussotkuja sitten 1980-luvun, jolloin metro-oikeudessa istui koko Helsingin johto. Espoossa ja Vantaalla lahjusepäilyjä on paljastunut viiime vuosinakin.

– Meillä kaikki tongitaan perusjuuria myöten ja joka ikinen vihje tutkitaan. Helsingissä ei kiveäkään jätetä kääntämättä, todistaa Korhonen itse.

Sosialidemokraattien kuntapoliitikko sanoo havainneensa Korhosen paneutuvan hyvin kaikkein köyhimpien asioihin ja uskoo, että tältä löytyy paljon ymmärrystä kehitysvammaisten ja mielenterveysongelmaisten oloille.

Korhonen on hoitanut äitiään, anoppiaan ja tätiään heidän viimeisinä elinvuosinaan. Lisäksi hän on ollut vuosia CP-vammaisen ja puhekyvyttömän sisarensa edunvalvoja.

– Minulle on ollut henkisesti tärkeä asia, että on pidetty huolta sisaresta, hän sanoo.

Korhonen muistuttaa, että poliittisesti kiinnostamattomat ryhmät, vammaiset, mielenterveysongelmaiset ja alkoholistit jäävät herkästi kaupungin rahanjaossa vaille huomiota. Heistä on, jos ei muiden, niin virkamiesten pidettävä huolta.

– Kun joku kehuu amerikkalaista järjestelmää, niin pitäisi nähdä kuinka huonosti se on hoitanut hyljeksittyjen asiat. Yhteiskunnan sivistystä mittaa sen halu huolehtia heikoimmista.

Itse hän korostaa sosiaalisen omatunnon tärkeyttä ja uskoo, että sieltä löytyy elämään vahvuus.

– Voi jäädä pystypäin eläkkeelle, kun ei ole itsekkäästi juossut pelkästään rahan perässä.

Olisi noloa kyseenalaistaa Tapio Korhosen luvut.

– Helsinkiläispoliitikko

"Kuulostaa, että kehun Tapiota kuin jotain Kim Il-sungia"

Toisen konkaripoliitikon mukaan Korhonen on oikeasti tasapuolinen virkamies, joka on kyennyt avaamaan talouden kiemuroita poliitikoille.

– Olisi noloa kyseenalaistaa Tapio Korhosen luvut, sanoo vihreiden edustaja.

Tapio Korhonen ei viihdy julkisuudessa ja aikanaan suuttui, kun lehdistö syytti häntä ykkösvallankäyttäjäksi Eva-Riitta Siitosen tultua valituksi kaupunginjohtajaksi.

– Tapiota loukkasi erityisesti, että syytös esitettiin heti, kun nainen oli valittu Helsingin johtoon, muistaa pitkäaikainen työtoveri ja alainen, Helsingin talous- ja elinkeinoasioista vastaava viestintäpäällikkö Sirpa Jyrkänne.

Jyrkänne innostuu kehumaan Tapio Korhosta siihen malliin, että itsekin hämmentyy.

– Kuulostaa, että kehun Tapiota kuin jotain Kim Il-sungia.

Jyrkänne arvioi, että Korhosen eläköitymisen myötä Helsingin hallinnosta katoaa huimasti hiljaista tietoa eikä Tapio Korhoseksi kasveta hetkessä.

Kansliapäällikön seuraajan haku on meneillään, mutta Korhonen itse ei ota siihen kantaa.

Korhonen on Jyrkänteen mukaan henkeen ja vereen helsinkiläinen. Hän suhtautuu kunnioittavasti poliitikkoihin ja on työssä opettanut kaikille, että poliitikkojen päätöksiä pitää noudattaa. Lisäksi kaikkia poliittisia ryhmiä on kohdeltava samalla tavalla niiden koosta tai merkityksestä riippumatta. Korhoselle on myös ylpeyden aihe, ettei hän ole minkään puolueen jäsen.

Joskus joku erehtyi epäilemään Korhosta kokoomuslaiseksi.

– Nostin jumalattoman metelin asiasta ja sain sen sitten korjattua. Kyseinen henkilö pyysi vielä erikseen anteeksi, muistaa Korhonen.

Muiden talousmiesten tapaan Korhonen muistuttaa, ettei nykyistä palvelutasoa kyetä rahoittamaan. Vienti kun ei vedä eikä talous ole lähtenyt nousuun.

– Palvelutason leikkaukset pitää tehdä niin, että ne kirpaisevat mahdollisimman vähän kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Eikä kaikille pidä tarjota ihan kaikkea. Ei minusta ole oikein, että minulla on subjektiivinen oikeus hammashoitoon, kun voin sen hyvin itse hoitaa. Minulla on siihen varaa.

Vahva vallankäyttäjä

Kolmas poliitikko sanoo, että Korhonen on kuin valtiovarainministeriön nykyinen valtiosihteeri Martti Hetemäki ja hänen pitkäaikainen edeltäjänsä Raimo Sailas yhdessä.

– Kassan päällä istuvalla on aina valtaa, heittää kokoomusvaikuttaja.

Tapio Korhonen on ollut Helsingin johtotehtävissä neljän kaupunginjohtajan alaisena. Heitä hän ei ryhdy vertaamaan, mutta toteaa, että Raimo Ilaskiven (kok.) aikaan hän oppi paljon.

Neljäs poliitikko muistuttaa, että Korhonen on kovan vallankäyttäjän asemassa ja vaikuttaa muutenkin taustalla.

– Talouden vaihtoehtojen punninta on jäänyt vähäiseksi, mutta se ei ole Korhosen vika vaan muiden heikkoutta, mies vasemmalta arvioi.

Kerava ja iankaikkiset väittelyt

Korhonen palaa usein puheissaan Keravalle, nuoruutensa kouluun ja iankaikkisiin väittelyihin. Ja tarinoihin lapsuudenkodin köyhyydestä ja Elannolla työskennelleen tädin lähettämistä appelsiineista ja muusta.

– Lapset sanovat, että älä nyt taas aloita, kun yritän muistella, nauraa Korhonen.

Korhosen isä oli kunnan töissä varastomiehenä ja äiti hoiti vammaisena syntynyttä perheen tytärtä kotona.

Perhe oli varaton. Lapset haluttiin opintielle, vaikka Keravan yhteiskoulun lukukausimaksut ja oppikirjat kävivät köyhälle perheelle kalliiksi.

– Oli valtava ponnistus vanhemmiltani kouluttaa meidät veljeni kanssa ja kun sen tajusin, tein itsekin parhaani. Olen aina tehnyt läksyni, myös kouluajan jälkeen.

Tapio Korhonen kävi Keravan yhteiskoulun 1960-luvulla. Ajan hengessä kiisteltiin kiivaasti ja väiteltiin raivolla. Mukana olivat koulutoverit ja myöhemmät kansanedustajat Jaakko Laakso (vas.), Eero Lehti (kok.), joskus myös Kalle Könkkölä (vihr.) ja muutama muu.

Keravan keskustelut vetivät nuorta miestä, mutta kerran hän jäi Helsinkiin mielenosoitukseen.

– Neuvostoliiton lähetystön edustalla olin pelokkaana katsomassa kun ratikka potkittiin lommoille.

Korhonen sai valkolakin keväällä 1968 ja kävi kauppakorkeakoulun. Sen jälkeen vuorossa olivat armeijan harmaat ja paluu arkeen. Rahaa ei ollut ja töihin oli päästävä. Pankkien ovet eivät auenneet, mutta töitä löytyi Helsingin kaupungin rahatoimistosta tutkimussihteerinä.

Työn ohella Korhonen valmistui oikeustieteellisestä tiedekunnasta ja eteni pikkuhiljaa urallaan kaupunginkamreeriksi, rahoituspäälliköksi ja -johtajaksi ja pari vuotta sitten Helsingin kansliapäälliköksi.

Rakkaus väittelyihin, kiivaisiin sellaisiin, on säilynyt. 

Helsingin kansliapäällikkö Tapio Korhonen
Talouden näkymät vetävät Korhosen vakavaksi. Kuva: Antti Kolppo / Yle

Korhonen puolustaa tiukastikin näkemyksiään ja perustelee kantaansa poliitikoille vaikka sunnuntaisin.

– Olen aina tykännyt käydä esimerkiksi Vasemmistoliiton ryhmässä, kun siellä on ollut Saarnion Pekka keskustelemassa. Vihreiden kokoukset ovat taas erittäin debatoivia. Demarit eivät ole pitkään aikaan kutsuneet ryhmäänsä ja olen heille sanonutkin, että osaatteko te kaikki asiat nykyisin itse.

Tapio Korhosen nauru on tarttuvaa hykertelyä ja vetää miehen suorastaan kippuralle. Huumoria ja tilannetajua riittää.

– Jos joku nokkaisee stadilaisuudestaan, niin sanon, että älä yritä, olen itsekin paljasjalkainen. Keravalaisethan kirjattiin helsinkiläisiksi kun äidit kävivät täällä synnyttämässä, hän hekottelee.

Tapio Korhonen tapaa tiukan paikan tullen käydä nostamassa puntteja Kisahallissa. Mitä enemmän rautaa nousee, sen suurempi rauha sielulle.

Helpotusta stressiin tuo myös rakentaminen ja remontointi. Sulkavan kesäpaikka on täyteen rakennettu, mutta tyttären perheen kotia Pariisissa sopii remontoida. Ja lapsenlapsia hoitaa, tummahipiäisiä pariisilaistyttöjä, heitä, joiden kuvia on työhuoneen ikkunalla.

Mutta ennen tätä on miehen jäätävä toukokuun alussa eläkkeelle ja sitten uusittava vaimolle luvattu 40 vuoden takainen häämatka Kreetalle.

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä